Omat kokemukset Etelä-Koreasta ranskalaisin viivoin

Moikka!

Minun Etelä-Korean visiitti päättyy huomenna. Eli blogin kirjoittelukin päättyy. Saa nähdä tullaanko tänne vielä syksyllä takaisin vai jäädäänkö Suomeen. Aika näyttää. Mikko jää tänne vielä näillä näkymin huhtikuun loppuun saakka. Kokosinpa nyt ranskalaisin viivoin asioita, jotka päällimmäisenä ovat jääneet mieleeni Etelä-Koreasta täällä ollessani. Monet asiat ovat kummastuttaneet.


- Reilu 40 asteen helteessä ihmiset kulkivat pitkähihaisissa, eikä heillä edes näyttänyt olevan kuuma.

- Talvella pkkasessa taas porukka kulkee takki auki, ilman pipoa, ilman hanskoja ja monesti nilkat paljaana!! Tytöt kulkevat sukkahousuissa ja kevyet villakangastakit auki. Me palellaan täällä vaikka on täysvarustus. Eivätkö he tunne lämpötilavaihteluja lainkaan vai mitä ihmettä? :D

- Sama astemäärä pakkasta tuntuu täällä paljon kylmemmältä kun Suomessa..Vieraat kiinnittivät saman asiaan huomiota

- On näköjään täysin ok alkaa kulkemaan sandaaleissa ilman sukkia kun lämpötila on nollan ja -2 välillä. (Oikeesti miehiä sandaaleissa on tullut vastaan jo monta! En voi käsittää)

- Liikennevalot kestää niiiiiiiiiiiiiiin kauan! Oikeesti ketuttaa, jos myöhästyt vihreistä valoista. Helposti menee 2-3 minuuttia ennenkun seuraavat vihreät tulee.

- Liikennesäännöt ovat, että niitä ei ole. Liikenne on ihan holtitonta, enkä koskaan aio lähteä täällä ajamaan. Se kellä on pokkaa niin pääsee eteenpäin. Korealaisittan niin pientä väliä ei jonossa ole, etteikö siihen vielä mahtuisi. Vilkkua ei myöskään tarvitse ajoissa näyttää, senkun menet. Valppaana saa siis liikenteessä olla. (Muutenkin täällä on hieman oma valosysteemi kääntyville ja suoraan meneville autoille kun Suomessa. )

- Auton voi parkkeerata mihin vaan. Vaikka keskelle suojatietä. Ei tule sakkoja. Eikä ketään näytä ärsyttävän, vaikka jonkun parkkeerauksen takia muiden olisi vaikea päästä ohi.

- Kimchistä et pääse missään eroon. Sitä tulee aina ja kaiken kanssa ellei itse ruokakin ole tehty siitä.

- Valtava määrä samanlaisia korkeita kerrostaloja on hyvin tyypillinen katukuva.

Talot ovat vieläpä yleensä vaalean harmaita kaikkialla. Temppelit ovat kauniita, mutta muuten rakennukset eivät kauneutta hehku. 

- Korealaisissa on oma hajunsa, mikä muistuttaa paljon kimchiä. Metron ruuhka-aikoina on ihan kiva hengitellä kaulaliinan kautta.

- Korean sanojen lausuminen on ihan hullua. Kirjaimet oli sinällään helppo oppia, mutta eipä se paljoo auta kun koitat lausua niin se ei kuitenkaan ole lähelläkään oikeata. Välillä hyvin turhauttavaa, enkä pysy kärryillä niistä poikkeuksista millon joku kirjain sanotaankin erilailla...Muutenkin täällä on aivan eri vokaalit kun meillä. Ei meinaa suu niihin taipua.

- Ihmiset on kivoja ja ihmisiin voi luottaa. Meiltä on tasan kerran yritetty ottaa rahaa reilummin taksissa. Se oli ainut kerta. Muuten on kyllä aina semmoinen tunne, että ihmisiin voi luottaa. Eilenkin jätimme syrjäkadulla auton vanhan miehen pitämään epäviralliseen parkkiin ja hänelle piti jättää auton avain, jotta hän voi siirtää autoamme tarvittaessa (autot pakattu aivan täyteen). Ja ei mtään ongelmaa :)

- Miksi koiria pitää kuljettaa vaunuissa? Luulisi niiden haluavan kävellä itse. Koirat on myös yleensä puettuja ja osa koirista on värjätty.

Huomaa vaunuissa istuva koira. 

- Sojua juodaan arkenakin työpäivän päätteeksi dinnerillä. Lähinnä miehet, mutta sojua näyttää kuluvan ja paljon. Silti humalaisia ei näy paljon katukuvassa.

- Englanninkielitaito on hyvin heikko ainakin Goyangissa.

- Soul on ihan kiva, mutta siellä ei ole selkeää "keskustaa". Se vaan koostuu erilaisista alueista, jotka voivat olla kaukanakin toisistaan. Itse en henk.koht. ole itse Soulista kauhean viehättynyt.

- Ruoka on hyvin riisi(valkea) ja nuudeli painoitteista. Kanaa ei saa ooikeastaan kun friteerattuna. Liha on usein rasvaista. Itse en todellakaan koe korealaista ruokaa niin terveellisenä kuin sitä hehkutetaan. Osa ruuista on terveellisiä sinällään, mutta silti esim. proteiinin saanti on monissa ruuissa alhaista.

Korealaisessa barbequessa on joissakin paikoissa mahdollisuus valita vähärasvaisempaa lihaa, jolloin kokonaisuus on aika terveellinen. Usein lihat on kuitenkin rasvaisia ja korealaisen oma suosikki samgyeopsal on hyvin paljolti läskiä. 

- Työntekijöitä on aina suuri määrä kaikkialla. Jopa marketeissa liukuportaiden päässä on työntekijä nykäisemässä sinun ostoskärrysi sen minimaalisen "kynnyksen" yli. Ja tämä tottavie on näiden työntekijöiden ainut työtehtävä. Tämä vain yksi esimerkki työnkuvista joita Suomessa ei ole.

- Ihmettelen kuinka täällä on niin paljon pieniä putiikkeja, joissa ei juuri koskaan näy asiakkaita, mutta silti ne pysyvät pystyssä. Nämä saattavat sijaitakin keskellä hiljaisempaa asutusaluetta..En tajua mistä ne asiakkaat sinne sitten menisivät..

Tässä yksi esimerkki kahvilasta, joka sijaitsi todella syrjässä ja siellä se toiminnassa puskuttaa. Kahvila oli rakennettu rekka-autoon. 

Huomenna aamulla lähtee lento Suomeen ja ai että on ihanaa tulla Suomeen! Mikkoa tulee kyllä super ikävä ja siksi samaan aikaan on haikeat fiilikset lähteä. Eilen kävin sanomassa myös salilla salikavereille heipat. Superpapalle vein kiitokseksi kaikesta avusta ruisleipää ja salmiakkia. Hän tykkäsi ruisleivästä kovasti. Hän oli syönyt sitä voin lisäksi myös avokadon ja HILLON kanssa :D Tämä oli kuulemma hyvä yhdistelmä :D

Ihana päästä Suomeen ja suomalaisten ruokien pariin. Kylkiinkin tainnut jäädä muistoja Korean ruuista ja herkutteluista, että ihana päästä jo Suomeen normiruokieni pariin! On kyllä nyt aivan täysin lipsunut minun "arki fiksusti ja viikonloppuna voi herkutella" -filosofiani. On kyllä menny herkkua siellä täällä melkein päivittäin. Nyt vähintään arki kuntoon Suomessa! Mutta reeni on kulkenut! Penkissä nousi jo 57kg 3x6. En oo aikoihin tehny penkkiä ja nyt 3 viikkoa olen tehnyt. Energiatasot täällä on ollut kyllä kohillaan :D

Nyt jatkan vielä kolmannen matkalaukun pakkaamista ja nautin (ainakin toistaiseksi) viimeisestä illastani Etelä-Koreassa!

Kiitoksia seuraamisesta! Nähdään Suomessa :)


Sara

Kotiesittely (vihdoin)

Noniin!

Ennenkun lähen jo takas Suomeen niin voisi olla aika tehdä postaus meidän kodista :D Vähän on unohtunut koko kotiesittely! Meidän kotihan on hyvin tavallinen korealainen kerrostaloasunto. Pieni! Me asutaan 8. kerroksessa ja kaikenkaikkiaan tässä talossa on 15 kerrosta (ei siis edes paljon verrattuna moniin muihin) ja asuntoja sellaiset 478.  Eli asukkaitakin on reippaasti. Kesällä porukka piti ovia auki, jotta sai ikkunasta vedon. Tällöin tuli nähtyä muihin asuntoihin ja kaikki ovat olleet samanlaisia. Samat pinnat ja laitteet. Asuntomme on niinkuin yksiö, mutta kahdessa kerroksessa. Yläkerta on niinkuin parvi, mutta siellä mahtuu seisomaan. Tehtiin meidän makkari sinne. Ikkunat ulottuvat sinne asti ja sieltä on kyllä ihana katsella ulos :) Illalla varsinkin, kun on pimeää ja näkee kaikki välkkyvät ja värikkäät valot. 

Talossa on aulavahti paikalla 24/7 ja hän myös ottaa esim paketit vastaan, jos ei itse olla kotona. Se on kyllä kätevää. Kuitenkin netistä tullut jonkun verran tilattua. Parkkipaikallakin on on oma vahti kokoajan paikalla. Hän myös kyylää tarkasti osaammeko viedä jätteet oikeisiin paikkoihin. Jokin aika sitten olimme selvästi hänen silmätikkunsa (ei ihme, koska harvinaisen kujalla tästä lajittelujärjestelmästä oltiinkin...pahveillekin 3 erilaista koppaa ja edelleen on hieman kyssäreitä että mihin tietynlaiset pahvit nyt sitten oikeasti kuuluvat...) Mikä parasta niin talon sisäpuolelta suoraan aulasta pääsee GS25:een, mikä on vähän niinkun paikallinen Siwa. Aulasta pääsee myös kahvilaan. Tuosta omasta kaupasta me esim meidän vedet raahataan. 

Sisään tullessa astutaan meidän minieteiseen, joka on käytännössä keittiössä. Pyykinpesukonekin löytyy keittiöstä :D

Sitten tullaankin jo olkkariin. Sängyt, ruokailuryhmä, peili ja yöpöydät oli vuokrattu meille valmiiksi kun saavuimme. Niiden ulkonäköön ei ollut vaikuttamista. Loput olemme joutuneet ostamaan itse.

Kaappitilaa ei hirveästi ole ja olikin pakko ostaa lipastoja lisäksi.

Sitten yläkertaan..

Ja pimeällä. Ei kyllä värit pääsee oikeuksiina kuvassa..Katukuva on täällä hyvin värikäs :D

 Ja sitten vessa......

Kun suihkussa käy niin koko vessa kastuu. Ei todellakaan mikään tilaihme. Onneks salilla on suihkut ja sauna!

Ihan tässä asunnossa on pärjätty vaikka vähän toiseenhan sitä on Suomessa tottunut. Sijainti on kyllä tosi kiva kun kaikki tarpeellinen ja enemmänkin on lähellä. Jos tullaan takas niin ei kuitenkaan tässä enää jatketa, joten minä voin ainakin hyvästellä asunnon pian. 

Sara

Nyt on päästävä Suomeen!!!!

Huomenta! 

Nyt on tosiaan iskenyt paha ahdistus ja kaipuu Suomeen kova! Sen vuoksi vaihdoin paluulentoni jo 21.2.! Ei edes kahta viikkoa! Sanotaanko, että about alkuvuoteen saakka kun kaverit lähtivät kylästä niin ei ollut vielä semmoisia todellisia fiiliksiä, että haluaisin jo lähteä. Nyt kuitenkin jo useampi viikko on ollut, jotenkin haastavaa täällä ja on välillä tuntunut, että voisin pakata kamat ja lähteä heti huomenna. Mua ei oo vaan tehty tämmöseen elämään. Kaipaan enemmän tekemistä! Siis semmoisia ihan perus arjen rutiineja. Pari kk on ok näin, mutta pidempään ei sovi mulle ollenkaan. Lisäksi Suomesta olen alkanut kaipaamaan niin monia asioita kuten päällimäisenä luonto, ihmisten vähyys ja ruoka!! Lisäksi semmonen tietynlainen helppous Suomessa. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että aika moneen paikkaan voit vaan ajaa autolla suoraan oven eteen tuosta nuin vaan. No eipä onnistu täällä ihan samalla lailla. Hiljaisemmilla alueilla kyllä joskus, mutta jos yhtään kaupunkiin menee niin saa kyllä parkkihallia etsiä ties kuinka kauan ja välillä kävellä kaukaakin asti kohteeseen. Ja matkat on muutenkin niin pitkiä! Ei jaksa aina lähteä ajamaan 1-1,5h "ytimeen". Sama kun ajaisin Kuopiosta Jyväskylään!

Ruokakin on alkanut tökkiä ja ollaankin kokattu viimepäivinä kotona esim lasagnea tai käyty Subwayssa. Jotenkin vaan nuo kimchit sun muut tulee joka tuutista ja kun niiden hajutkin seuraavat kadulla, vaikka niitä ei edes söisi niin on alkanut ällöttää. Kaipaan Suomen mauttomia ruokia! :D Eniten kuitenkin odotan sitä, että haen Pirkon Jaanan ja Jussin luota Oulusta ja pääsen hänen kanssa pitkille kävelyille Haminalahden metsätielle. Ai että! Täällä kun Lake Park ja yksi toinen temppelialue ovat ainoat ulkoilumahdollisuudet lähistöllä ja eiväthän ne ole yhtään sama asia. Luonto ei ole yhtään sama ja isot rakennukset ympäröivät niitä. Ja ihmisiä on aina paljon liikenteessä. Haluan olla välillä ulkona YKSIN :D 

Näitä grillipaikkoja tulee kyllä ikävä. Näitä kaivattaisiin myös Suomeen. Niin mukava itse grillailla ja syödä pikkuhiljaa. 

Toisaalta harmittaa kun juuri tuo minun kielikurssini alkoi ja joudun jättämään sen kesken. Muutenhan sillä ei niin väliä, mutta jos tulemme tänne takaisin kesän jälkeen niin kielitaidosta olisi hyötyä..Olen jo nyt oppinut paljon. Olen saanut sieltä yhden kivan thaimaalaisen kaverinkin. Hän ei mitenkään maailman parhaiten puhu englantia, mutta on  aika höyry ja meillä on aina oikein mukavaa. Menen huomenna ensimmäistä kertaa hänen kotiinsa oppitunnin jälkeen. Hän meinasi kuulemma tarjota minulle jotain tekemiään herkkuja :D  

Käytiin kattomassa viime viikolla paikallisen korisjoukkueen korismatsia. Oli kyllä hyvä tunnelma! 

Kun palaan Suomeen jo näin ajoissa niin Mikkoa tulee kyllä ikävä. Emme edes ole varmoja milloin hän tarkalleen pääsee lähtemään Suomeen. Hyvällä lykyllä maaliskuun lopulla, mutta huonolla lykyllä hän joutuu jäämään huhtikuun loppuun. Yksi syy miksi lähden jo nyt Suomeen on, että minun olisi pitänyt poistua maasta anyway 12.3. mennessä jonnekkin ulkomaille ja Mikkokin on helmikuun lopusta saakka reissussa. Eli olisin yksin täällä vikat viikot ja joutuisin viimeistään silloin lähtemään Suomeen tai käymään taas jossain reissussa. Minulla ei ole enää mihinkään muuhun reissuun intoa. Suomeen vaan. Tiedän, että vaikka nyt on niin mahoton kiire Suomeen niin kun saavun sinne niin parissa viikossa kaipaan jo täältä asioita, mutta niinhän se menee. 

Joka tapauksessa aivan ihana tulla Suomeen jo hieman aiemmin! Opintoni vielä jatkuvat, mutta samallalaillahan ne siellä etenevät. (itseasiassa paremminkin, koska tällähetkellä yksi essee töppäsi siihen kun kirjoja ei löydy verkkoaineistona..)

Äidille ja isälle jo lähetinkin snäpissä terkut, mutta laitanpa vielä tähän ylös ruokatoiveet. Näitä olisi pöydästä löydyttävä kun saavun ;) :
- isän tekemä savustettu lohi
- äidin tekemää salaatinkastiketta
- tuoreita Vaasan ruispaloja
- Oltermannia
- Oivariinia
- aamupalalle raejuustoa

Näistä olisin ikionnellinen. Kiitos :D


Sara

Viimesiä vieraita viedään!

Moikka!

Nyt onkin vieraat tältä keväältä taputeltu. Mikon äiti Merja oli täällä käymässä pikaviisitillä pe-ti. Ehdittiin kuitenkin kierrellä paikkoja ja käydä katsomassa kaksi High1:n peliä. Täällä juhlittiin loppuviikosta kuukalenterin mukaista uutta vuotta ja sehän näkyi! Jäätävät ruuhkat! Jos ei Merjalla muuta reissusta jää mieleen niin ainakin jonotus ja ruuhkat! Täällähän tosiaan ihmisten iänkin voi ilmoittaa kahdella eri tavalla. Nyt kuukalenterin mukaan kaikki täyttivät ikäänkuin vuosia. Itse en ihan kärryillä ole muutenkaan tästä ikäasiasta täällä kun täällä normaali ikä vissiin lasketaan jo siitä hetkestä kun ollaan mahassa eli syntyessä ollaan jo lähemmäs vuoden vanhoja.... enpä viiti kertoa enempää ku heittelen näitäki aika hatusta mitä oon vaan kuullu :D Sen tiedän koskien tuota uutta vuotta, että nyt alkoi kukon vuosi!

N Soul Towerilla koitettiin käydä kahdesti ilman mitään palaa päästä sisään. Jonot kaapelihissille olivat siis kaukana ulkona asti ja kolmessa eri kerroksessa. Ensimmäisenä iltana ajoimme ensin tunnin autolla tornille, maksoimme parkkimaksun ja käännyttiin jono nähdessämme takas. Ja eikun tunti takaisin. Olipaha reissu, mutta tulipahan tehtyä. Mutta Merja näki ainakin matkan varrelta monia eri alueita. Seuraavana päivänä otettiin uus yritys ja sama jono! Tällä kertaa olimme kuitenkin muutenkin jo pyörineet mm. Itaewonissa, että ei sinällään turha reissu ollut. Päätettiin kuitenkin vielä maanantaina ottaa viimeinen yritys siinä toivossa, että ihmiset ovat jo uuden vuoden vietostaan palailleet koteihinsa ja töihin. Nyt selvisimme noin 3 tunnin jonotuksella kaiken kaikkiaan eli sai sitä silti jonottaa :D Onneks ei jääty sillon edellisinä päivinä. Itsellänihän tämä oli jo kolmas kerta tornilla niin ei hirveästi tullut kuvia otettua muutakun tämä..

                 

Oli nimittäin näkymät vessasta!

Käytiin myö Gyeonbokkumin palatsilla. Kirjoitin siitä tänne blogiin, kuinka olimme Mikon kanssa edellisellä kerralla siellä ehkä 10 minuuttia, mutta eipä oltukaan sillon hoksattu, että olimme nähneet vasta ehkä 1/10 koko alueesta :D Oli siis meillekin paljon uutta alueella tällä kertaa.  

                    

                 

Pääsi Merja meidän lähipubiinkin istumaan meidän ja muutaman Mikon työkaverin kanssa. Äkkiä meni vierailu. Aina jää hieman tyhjä olo kun vieraat lähtevät. Onneksi kohta pääsen jo Suomeen! Sain paluulentoni vaihdettua jo helmikuun lopulle! On alkanut jotenkin jo ahdistaa täällä olo ja kaipuu Suomeen on suuri. 

Kiitos vielä Merjalle Suomen tuliaisista! Etenkin näkkäri ilahduttaa joka päivä :D

Sara

Nyt alko kielikylpy!

Moikka!

Superpappa, josta oon kertonut niin oli kuullut eräästä ilmaisesta kielikurssista, joka järjestetään tässä parin kilometrin päässä. Yks päivä hän tuli mua kotoa hakemaan ja viskasi kielikurssin tervetulias-tapahtumaan kanssani. Kurssi vaikutti oikein hyvältä ja päätin mennä ensimmäiselle oppitunnille. Nyt olen käynyt oppitunnilla 3 kertaa. Muut kurssilaiset ovat pääosin kiinalaisia, jotka eivät puhu englantia yhtään. Onkin aikamoinen kielikylpy kun opettaja puhuu heille kiinaa, minulle englantia ja muuten koreaa. Minä en ainakaan ihan aina erota millon hän puhuu kiinaa ja millon koreaa...Olen tasolla 0-1 eli ihan täysin aloittelija. Oppitunnit ovat sen mukaisia. Kurssilla on myös pari 8-vuotiasta tyttöä ja opetusmenetelmät kyllä soveltuvat meille kaikille :D 

Ope aina lausuu sanan ja meidän tulee kirjoittaa se noilla kirjaimilla.

Hieman turhauduin kun kirjaimet, joita olen itsenäisesti opetellut niin lausutaankin usein ihan eri tavalla! Täällä on outoja vokaaleja..semmoisia mitkä kuulostaa a:n ja o:n sekoitukselta ja minä en esim juuri erota eroa tavallisen a:n ja sen välillä...sitten on o:n ja u:n sekoitus ja u:n ja y:n.....ihan TODELLA vaikea lausua. Ja se ottaa eniten päähän, että paikalliset ei usein ymmärrä kun yritän parhaani mukaan lausua jonkun. Esim vesi on mul. Siis kolme kirjainta. Oon yrittäny ravintolassa ja kaupassa sanoa mul, myl, muyl ja kaikkee mahollista nii ei muka ymmärrä! Luulis että vois ees ARVATA mitä ehkä yritän sanoa....Näillä on ihan eri tyyli tohon lausumiseen ja se uppoo tosi vaikeesti suomalaiseen suuhun. No toivottavasti kurssi auttaa. Ainakin lausumista siellä opetellaan. 

Kurssin miinukset ovat, että siellä on kylmä! Kurssi järjestetään kirkossa ja siellä ei ole juuri lämmitystä. Kylmä kun siperiassa. Luokkahuoneessa on semmoinen puhallin ja kaikki sitten yritetään istua mahdollisimman lähellä sitä. Olen siis aina 2h oppitunnin jälkeen umpijäässä ja sen jälkeen lähden ulos tarpomaan pari km ja oon aina niiiiiiin jäässä kun kotiin pääsen ! Oon koittanut löytää bussia sinne, mutta en tiedä vielä sitä osoitetta. Googlaaminen ei tosiaan täällä onnistu ihan helposti. Täytyy se selvittää opelta tai superpapalta kunhan hän palaa Thaimaasta golfaamaasta :D

Hyvät puolet kurssissa, että se on siis täysin ilmainen ja vieläpä tarjoaa ilmaisen lounaan. Goyangin kaupunki tukee heidän toimintaa. Mahtava juttu se lounaskin, mitä nyt en todella tiedä mitä ne ruoat ovat olleet eikä kaikki todellakaan ole ollut mitään makuelämyksiä, muttaaa...ilimanen on aina ilimasta! Harmi kun en ehdi käymään kurssilla kun helmikuun loppuun...Ajattelin tosiaan tulla jo Suomeen hieman etuajassa. Siitä lisää myöhemmin.

Sara

Vierailevat tähdet: Jaana, Jussi, Taru & Jussi

Noniin nyt päästetään Jaana, Jussi, Taru ja Jussi vastaamaan Vierailevat tähdet -kysymyksiin!


Mikä oli parasta Etelä-Koreassa?

Jaana: Kaikki. Sara ja Mikko sekä matkakumppanit Jussi (aviomies), Taru ja Jussi. Parasta oli myös matkan monipuolisuus: näimme paljon eri paikkoja, koimme huikeita juttuja ja maistelimme eri ruokia! (Lyhyesti luetteloituna: shoppailu, ilsan, monkkari ja honkkari (en tiiä miten kirjotetaan), kokkikurssi, photobooth, vuorelle kiipeäminen, 4D vuoristorata, uusivuosi gangnamissa, yökerho, karaokeboxi, jääkiekkopeli, juoruilu, ruoka, lake park, kuntosali, soulin korkein rakennus jne..) Saimme myös tutustua paikalliseen asumiseen ja Saran ja Mikon normi arkeen.

Jussi(Jaanan): Seura ja kokemukset. Oli kiva nähä Saraa ja Mikkoa pitkästä aikaa sekä loistava matkustusseurueemme vaimo, Taru ja Jussi oli parasta A-luokkaa.

Taru: Vaikea kysymys! Reissu oli kaikinpuolin 6/5. Mutta parasta ehkä oli kokeneet matkaoppaat Sara ja Mikko ja muut matkailu kaverit 😍 Ja muutenkin etelä-korea ylläti positiivisesti kaikinpuolin! Päällimäisenä mielessä gangnam viikonloppu!👌🏻❤️

Jussi (Tarun): Karaokeboxi :)


Mikä oli kauheinta Etelä-Koreassa?


Jaana: Pakkasessa hortoilu. (tästä tuli matkan aikana eräänlainen vitsi meidän kesken) ensimmäisinä päivinä pakkasta oli enemmän ja kovan viiman ansiosta kylmyys meni luihin ja ytimiin saakka. Silloin kaupungilla kiertely (=hortoilu) ei ollut niin mukavaa.

Jussi (Jaanan): "Kauheinta" oli vuorikiipeilyn viimeinen pätkä, koska korkeanpaikankammo! :)

Taru: Kauheinta oli pakkasessa hortoilu, vaikka siitäkin selvittiin huumorilla.

Jussi (Tarun): Ensimmäisenä päivänä keli oli aika karmea. 


Mitä mieltä olet korealaisesta ruoasta?

Jaana: Korealainen ruoka oli positiivinen yllätys. Kaikki periaatteessa perustuu samoihin makuihin, mutta silti vaihtoehtoja on paljon! Ruoka oli melko halpaa ja erilaisia ravintoloita oli valtavasti! Joka päivälle riitti uutta kokeiltavaa. Pidin myös korealaisesta ruokakulttuurista. Tilasimme ravintoloissa useita ruokia ja ne tuotiin keskelle pöytää kaikkien maisteltaviksi.

Jussi (Jaanan): 5/5. Maukasta ja sopivan peruskamaa. Liika tulisuus ei ollu mun makuun, mut ne kimbabit oli ihan huiput! 

Taru: Korealainen ruoka oli kyllä tosi hyvää! Paljon parempaa mitä ajattelin.


Jussi (Tarun): Erinomaista.


Paras maistamasi ruoka matkan aikana?

Jaana: Lemppariruokia olivat bibimbap, dagkalbi ja kimbab. Lempi jälkkäreitä olivat korealaiset pannukakut ja tuorejuustolla höystetty frozen yogurt.

Jussi (Jaanan): Kimbabit, tuna, bulgogi ja rapuhässäkkä.

Taru: Vaikea valinta. Ehkä kimbabit ja hyvänä kakkosena korealainen munakas/pannari.

Jussi (Tarun): Kokkikurssilla itse tehdyt keitokset. 


Entäpä huonoin?


Jaana: Huonointa oli paikallinen lörtsy eli joku löllö kalalta maistuva taikina tikun päässä. 

Jussi (Jaanan): Jälkiruuat!!!!!!! MISSÄ????

Taru: Hmm, melkein kaikki oli ihan syötävää mutta kimchi vaatii totuttelua. Ja ne mustekalan nahka lörtsyt OKSETTAVIA!😤

Jussi (Tarun): Paikallinen lörtsy. 

Tuliko matkasi varrella vastaan joitain outoja korealaisia tapoja? Mitä?


Jaana: Korealaiset pitävät toisella kädellä kiinni toisesta kädestä kun ojentavat jotain. Se näytti hassulta. Ravintoloiden aikataulut olivat myös tiukempia kuin meillä Suomessa. Yleensä jos aamiainen tai lounas päättyy tiettyyn aikaan, sen jälkeen saa vielä jäädä istumaan pöytään ja syömään rauhassa loppuun. Koreassa henkilökunta tuli hyvissä ajoin varmistelemaan että olettehan lähdössä ajoissa pois.

Jussi (Jaanan):  Eipä oikeastaan, jatkuva kännykän käyttö tuntu jotenkin oudolta, kaikki vaan joka paikassa tuijottavat puhelimiaan.

Taru: Paljonkin! Hampaitten pesu yleisillä vessoilla, naisilla omituinen tyyli meikata iho viti valkoiseksi ja tuputtaa huuliin epätasaisesti oranssinpunaista huulipunaa, tytöt kulki ihonvärisissä sukkahousuissa ja takki auki kovalla pakkasellakin, miehillä kaikilla samanlainen pottaleikkaus.

Jussi (Tarun):  Kadulla ei sitten väistetä vaan törmätään. 


Vastasiko Etelä-Korea ennakkokäsityksiäsi siitä??


Jaana: Kyllä vastasi. Olin kuullut paljon etukäteen Saralta ja olen aiemmin käynyt Japanissa niin osasin kuvitella millaista Koreassa olisi.  Ehkä kuitenkin Korea oli hieman länsimaalaisempi kuin osasin odottaa. 

Jussi (Jaanan): Kyllä ja ei. Kyllä: hyvä ruoka, loistavat paikallisoppaat... :) Ei: paikallinen palvelualttius oli näennäistä ja välillä jopa ihan paskaa! :(

Taru: Ei ollut oikein ennakkokäsityksiä kauheasti. Mutta yllätti kyllä positiivisesti. Luulin että ruuhkaa joka puolella mutta homma pelitti esim metroissa ym. Yllätti se miten huono englanninkielen taito paikallisilla on. Ja en vieläkään käsitä kuinka iso kaupunki soul on. 

Jussi (Tarun): Paljon länsimaisempi kuin mitä osasin odottaa. 


Olisko suomalaisilla jotain opittavaa korealaisilta?


Jaana: Tuntuu, että korealaiset pitävät enemmän huolta itsestään urheilemalla ja ulkoilemalla. Ihan hävetti kun vuorelle kiipeässämme tuplasti vanhemmat mummelit ja pappelit painelivat ohitse. 

Jussi (Jaanan):Sosiaalinen syöminen, et syödään yhdessä ja samalta lautaselta! :)

Taru:  Suomalaiset voisivat oppia korealaisilta avuliaisuutta ja ystävällisyyttä.

Jussi (Tarun): Sojun juominen.


Minkä vinkin sanoisit heille, jotka ovat matkustamassa Etelä-Koreaan? 

Jaana: Varmistakaa, että matkaoppaanne tietää mihin on teitä viemässä :D 

Jussi (Jaanan): Menkää pois turistialueilta paikallisiin lähiöihin ja käykää vuorikiipeilemässä! :D

Taru: Ehdottomasti kannattaa kysellä rohkeasti paikallisilta(vaikka eivät kaikki puhu englantia  hyvin mutta ovat valmiita silti auttamaan). 

Jussi (Tarun): Koska välimatkat on sen verran pitkiä ja liikkuminen kohtuu hidasta, päivistä saa enemmän irti kun niitä suunnittelee vähän etukäteen. 


Muita terveisiä?

Jaana: Oli aivan huippu reissu ja kohde oli sellainen minne ei olisi tullut lähdettyä ilman Saraa ja Mikkoa! Kiitos tuhannesti isäntäperheelle ja myös matkakumppaneille! Onneksi nähdään taas pian! 😘

Jussi (Jaanan):KIITOS SARA JA MIKKO HUIPPUREISSUSTA!

Taru: -

Jussi (Tarun):-


Semmoista. Hauska kyllä aina kuulla vieraiden vastauket näihin. Kaikilla aina vähän omanlaiset jutut jääneet mieleen :D

Jaana ja Jussi ovat pitäneet Pirkosta huolta nyt kun olemme olleet täällä niin toivat tuliaisiksi tällaiset koristeet, johon on painettu Pirkon tassun jäljet. Ikävä on Pirkkoa. Pian Suomeen ja häntäkin näkemään <3

Sara

Uusia kavereita: Superpappa ja hänen tytär

Helou!

Minähän en täällä paljoa sellaisissa paikoissa käy, missä pääsisi ihmisiin tutustumaan paitsi salilla. No sieltä olenkin muutaman tutun saanut. He vaan tuppaavat olemaan miehiä ja olen kaivannut myös tyttöpuolista paikallista kaveria. Jumpissa kyllä on naisia ja olen joillekin englanninkielitaitoisille sielläkin jutellut, mutta siellä ei ole kuitenkaan kavereita syntynyt. Suurin osa heistä onkin minua huomattavasti vanhempia perheellisiä naisia. Mukavia kuitenkin ja kivasti neuvovat minua kun en aina ymmärrä ohjeita :D

Mutta nyt superpappaan! Hän on siis eläkkeellä oleva mies ja aivan superkunnossa! Hän vetelee siellä leukoja hyvin kevyen näköisesti ja tekee niitä heilurivatsoja mikä niiden nimi nyt onkaan kun roikutaan tangossa ja nostetaan koko kroppaa ylöspäin ja heilutellaan vähänniinkun tuulilasinpyyhkijöitä. Ehkä joku sai kopin tuosta liikkeestä....:D No hän on yksi mun idoleista ja haluan olla yhtä hyvässä kunnossa kun hän sitten kun olen vanha. Salin lisäksi hän käy vaimonsa kanssa 3 kertaa viikossa tanssitunnilla. Hän uskookin tanssin voimaan. Sanoin hänelle, että hän varmaan elää 120-vuotiaaksi, mutta hän sanoi että ei elämä ole sitten enää niin kivaa kun ei voi nauttia liikunnasta ja sen vuoksi hän ei halua elää niin pitkään :D Vaimo käy myös salilla, mutta hän ei puhu englantia. He pyysivät minua ja Mikkoakin mukaan koittamaan tanssia :D. Olisikin ollut ihan hauska käydä kokeilemassa, mutta ei Mikon aikataulujen puitteissa meiltä onnistu. 

Siellä se vetelee leukoja. (Ja btw pappa antoi luvan laittaa kuvat blogiin. Hän meinaa lukea tämän kanssa Google Translaten avulla :D)

No superpappa (on hänellä oikeakin nimi, mutta en kuollaksenikaan osaa sitä kirjoittaa saati lausua) kyseli minulta ennen joulua, että onko minulla korealaisia ystäviä ja halutessani hän voisi antaa puhelinnumeroni hänen tyttärelleen. Tytär on vuoden minua nuorempi ja on ollut Lontoossa vaihdossa ja puhuu sujuvasti englantia. Mikä lykky!! Kuitenkin juuri tyttöpuolista korealaista kaveria olenkin kaivannut! Ja kun niihin ei tuolla salille ole päässyt tutustumaan eikä kadulla viitsi ketään randomillakaan pysäyttää, niin vitsi miten hyvä tuuri! Chättäilimme tytön kanssa heti KakaoTalkissa (korealaisten whatsapp) ja juttu luisti. Hän työskentelee pitkää päivää niinkuin (etenkin nuoret) korealaiset yleensäkin, joten menimme hänen töiden jälkeen iltateelle Starbucksiin. Mikä parasta niin hän asuu tässä samalla alueella, mikä on huippu juttu kun ei kerrankin tarvitse matkustaa pitkiä aikoja metrossa. Voin pyytää häntä lyhyelläkin varoitusajalla piipahtamaan kanssani vaikka Lake Parkille. Yleensä, jos olen nähnyt jotain tuttavaa täällä niin siihen on käytännössä pitänyt varata suuri osa päivästä, koska matkat ovat olleet pitkiä.

Hän oli ihan super mukava ja meillä synkkasi. Sovimme, että nähdään heti kun mun vieraat ovat lähteneet takaisin Suomeen ja näemmekin nyt heti lhipäivinä :) Oon kyllä tosi hyvällä mielellä tästä asiasta.

Pieni funny fact tähän loppuun, että täällä on siis erilaisia appeja kaikkeen mahdolliseen ja mm. kun menimme Starbucksiin niin ihmettelin kun hän ohjasi meidät suoraan tiskin ohi pöytään, mutta hän tilasikin meille juotavat sovelluksen kautta. Sieltä klikkailtiin ja maksettiin ja sitten mentiin hakemaan ne kun oli valmista :D Siis ihankun se ois ollut iso vaiva pysähtyä siihen tiskille tilaamaan, mutta kyllähän siinä pienen jonotusajan säästi :D 

Ens kerralla sitten Jaanan, Jussin, Tarun ja Jussin kokemuksia Koreasta. Oottelen vielä Hiltuselta vastauksia ;)

Sara

Ystävät kylässä

Moikka!

Nyt on ystävät lähteneet takaisin Suomeen ja jäätiin tänne taas kahdestaan. Oli kyllä niin hassu tunne kun yhtäkkiä täällä ei ollutkaan ketään ja ei auttanut kun taas orientoitua opiskeluihin ja suunnata tauon jälkeen salille. Käydäänpä läpi vähän mitä tuli tehtyä Jaanan, Tarun ja Jussien kanssa.

Siinä oli yksi kokonainen päivä aikaa, jolloin perheeni ja kaverit olivat täällä yhtäaikaa. Silloin lähdettiin kokkikurssille! Ja oli muuten huikee! Tehtiin Bibimbabbia ja Dak galbia. Kurssin järjesti Food & Culture Korea Academy ja homma toimi. 

Kun perhe lähti niin lähdettiin samana iltana sitten kaveriporukalla katsomaan Halla - High1 jäkismatsia. Pelistä omalla tavallaan teki viihdyttävän Hallan hullut fanit. Eksyimme tietysti samaan katsomoon heidän kanssaan. Yksi typerys sinne joukkoon kyllä mahtui. Siis aivan mahoton tyyppi, joka huuteli semmoisia rivouksia kentälle ja henkilökohtaisuuksia vastapuolen pelaajalle. Haukkui hänen perheensäkin. Jotakin saatoin tälle typerykselle itsekin huutaa, mutta sentään suomeksi niin ei muut ymmärtäneet. Tämän kaverin käytös meni siis aivan yli ja pahin asia tässä oli se, että hän oli arviolta 4-5-vuotiaan tyttärensä seurassa. Pisti oikeesti meiltä kaikilta ihan vihaksi kuunnella miten hän kehtaa huudella hänen edessä ja muutenkin oli todella ala-arvoista käytöstä. Nämä ylläolevat High1-fanit sitten kävivät antamassa kaverille vähän palautetta pelin jälkeen. Lähinnä siis siitä, millaisen mallin antaa tyttärelleen. Kaveri meni hiljaiseksi ja lähti pois. Hyvä pojat!

Sitten suuntasimmekin Gangnamiin, josta olimme vuokranneet AirBnb:n kautta asunnon 2 yöksi uudenvuoden viettoa varten. Tytöt jäimme ensimmäiseksi illaksi tutustumaan huudeihin ja pojat lähtivät taas katsomaan peliä. Pelkäsimme hieman miten heidän käy Hallan fanien kanssa kun olivat oikein pukeutuneet High1:n kamoihin. Kuitenkin poikien ilta päättyi aika randomilla Halla-fanien kanssa kaljoitteluun heidän fanipubissaan :D Ei ollut kuulemma ennen eri leirin kaverit juuri pubissa vierailleet. Ilta meni hyvin ja olivat vaihdelleet fanikamojaankin keskenään :D 

Gangnamin asunnosta oli kivat näkymät Han-joelle.

Meillä tytöilläkin oli aika random ilta.. tai oikeastaan tosi. Lähdettiin metsästämään yhtä baaria, jonka kaverini oli meille vinkannut. Ajattelime katsastaa sen valmiiksi, että kannattaako sinne uutena vuotena suunnata. Taksi heitti meidät hieman epämääräisen näköisen mestan eteen, mutta oikea nimi luki ovessa. Baari oli kiinni, mutta takaovi sattui olemaan auki. Fiksuina tyttöinä sitten ajateltiin, että no mennäämpä sisään ja käyää vähä kyselemässä, että millanen paikka. Työntekijät säikähtivät kun 3 länkkäriä oli yhtäkkiä ilmestynyt baariin. Yhteistä kieltä ei löytynyt, joten otettiin Google translate käyttöön. No siinä tovi yritettiin kysellä, että millainen baari, paljonko maksaa ja tarvitseeko tehdä pöytävarausta niinkuin useissa baareissa täällä on tapana. No lopputuloksena he luulivat, että haluamme tulla töihin tanssitytöiksi ja että voisimme aloittaa heti tänään halutessamme....Samalla meille valkeni, että jaaaaahas tämä onkin semmoinen baari :D Saatiin väärinymmärrys korjattua ja he neuvoivat meille yhden baarin, joka olisi mukava ja jonne voisimme mennä ASIAKKAIKSI. No tästä saatiin ihan hyvä läppä loppureissuksi.

Tämän jälkeen me kirjaimellisesti hortoiltiin pakkasessa kun koitettiin löytää meidän vuokra-asuntoa. Jaana oli merkannut Google mapsiin pisteen, jossa (muka) oli meidän lähellä oleva metroasema. No sitä pistettä sitten metsästettiin ja vihdoin ja viimein se löydettiin. Kuitenkin vahingossa piste oli isketty väärään kohtaan ja eikun taas kävelemään noin 1,5km :D Mutta oli kyllä silti kiva ilta. Tuli Gangnam tutuksi ja ei ollut onneksi edes kylmä niin mikäs siinä kävellessä. Ja löydettiin meille sopiva baari ja ravintola uudeksi vuodeksi. Eipä oltais ilman hortoilua niitä löydetty!

Uutena vuotena päivällä pyörittiin Gangnamissa ja alkuilta pelailtiin asunnolla. Illalla menimme Tarun ja Jaanan kanssa löytämäämme ravintolaan dinnerille. Paikka oli ihana. Tilailtiin kaikkea tapas-annoksia pöytään. Oli ihan piristävää itsellekin saada välillä jotain muuta kun korealaista ruokaa. Siitä suuntasimme aivan vieressä olevaan baariin nimeltä Answer. Hiltunen (Taru) oli tietysti unohtanut henkkarit asunnolle ja siitä tuli pieni säätö, mutta lopulta kaikki päästiin sisälle. Baari ei tehnyt hirveää vaikutusta. Ois pitänyt olla joku super-vip tai maksaa enemmän, jos ois halunnut päästä muualle kun 1.kerrokseen. Musiikki soi kovalla ja kaikki pöydät oli ennakkoon varattu. Oli siis pakko vaan tönöttää väenpaljoudessa eikä oikein jutellakkaan voinut kun ei kuullut mitään. Päätettiin siis lähteä pyörimään muualle. Eksyttiin pikkukujalle ja siellä näkyi jokin pubi. Sehän osoittautuikin karaokeboxiksi ja sinnehän mentiin. Karaokebox oli muutenkin meidän to-do -listalla. Täydellistä siis. Siellä sitten hoilattiin ja oli kyllä ihan super hauskaaa :DD Huoneesta sattui löytymään jotain hassuja soittimiakin ja meillähän oli kunnon musisoinnit siellä menossa :D Ihan huippu! Itselle ainakin karaokebox oli illan kohokohta.  

Vasta muutaman biisin jälkeen hoksattiin mistä löytyi englanninkielisiä biisejä. Sitä ennen lauloimme Tarun kanssa korealaisia biisejä. Omilla mitääntarkoittamattomilla sanoilla. 

Seuraavina päivinä käytiin Hongdaessa, Myeongdaessa, N Soul Towerilla ja Bukhansan vuorella. Toki pyörimme myös tässä meidän kodin lähistöllä. Bukhansanin National Parkissa itsekään en ollut ennen käynyt, mutta olin kuullut monilta kehuja siitä. No. Mistähän sitä aloittais.

Alkumatka harhailtiin, eikä reitti vaikuttanut ollenkaan pahalta. Yhtäkkiä sitä oltiinkin aivan jäätävän korkealla ja todella pelottavalla reitillä. Siis en usko, että tuollaisia reittejä olisi Suomessa kaikille avoimena. Reitit olivat paikoittain jäässä, joten liukasta oli. Kulkeminen tapahtui välillä vinosti kalliota vasten kaiteesta kiinnipitäen. Jos huono mäihä olisi käynyt niin helposti olisi voinut liukastua ja onnistua tippumaan kaiteen alta ja se olisi ollut menoa sitten. Reitit kulkivat välillä nimittäin aivan reunalla ja pudotus oli korkea. 

Tsempattiin vaan toisiamme ja päätettiin, että nyt ei alas katsella. Takaisin kääntyminenkin olisi ollut huono vaihtoehto ja alaspäin samaa reittiä kulkeminen jopa vielä vaikeampaa. Taru lähes sai paniikkikohtauksen ja kun Jussi yritti piristää, että alhaalla voidaan taputtaa itseämme olkapäälle niin Jaana siihen tokaisi, että mielumminkin lyö minua turpaan, jos alas selvitään :D Muuten kuitenkin sain hyvän oppaan mainintoja..:D

Ihan viimeinen pahin pätkä, joka olisi vienyt  Baegundae huipulle jäi meiltä väliin. Kun pääsimme turvalliselle paikalle evästauolle olivat kaikki niin helpottuneita ja jalat vaan tärisivät, että vain minä ja Jussi oltaisiin haluttu mennä ylös asti. Siihen olisi mennyt kuitenkin liikaa aikaa ja muut olisivat joutuneet odottelemaan. Ehkä vielä joskus...tai sitten ei. Viimeinen 400m pätkä olisi ollut nimittäin vielä pahempi. Jos menisin niin ehdottomasti sulien kelien aikaan. Yllä sekä alla olevan kuvan takana näkyvä huippu on Baegundae.

Toisella Jussilla oli aina välillä ongelmia mahtua paikkoihin. 

 Tästä hempeilypariskunnasta on kyllä kuvia reissun päältä joka paikasta. Tämä meidän Lake Parkilta :)

Pöytä koreaksi. Ihan mahoton kyllä aina tuo kippojen ja kuppojen määrä korealaisessa ravintolassa!

Oli kyllä kertakaikkisen ihanaa saada heidät tänne. Onneksi pian tullaan jo Suomeen niin ei tuntunut niin pahalta sanoa heippoja. Kiitos vielä vieraille ja pahoittelut oppaan kämmeistä ;) Lisää saadaankin lukea vieraiden kokeuksia sitten Vierailevat tähdet -osiossa, kunhan saan vastaukset kaikilta ;)

Loppuun Jaanan tekemä reissuvideo, josta näätte välähdyksiä asioista, jotka jätin tästä postauksesta pois. Videon taustalla on yks korelainen biisi, johon oon ihan hurahtanut! 

Sara