Omat kokemukset Etelä-Koreasta ranskalaisin viivoin

Moikka!

Minun Etelä-Korean visiitti päättyy huomenna. Eli blogin kirjoittelukin päättyy. Saa nähdä tullaanko tänne vielä syksyllä takaisin vai jäädäänkö Suomeen. Aika näyttää. Mikko jää tänne vielä näillä näkymin huhtikuun loppuun saakka. Kokosinpa nyt ranskalaisin viivoin asioita, jotka päällimmäisenä ovat jääneet mieleeni Etelä-Koreasta täällä ollessani. Monet asiat ovat kummastuttaneet.


- Reilu 40 asteen helteessä ihmiset kulkivat pitkähihaisissa, eikä heillä edes näyttänyt olevan kuuma.

- Talvella pkkasessa taas porukka kulkee takki auki, ilman pipoa, ilman hanskoja ja monesti nilkat paljaana!! Tytöt kulkevat sukkahousuissa ja kevyet villakangastakit auki. Me palellaan täällä vaikka on täysvarustus. Eivätkö he tunne lämpötilavaihteluja lainkaan vai mitä ihmettä? :D

- Sama astemäärä pakkasta tuntuu täällä paljon kylmemmältä kun Suomessa..Vieraat kiinnittivät saman asiaan huomiota

- On näköjään täysin ok alkaa kulkemaan sandaaleissa ilman sukkia kun lämpötila on nollan ja -2 välillä. (Oikeesti miehiä sandaaleissa on tullut vastaan jo monta! En voi käsittää)

- Liikennevalot kestää niiiiiiiiiiiiiiin kauan! Oikeesti ketuttaa, jos myöhästyt vihreistä valoista. Helposti menee 2-3 minuuttia ennenkun seuraavat vihreät tulee.

- Liikennesäännöt ovat, että niitä ei ole. Liikenne on ihan holtitonta, enkä koskaan aio lähteä täällä ajamaan. Se kellä on pokkaa niin pääsee eteenpäin. Korealaisittan niin pientä väliä ei jonossa ole, etteikö siihen vielä mahtuisi. Vilkkua ei myöskään tarvitse ajoissa näyttää, senkun menet. Valppaana saa siis liikenteessä olla. (Muutenkin täällä on hieman oma valosysteemi kääntyville ja suoraan meneville autoille kun Suomessa. )

- Auton voi parkkeerata mihin vaan. Vaikka keskelle suojatietä. Ei tule sakkoja. Eikä ketään näytä ärsyttävän, vaikka jonkun parkkeerauksen takia muiden olisi vaikea päästä ohi.

- Kimchistä et pääse missään eroon. Sitä tulee aina ja kaiken kanssa ellei itse ruokakin ole tehty siitä.

- Valtava määrä samanlaisia korkeita kerrostaloja on hyvin tyypillinen katukuva.

Talot ovat vieläpä yleensä vaalean harmaita kaikkialla. Temppelit ovat kauniita, mutta muuten rakennukset eivät kauneutta hehku. 

- Korealaisissa on oma hajunsa, mikä muistuttaa paljon kimchiä. Metron ruuhka-aikoina on ihan kiva hengitellä kaulaliinan kautta.

- Korean sanojen lausuminen on ihan hullua. Kirjaimet oli sinällään helppo oppia, mutta eipä se paljoo auta kun koitat lausua niin se ei kuitenkaan ole lähelläkään oikeata. Välillä hyvin turhauttavaa, enkä pysy kärryillä niistä poikkeuksista millon joku kirjain sanotaankin erilailla...Muutenkin täällä on aivan eri vokaalit kun meillä. Ei meinaa suu niihin taipua.

- Ihmiset on kivoja ja ihmisiin voi luottaa. Meiltä on tasan kerran yritetty ottaa rahaa reilummin taksissa. Se oli ainut kerta. Muuten on kyllä aina semmoinen tunne, että ihmisiin voi luottaa. Eilenkin jätimme syrjäkadulla auton vanhan miehen pitämään epäviralliseen parkkiin ja hänelle piti jättää auton avain, jotta hän voi siirtää autoamme tarvittaessa (autot pakattu aivan täyteen). Ja ei mtään ongelmaa :)

- Miksi koiria pitää kuljettaa vaunuissa? Luulisi niiden haluavan kävellä itse. Koirat on myös yleensä puettuja ja osa koirista on värjätty.

Huomaa vaunuissa istuva koira. 

- Sojua juodaan arkenakin työpäivän päätteeksi dinnerillä. Lähinnä miehet, mutta sojua näyttää kuluvan ja paljon. Silti humalaisia ei näy paljon katukuvassa.

- Englanninkielitaito on hyvin heikko ainakin Goyangissa.

- Soul on ihan kiva, mutta siellä ei ole selkeää "keskustaa". Se vaan koostuu erilaisista alueista, jotka voivat olla kaukanakin toisistaan. Itse en henk.koht. ole itse Soulista kauhean viehättynyt.

- Ruoka on hyvin riisi(valkea) ja nuudeli painoitteista. Kanaa ei saa ooikeastaan kun friteerattuna. Liha on usein rasvaista. Itse en todellakaan koe korealaista ruokaa niin terveellisenä kuin sitä hehkutetaan. Osa ruuista on terveellisiä sinällään, mutta silti esim. proteiinin saanti on monissa ruuissa alhaista.

Korealaisessa barbequessa on joissakin paikoissa mahdollisuus valita vähärasvaisempaa lihaa, jolloin kokonaisuus on aika terveellinen. Usein lihat on kuitenkin rasvaisia ja korealaisen oma suosikki samgyeopsal on hyvin paljolti läskiä. 

- Työntekijöitä on aina suuri määrä kaikkialla. Jopa marketeissa liukuportaiden päässä on työntekijä nykäisemässä sinun ostoskärrysi sen minimaalisen "kynnyksen" yli. Ja tämä tottavie on näiden työntekijöiden ainut työtehtävä. Tämä vain yksi esimerkki työnkuvista joita Suomessa ei ole.

- Ihmettelen kuinka täällä on niin paljon pieniä putiikkeja, joissa ei juuri koskaan näy asiakkaita, mutta silti ne pysyvät pystyssä. Nämä saattavat sijaitakin keskellä hiljaisempaa asutusaluetta..En tajua mistä ne asiakkaat sinne sitten menisivät..

Tässä yksi esimerkki kahvilasta, joka sijaitsi todella syrjässä ja siellä se toiminnassa puskuttaa. Kahvila oli rakennettu rekka-autoon. 

Huomenna aamulla lähtee lento Suomeen ja ai että on ihanaa tulla Suomeen! Mikkoa tulee kyllä super ikävä ja siksi samaan aikaan on haikeat fiilikset lähteä. Eilen kävin sanomassa myös salilla salikavereille heipat. Superpapalle vein kiitokseksi kaikesta avusta ruisleipää ja salmiakkia. Hän tykkäsi ruisleivästä kovasti. Hän oli syönyt sitä voin lisäksi myös avokadon ja HILLON kanssa :D Tämä oli kuulemma hyvä yhdistelmä :D

Ihana päästä Suomeen ja suomalaisten ruokien pariin. Kylkiinkin tainnut jäädä muistoja Korean ruuista ja herkutteluista, että ihana päästä jo Suomeen normiruokieni pariin! On kyllä nyt aivan täysin lipsunut minun "arki fiksusti ja viikonloppuna voi herkutella" -filosofiani. On kyllä menny herkkua siellä täällä melkein päivittäin. Nyt vähintään arki kuntoon Suomessa! Mutta reeni on kulkenut! Penkissä nousi jo 57kg 3x6. En oo aikoihin tehny penkkiä ja nyt 3 viikkoa olen tehnyt. Energiatasot täällä on ollut kyllä kohillaan :D

Nyt jatkan vielä kolmannen matkalaukun pakkaamista ja nautin (ainakin toistaiseksi) viimeisestä illastani Etelä-Koreassa!

Kiitoksia seuraamisesta! Nähdään Suomessa :)


Sara

Kotiesittely (vihdoin)

Noniin!

Ennenkun lähen jo takas Suomeen niin voisi olla aika tehdä postaus meidän kodista :D Vähän on unohtunut koko kotiesittely! Meidän kotihan on hyvin tavallinen korealainen kerrostaloasunto. Pieni! Me asutaan 8. kerroksessa ja kaikenkaikkiaan tässä talossa on 15 kerrosta (ei siis edes paljon verrattuna moniin muihin) ja asuntoja sellaiset 478.  Eli asukkaitakin on reippaasti. Kesällä porukka piti ovia auki, jotta sai ikkunasta vedon. Tällöin tuli nähtyä muihin asuntoihin ja kaikki ovat olleet samanlaisia. Samat pinnat ja laitteet. Asuntomme on niinkuin yksiö, mutta kahdessa kerroksessa. Yläkerta on niinkuin parvi, mutta siellä mahtuu seisomaan. Tehtiin meidän makkari sinne. Ikkunat ulottuvat sinne asti ja sieltä on kyllä ihana katsella ulos :) Illalla varsinkin, kun on pimeää ja näkee kaikki välkkyvät ja värikkäät valot. 

Talossa on aulavahti paikalla 24/7 ja hän myös ottaa esim paketit vastaan, jos ei itse olla kotona. Se on kyllä kätevää. Kuitenkin netistä tullut jonkun verran tilattua. Parkkipaikallakin on on oma vahti kokoajan paikalla. Hän myös kyylää tarkasti osaammeko viedä jätteet oikeisiin paikkoihin. Jokin aika sitten olimme selvästi hänen silmätikkunsa (ei ihme, koska harvinaisen kujalla tästä lajittelujärjestelmästä oltiinkin...pahveillekin 3 erilaista koppaa ja edelleen on hieman kyssäreitä että mihin tietynlaiset pahvit nyt sitten oikeasti kuuluvat...) Mikä parasta niin talon sisäpuolelta suoraan aulasta pääsee GS25:een, mikä on vähän niinkun paikallinen Siwa. Aulasta pääsee myös kahvilaan. Tuosta omasta kaupasta me esim meidän vedet raahataan. 

Sisään tullessa astutaan meidän minieteiseen, joka on käytännössä keittiössä. Pyykinpesukonekin löytyy keittiöstä :D

Sitten tullaankin jo olkkariin. Sängyt, ruokailuryhmä, peili ja yöpöydät oli vuokrattu meille valmiiksi kun saavuimme. Niiden ulkonäköön ei ollut vaikuttamista. Loput olemme joutuneet ostamaan itse.

Kaappitilaa ei hirveästi ole ja olikin pakko ostaa lipastoja lisäksi.

Sitten yläkertaan..

Ja pimeällä. Ei kyllä värit pääsee oikeuksiina kuvassa..Katukuva on täällä hyvin värikäs :D

 Ja sitten vessa......

Kun suihkussa käy niin koko vessa kastuu. Ei todellakaan mikään tilaihme. Onneks salilla on suihkut ja sauna!

Ihan tässä asunnossa on pärjätty vaikka vähän toiseenhan sitä on Suomessa tottunut. Sijainti on kyllä tosi kiva kun kaikki tarpeellinen ja enemmänkin on lähellä. Jos tullaan takas niin ei kuitenkaan tässä enää jatketa, joten minä voin ainakin hyvästellä asunnon pian. 

Sara

Nyt on päästävä Suomeen!!!!

Huomenta! 

Nyt on tosiaan iskenyt paha ahdistus ja kaipuu Suomeen kova! Sen vuoksi vaihdoin paluulentoni jo 21.2.! Ei edes kahta viikkoa! Sanotaanko, että about alkuvuoteen saakka kun kaverit lähtivät kylästä niin ei ollut vielä semmoisia todellisia fiiliksiä, että haluaisin jo lähteä. Nyt kuitenkin jo useampi viikko on ollut, jotenkin haastavaa täällä ja on välillä tuntunut, että voisin pakata kamat ja lähteä heti huomenna. Mua ei oo vaan tehty tämmöseen elämään. Kaipaan enemmän tekemistä! Siis semmoisia ihan perus arjen rutiineja. Pari kk on ok näin, mutta pidempään ei sovi mulle ollenkaan. Lisäksi Suomesta olen alkanut kaipaamaan niin monia asioita kuten päällimäisenä luonto, ihmisten vähyys ja ruoka!! Lisäksi semmonen tietynlainen helppous Suomessa. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että aika moneen paikkaan voit vaan ajaa autolla suoraan oven eteen tuosta nuin vaan. No eipä onnistu täällä ihan samalla lailla. Hiljaisemmilla alueilla kyllä joskus, mutta jos yhtään kaupunkiin menee niin saa kyllä parkkihallia etsiä ties kuinka kauan ja välillä kävellä kaukaakin asti kohteeseen. Ja matkat on muutenkin niin pitkiä! Ei jaksa aina lähteä ajamaan 1-1,5h "ytimeen". Sama kun ajaisin Kuopiosta Jyväskylään!

Ruokakin on alkanut tökkiä ja ollaankin kokattu viimepäivinä kotona esim lasagnea tai käyty Subwayssa. Jotenkin vaan nuo kimchit sun muut tulee joka tuutista ja kun niiden hajutkin seuraavat kadulla, vaikka niitä ei edes söisi niin on alkanut ällöttää. Kaipaan Suomen mauttomia ruokia! :D Eniten kuitenkin odotan sitä, että haen Pirkon Jaanan ja Jussin luota Oulusta ja pääsen hänen kanssa pitkille kävelyille Haminalahden metsätielle. Ai että! Täällä kun Lake Park ja yksi toinen temppelialue ovat ainoat ulkoilumahdollisuudet lähistöllä ja eiväthän ne ole yhtään sama asia. Luonto ei ole yhtään sama ja isot rakennukset ympäröivät niitä. Ja ihmisiä on aina paljon liikenteessä. Haluan olla välillä ulkona YKSIN :D 

Näitä grillipaikkoja tulee kyllä ikävä. Näitä kaivattaisiin myös Suomeen. Niin mukava itse grillailla ja syödä pikkuhiljaa. 

Toisaalta harmittaa kun juuri tuo minun kielikurssini alkoi ja joudun jättämään sen kesken. Muutenhan sillä ei niin väliä, mutta jos tulemme tänne takaisin kesän jälkeen niin kielitaidosta olisi hyötyä..Olen jo nyt oppinut paljon. Olen saanut sieltä yhden kivan thaimaalaisen kaverinkin. Hän ei mitenkään maailman parhaiten puhu englantia, mutta on  aika höyry ja meillä on aina oikein mukavaa. Menen huomenna ensimmäistä kertaa hänen kotiinsa oppitunnin jälkeen. Hän meinasi kuulemma tarjota minulle jotain tekemiään herkkuja :D  

Käytiin kattomassa viime viikolla paikallisen korisjoukkueen korismatsia. Oli kyllä hyvä tunnelma! 

Kun palaan Suomeen jo näin ajoissa niin Mikkoa tulee kyllä ikävä. Emme edes ole varmoja milloin hän tarkalleen pääsee lähtemään Suomeen. Hyvällä lykyllä maaliskuun lopulla, mutta huonolla lykyllä hän joutuu jäämään huhtikuun loppuun. Yksi syy miksi lähden jo nyt Suomeen on, että minun olisi pitänyt poistua maasta anyway 12.3. mennessä jonnekkin ulkomaille ja Mikkokin on helmikuun lopusta saakka reissussa. Eli olisin yksin täällä vikat viikot ja joutuisin viimeistään silloin lähtemään Suomeen tai käymään taas jossain reissussa. Minulla ei ole enää mihinkään muuhun reissuun intoa. Suomeen vaan. Tiedän, että vaikka nyt on niin mahoton kiire Suomeen niin kun saavun sinne niin parissa viikossa kaipaan jo täältä asioita, mutta niinhän se menee. 

Joka tapauksessa aivan ihana tulla Suomeen jo hieman aiemmin! Opintoni vielä jatkuvat, mutta samallalaillahan ne siellä etenevät. (itseasiassa paremminkin, koska tällähetkellä yksi essee töppäsi siihen kun kirjoja ei löydy verkkoaineistona..)

Äidille ja isälle jo lähetinkin snäpissä terkut, mutta laitanpa vielä tähän ylös ruokatoiveet. Näitä olisi pöydästä löydyttävä kun saavun ;) :
- isän tekemä savustettu lohi
- äidin tekemää salaatinkastiketta
- tuoreita Vaasan ruispaloja
- Oltermannia
- Oivariinia
- aamupalalle raejuustoa

Näistä olisin ikionnellinen. Kiitos :D


Sara

Viimesiä vieraita viedään!

Moikka!

Nyt onkin vieraat tältä keväältä taputeltu. Mikon äiti Merja oli täällä käymässä pikaviisitillä pe-ti. Ehdittiin kuitenkin kierrellä paikkoja ja käydä katsomassa kaksi High1:n peliä. Täällä juhlittiin loppuviikosta kuukalenterin mukaista uutta vuotta ja sehän näkyi! Jäätävät ruuhkat! Jos ei Merjalla muuta reissusta jää mieleen niin ainakin jonotus ja ruuhkat! Täällähän tosiaan ihmisten iänkin voi ilmoittaa kahdella eri tavalla. Nyt kuukalenterin mukaan kaikki täyttivät ikäänkuin vuosia. Itse en ihan kärryillä ole muutenkaan tästä ikäasiasta täällä kun täällä normaali ikä vissiin lasketaan jo siitä hetkestä kun ollaan mahassa eli syntyessä ollaan jo lähemmäs vuoden vanhoja.... enpä viiti kertoa enempää ku heittelen näitäki aika hatusta mitä oon vaan kuullu :D Sen tiedän koskien tuota uutta vuotta, että nyt alkoi kukon vuosi!

N Soul Towerilla koitettiin käydä kahdesti ilman mitään palaa päästä sisään. Jonot kaapelihissille olivat siis kaukana ulkona asti ja kolmessa eri kerroksessa. Ensimmäisenä iltana ajoimme ensin tunnin autolla tornille, maksoimme parkkimaksun ja käännyttiin jono nähdessämme takas. Ja eikun tunti takaisin. Olipaha reissu, mutta tulipahan tehtyä. Mutta Merja näki ainakin matkan varrelta monia eri alueita. Seuraavana päivänä otettiin uus yritys ja sama jono! Tällä kertaa olimme kuitenkin muutenkin jo pyörineet mm. Itaewonissa, että ei sinällään turha reissu ollut. Päätettiin kuitenkin vielä maanantaina ottaa viimeinen yritys siinä toivossa, että ihmiset ovat jo uuden vuoden vietostaan palailleet koteihinsa ja töihin. Nyt selvisimme noin 3 tunnin jonotuksella kaiken kaikkiaan eli sai sitä silti jonottaa :D Onneks ei jääty sillon edellisinä päivinä. Itsellänihän tämä oli jo kolmas kerta tornilla niin ei hirveästi tullut kuvia otettua muutakun tämä..

                 

Oli nimittäin näkymät vessasta!

Käytiin myö Gyeonbokkumin palatsilla. Kirjoitin siitä tänne blogiin, kuinka olimme Mikon kanssa edellisellä kerralla siellä ehkä 10 minuuttia, mutta eipä oltukaan sillon hoksattu, että olimme nähneet vasta ehkä 1/10 koko alueesta :D Oli siis meillekin paljon uutta alueella tällä kertaa.  

                    

                 

Pääsi Merja meidän lähipubiinkin istumaan meidän ja muutaman Mikon työkaverin kanssa. Äkkiä meni vierailu. Aina jää hieman tyhjä olo kun vieraat lähtevät. Onneksi kohta pääsen jo Suomeen! Sain paluulentoni vaihdettua jo helmikuun lopulle! On alkanut jotenkin jo ahdistaa täällä olo ja kaipuu Suomeen on suuri. 

Kiitos vielä Merjalle Suomen tuliaisista! Etenkin näkkäri ilahduttaa joka päivä :D

Sara