Moikka!
Nyt on ystävät lähteneet takaisin Suomeen ja jäätiin tänne taas kahdestaan. Oli kyllä niin hassu tunne kun yhtäkkiä täällä ei ollutkaan ketään ja ei auttanut kun taas orientoitua opiskeluihin ja suunnata tauon jälkeen salille. Käydäänpä läpi vähän mitä tuli tehtyä Jaanan, Tarun ja Jussien kanssa.
Siinä oli yksi kokonainen päivä aikaa, jolloin perheeni ja kaverit olivat täällä yhtäaikaa. Silloin lähdettiin kokkikurssille! Ja oli muuten huikee! Tehtiin Bibimbabbia ja Dak galbia. Kurssin järjesti Food & Culture Korea Academy ja homma toimi.
Kun perhe lähti niin lähdettiin samana iltana sitten kaveriporukalla katsomaan Halla - High1 jäkismatsia. Pelistä omalla tavallaan teki viihdyttävän Hallan hullut fanit. Eksyimme tietysti samaan katsomoon heidän kanssaan. Yksi typerys sinne joukkoon kyllä mahtui. Siis aivan mahoton tyyppi, joka huuteli semmoisia rivouksia kentälle ja henkilökohtaisuuksia vastapuolen pelaajalle. Haukkui hänen perheensäkin. Jotakin saatoin tälle typerykselle itsekin huutaa, mutta sentään suomeksi niin ei muut ymmärtäneet. Tämän kaverin käytös meni siis aivan yli ja pahin asia tässä oli se, että hän oli arviolta 4-5-vuotiaan tyttärensä seurassa. Pisti oikeesti meiltä kaikilta ihan vihaksi kuunnella miten hän kehtaa huudella hänen edessä ja muutenkin oli todella ala-arvoista käytöstä. Nämä ylläolevat High1-fanit sitten kävivät antamassa kaverille vähän palautetta pelin jälkeen. Lähinnä siis siitä, millaisen mallin antaa tyttärelleen. Kaveri meni hiljaiseksi ja lähti pois. Hyvä pojat!
Sitten suuntasimmekin Gangnamiin, josta olimme vuokranneet AirBnb:n kautta asunnon 2 yöksi uudenvuoden viettoa varten. Tytöt jäimme ensimmäiseksi illaksi tutustumaan huudeihin ja pojat lähtivät taas katsomaan peliä. Pelkäsimme hieman miten heidän käy Hallan fanien kanssa kun olivat oikein pukeutuneet High1:n kamoihin. Kuitenkin poikien ilta päättyi aika randomilla Halla-fanien kanssa kaljoitteluun heidän fanipubissaan :D Ei ollut kuulemma ennen eri leirin kaverit juuri pubissa vierailleet. Ilta meni hyvin ja olivat vaihdelleet fanikamojaankin keskenään :D
Gangnamin asunnosta oli kivat näkymät Han-joelle.
Meillä tytöilläkin oli aika random ilta.. tai oikeastaan tosi. Lähdettiin metsästämään yhtä baaria, jonka kaverini oli meille vinkannut. Ajattelime katsastaa sen valmiiksi, että kannattaako sinne uutena vuotena suunnata. Taksi heitti meidät hieman epämääräisen näköisen mestan eteen, mutta oikea nimi luki ovessa. Baari oli kiinni, mutta takaovi sattui olemaan auki. Fiksuina tyttöinä sitten ajateltiin, että no mennäämpä sisään ja käyää vähä kyselemässä, että millanen paikka. Työntekijät säikähtivät kun 3 länkkäriä oli yhtäkkiä ilmestynyt baariin. Yhteistä kieltä ei löytynyt, joten otettiin Google translate käyttöön. No siinä tovi yritettiin kysellä, että millainen baari, paljonko maksaa ja tarvitseeko tehdä pöytävarausta niinkuin useissa baareissa täällä on tapana. No lopputuloksena he luulivat, että haluamme tulla töihin tanssitytöiksi ja että voisimme aloittaa heti tänään halutessamme....Samalla meille valkeni, että jaaaaahas tämä onkin semmoinen baari :D Saatiin väärinymmärrys korjattua ja he neuvoivat meille yhden baarin, joka olisi mukava ja jonne voisimme mennä ASIAKKAIKSI. No tästä saatiin ihan hyvä läppä loppureissuksi.
Tämän jälkeen me kirjaimellisesti hortoiltiin pakkasessa kun koitettiin löytää meidän vuokra-asuntoa. Jaana oli merkannut Google mapsiin pisteen, jossa (muka) oli meidän lähellä oleva metroasema. No sitä pistettä sitten metsästettiin ja vihdoin ja viimein se löydettiin. Kuitenkin vahingossa piste oli isketty väärään kohtaan ja eikun taas kävelemään noin 1,5km :D Mutta oli kyllä silti kiva ilta. Tuli Gangnam tutuksi ja ei ollut onneksi edes kylmä niin mikäs siinä kävellessä. Ja löydettiin meille sopiva baari ja ravintola uudeksi vuodeksi. Eipä oltais ilman hortoilua niitä löydetty!
Uutena vuotena päivällä pyörittiin Gangnamissa ja alkuilta pelailtiin asunnolla. Illalla menimme Tarun ja Jaanan kanssa löytämäämme ravintolaan dinnerille. Paikka oli ihana. Tilailtiin kaikkea tapas-annoksia pöytään. Oli ihan piristävää itsellekin saada välillä jotain muuta kun korealaista ruokaa. Siitä suuntasimme aivan vieressä olevaan baariin nimeltä Answer. Hiltunen (Taru) oli tietysti unohtanut henkkarit asunnolle ja siitä tuli pieni säätö, mutta lopulta kaikki päästiin sisälle. Baari ei tehnyt hirveää vaikutusta. Ois pitänyt olla joku super-vip tai maksaa enemmän, jos ois halunnut päästä muualle kun 1.kerrokseen. Musiikki soi kovalla ja kaikki pöydät oli ennakkoon varattu. Oli siis pakko vaan tönöttää väenpaljoudessa eikä oikein jutellakkaan voinut kun ei kuullut mitään. Päätettiin siis lähteä pyörimään muualle. Eksyttiin pikkukujalle ja siellä näkyi jokin pubi. Sehän osoittautuikin karaokeboxiksi ja sinnehän mentiin. Karaokebox oli muutenkin meidän to-do -listalla. Täydellistä siis. Siellä sitten hoilattiin ja oli kyllä ihan super hauskaaa :DD Huoneesta sattui löytymään jotain hassuja soittimiakin ja meillähän oli kunnon musisoinnit siellä menossa :D Ihan huippu! Itselle ainakin karaokebox oli illan kohokohta.
Vasta muutaman biisin jälkeen hoksattiin mistä löytyi englanninkielisiä biisejä. Sitä ennen lauloimme Tarun kanssa korealaisia biisejä. Omilla mitääntarkoittamattomilla sanoilla.
Seuraavina päivinä käytiin Hongdaessa, Myeongdaessa, N Soul Towerilla ja Bukhansan vuorella. Toki pyörimme myös tässä meidän kodin lähistöllä. Bukhansanin National Parkissa itsekään en ollut ennen käynyt, mutta olin kuullut monilta kehuja siitä. No. Mistähän sitä aloittais.
Alkumatka harhailtiin, eikä reitti vaikuttanut ollenkaan pahalta. Yhtäkkiä sitä oltiinkin aivan jäätävän korkealla ja todella pelottavalla reitillä. Siis en usko, että tuollaisia reittejä olisi Suomessa kaikille avoimena. Reitit olivat paikoittain jäässä, joten liukasta oli. Kulkeminen tapahtui välillä vinosti kalliota vasten kaiteesta kiinnipitäen. Jos huono mäihä olisi käynyt niin helposti olisi voinut liukastua ja onnistua tippumaan kaiteen alta ja se olisi ollut menoa sitten. Reitit kulkivat välillä nimittäin aivan reunalla ja pudotus oli korkea.
Tsempattiin vaan toisiamme ja päätettiin, että nyt ei alas katsella. Takaisin kääntyminenkin olisi ollut huono vaihtoehto ja alaspäin samaa reittiä kulkeminen jopa vielä vaikeampaa. Taru lähes sai paniikkikohtauksen ja kun Jussi yritti piristää, että alhaalla voidaan taputtaa itseämme olkapäälle niin Jaana siihen tokaisi, että mielumminkin lyö minua turpaan, jos alas selvitään :D Muuten kuitenkin sain hyvän oppaan mainintoja..:D
Ihan viimeinen pahin pätkä, joka olisi vienyt Baegundae huipulle jäi meiltä väliin. Kun pääsimme turvalliselle paikalle evästauolle olivat kaikki niin helpottuneita ja jalat vaan tärisivät, että vain minä ja Jussi oltaisiin haluttu mennä ylös asti. Siihen olisi mennyt kuitenkin liikaa aikaa ja muut olisivat joutuneet odottelemaan. Ehkä vielä joskus...tai sitten ei. Viimeinen 400m pätkä olisi ollut nimittäin vielä pahempi. Jos menisin niin ehdottomasti sulien kelien aikaan. Yllä sekä alla olevan kuvan takana näkyvä huippu on Baegundae.
Toisella Jussilla oli aina välillä ongelmia mahtua paikkoihin.
Tästä hempeilypariskunnasta on kyllä kuvia reissun päältä joka paikasta. Tämä meidän Lake Parkilta :)
Pöytä koreaksi. Ihan mahoton kyllä aina tuo kippojen ja kuppojen määrä korealaisessa ravintolassa!
Oli kyllä kertakaikkisen ihanaa saada heidät tänne. Onneksi pian tullaan jo Suomeen niin ei tuntunut niin pahalta sanoa heippoja. Kiitos vielä vieraille ja pahoittelut oppaan kämmeistä ;) Lisää saadaankin lukea vieraiden kokeuksia sitten Vierailevat tähdet -osiossa, kunhan saan vastaukset kaikilta ;)
Loppuun Jaanan tekemä reissuvideo, josta näätte välähdyksiä asioista, jotka jätin tästä postauksesta pois. Videon taustalla on yks korelainen biisi, johon oon ihan hurahtanut!
Sara
