Nyt on päästävä Suomeen!!!!

Huomenta! 

Nyt on tosiaan iskenyt paha ahdistus ja kaipuu Suomeen kova! Sen vuoksi vaihdoin paluulentoni jo 21.2.! Ei edes kahta viikkoa! Sanotaanko, että about alkuvuoteen saakka kun kaverit lähtivät kylästä niin ei ollut vielä semmoisia todellisia fiiliksiä, että haluaisin jo lähteä. Nyt kuitenkin jo useampi viikko on ollut, jotenkin haastavaa täällä ja on välillä tuntunut, että voisin pakata kamat ja lähteä heti huomenna. Mua ei oo vaan tehty tämmöseen elämään. Kaipaan enemmän tekemistä! Siis semmoisia ihan perus arjen rutiineja. Pari kk on ok näin, mutta pidempään ei sovi mulle ollenkaan. Lisäksi Suomesta olen alkanut kaipaamaan niin monia asioita kuten päällimäisenä luonto, ihmisten vähyys ja ruoka!! Lisäksi semmonen tietynlainen helppous Suomessa. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että aika moneen paikkaan voit vaan ajaa autolla suoraan oven eteen tuosta nuin vaan. No eipä onnistu täällä ihan samalla lailla. Hiljaisemmilla alueilla kyllä joskus, mutta jos yhtään kaupunkiin menee niin saa kyllä parkkihallia etsiä ties kuinka kauan ja välillä kävellä kaukaakin asti kohteeseen. Ja matkat on muutenkin niin pitkiä! Ei jaksa aina lähteä ajamaan 1-1,5h "ytimeen". Sama kun ajaisin Kuopiosta Jyväskylään!

Ruokakin on alkanut tökkiä ja ollaankin kokattu viimepäivinä kotona esim lasagnea tai käyty Subwayssa. Jotenkin vaan nuo kimchit sun muut tulee joka tuutista ja kun niiden hajutkin seuraavat kadulla, vaikka niitä ei edes söisi niin on alkanut ällöttää. Kaipaan Suomen mauttomia ruokia! :D Eniten kuitenkin odotan sitä, että haen Pirkon Jaanan ja Jussin luota Oulusta ja pääsen hänen kanssa pitkille kävelyille Haminalahden metsätielle. Ai että! Täällä kun Lake Park ja yksi toinen temppelialue ovat ainoat ulkoilumahdollisuudet lähistöllä ja eiväthän ne ole yhtään sama asia. Luonto ei ole yhtään sama ja isot rakennukset ympäröivät niitä. Ja ihmisiä on aina paljon liikenteessä. Haluan olla välillä ulkona YKSIN :D 

Näitä grillipaikkoja tulee kyllä ikävä. Näitä kaivattaisiin myös Suomeen. Niin mukava itse grillailla ja syödä pikkuhiljaa. 

Toisaalta harmittaa kun juuri tuo minun kielikurssini alkoi ja joudun jättämään sen kesken. Muutenhan sillä ei niin väliä, mutta jos tulemme tänne takaisin kesän jälkeen niin kielitaidosta olisi hyötyä..Olen jo nyt oppinut paljon. Olen saanut sieltä yhden kivan thaimaalaisen kaverinkin. Hän ei mitenkään maailman parhaiten puhu englantia, mutta on  aika höyry ja meillä on aina oikein mukavaa. Menen huomenna ensimmäistä kertaa hänen kotiinsa oppitunnin jälkeen. Hän meinasi kuulemma tarjota minulle jotain tekemiään herkkuja :D  

Käytiin kattomassa viime viikolla paikallisen korisjoukkueen korismatsia. Oli kyllä hyvä tunnelma! 

Kun palaan Suomeen jo näin ajoissa niin Mikkoa tulee kyllä ikävä. Emme edes ole varmoja milloin hän tarkalleen pääsee lähtemään Suomeen. Hyvällä lykyllä maaliskuun lopulla, mutta huonolla lykyllä hän joutuu jäämään huhtikuun loppuun. Yksi syy miksi lähden jo nyt Suomeen on, että minun olisi pitänyt poistua maasta anyway 12.3. mennessä jonnekkin ulkomaille ja Mikkokin on helmikuun lopusta saakka reissussa. Eli olisin yksin täällä vikat viikot ja joutuisin viimeistään silloin lähtemään Suomeen tai käymään taas jossain reissussa. Minulla ei ole enää mihinkään muuhun reissuun intoa. Suomeen vaan. Tiedän, että vaikka nyt on niin mahoton kiire Suomeen niin kun saavun sinne niin parissa viikossa kaipaan jo täältä asioita, mutta niinhän se menee. 

Joka tapauksessa aivan ihana tulla Suomeen jo hieman aiemmin! Opintoni vielä jatkuvat, mutta samallalaillahan ne siellä etenevät. (itseasiassa paremminkin, koska tällähetkellä yksi essee töppäsi siihen kun kirjoja ei löydy verkkoaineistona..)

Äidille ja isälle jo lähetinkin snäpissä terkut, mutta laitanpa vielä tähän ylös ruokatoiveet. Näitä olisi pöydästä löydyttävä kun saavun ;) :
- isän tekemä savustettu lohi
- äidin tekemää salaatinkastiketta
- tuoreita Vaasan ruispaloja
- Oltermannia
- Oivariinia
- aamupalalle raejuustoa

Näistä olisin ikionnellinen. Kiitos :D


Sara