Busan

Moikka!

Mikko sai sunnuntai-iltana tietää, että saa pari ylimääräistä vapaapäivää, joten päätettiin, että nyt on lähdettävä pikkureissulle hieman kaueammas. Näitä vapaapäiviä kun ei turhan usein Mikolla ole. Kyselimme jonkin verran tutuilta minne kannattaisi lähteä. Valitsimme Busanin. Busaniin moni suosittelee matkustamaan kesäaikaan, koska sillon siellä on rantakausi. Busan on siis Etelä-Korean rantalomakohde. Nyt kuitenkin rantasäät ovat jo ohi. Busan on kuitenkin yksi niistä "pakollisista" kohteista, jossa on käytävä, jos täällä päin asustelee. Pakkasimme rinkat ja lähdimme maanantai-aamuna reissuun. 

Matkustimme junalla. Se oli näppärä. Matka kesti 3h. Juna oli hyvin vastaavanlainen kun Suomessakin. Pituutta sillä oli kyllä enemmän kun tavallisilla suomalaisilla junilla. Ihmettelimme kun lipunmyyjä sanoi meille, että kävelkää laiturilla 5 min eteenpäin. Vaunumme oli numero 18, joten saihan siinä kävellä. Junassa kierteli tarjoilija kärryn kanssa, josta sai ostaa kahvia ja muuta purtavaa. Sellaista ei taida Suomen junissa olla. Toki näissä ei taas erikseen ravintolavaunua tainnut olla. 

                                       

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa kunnon hotelliin! Olen monesti ollut aikamoinen "halpamatkalainen" ja majoituskin ollut sen näköinen :D Nyt yövyimme Haeundae Grand Hotellissa, joka oli kyllä erittäin miellyttävä! Hotelli sijaitsi meren rannassa ja sen vieressä oli Haeundae Beach, joka on vissiin aika vilkas kesäaikaan.  Huoneemme oli 18. kerroksessa ja sieltä oli ihana merinäköala. Vitsi, että oli ihana herätä siihen! 

                                         

Näkymiä hotellin ikkunasta.

Ekana iltana käytiin kävelemässä meren rannassa. Oli muuten lämmintä vettä kun käytiin kokeilemassa. Ja ihan täydellistä hiekkaa! Semmoista vaaleeta ja pehmeetä. Todellakin ois kiva palata joskus Busaniin kesällä! Rannalla oli soittamassa myös pari nuorta poikaa kitaraa ja laulamassa. Jäätiin heitä kuuntelemaan ja istumaan rannan "löhö"tuoleille. Siinä samalla otettii parit selfiet. 

                              

Samiskengät, vaikka olikin vahinko. En ookaan vielä kertonut, että täällä on oikeesti nuorilla pariskunnilla tapana käyttää tiimiasuja! Monesti näkee ihan kunnon samis asukokonaisuuden, mutta välillä se voi olla vaan samiskegät, samishattu, samishuppari...Musta se on ihan tosi hauska tapa! :D No mutta nämä kengät oli siis puhdas vahinko. Minä löysin minun kenkäni täältä Koreasta sillon kun Mikko oli Japanissa ja hän taas oli ostanut kenkänsä sieltä. Sama maku, haha. Seuraavana ostetaankin sitten samanlaiset tuulipuvut.

Tiistaina satoi vähän vettä välillä ja pyörittiin päivä maailman isoimmassa tavaratalossa Shinsegae Department Storessa. Siellä käytiin sitten vähän myös pelihallissa ja eksyttiin photo boothiin. Semmoisessahan on ihan pakollista käydä, jos täällä päin on!

Meitsi lehden kannessa ;)

Tollasta paikallisa "hampurilaistakin" tuli testattua. Maukasta oli, mutta eihän siitä nyt purilaista saa tekemälläkään. Tuttua bulgogia oli tässäkin.

No sitten vähän kuvaa ja videota viimeiseltä päivältä kun käytiin kävelemässä rantaa pitkin.

  

Näillä oppilailla oli vissiin menossa kuviksen tunti ja tulivat piirtelemään maisemia.

Joku oli tehny vähän hienomman hiekkakakun.

Ja loppuun taas ruokakuva juna-aseman yhdestä ravintolasta. 

Oottelen jo kovasti, että mun koko perhe saapuu tänne jouluksi ja sitten tuleekin samoilla vauhdeilla heti Jaana & Jussi! Mikkohan joulun Venäjällä töitten merkeissä, että ihanaa, että perhe tulee tänne. Määhän oisin ihan masentunu täällä yksin joulua vietellessä! Lennot on varattu, joten reissu lähenee! Taru ja Jussikin koittaa tulla samoihin aikoihin. Toivotaan, että saadaan koko poppoo tänne samaan aikaan. Huippua!


Palaamisiin!

Sara

Muuttunut ruokavalio

Moikka!

Nyt ajattelin kirjoitella vähän muunlaisia juttuja, koskien kehonkoostumusta ja muuttunutta ravitsemusta. Ei välttämättä kiinnosta ihan kaikkia teitä, mutta kerronpa silti. Itse oon superkiinnostunut näistä hommista ja voisin lueskella loputtomiin ravitsemuksesta ja erilaisista reenimetodeista ja niiden vaikutuksista kroppaan :D Paljon on tullut tehtyä "empiiristä tutkimusta" myös omalla kropalla haha. 

No Body Star Gymistä sen verran, että heillä on tapana ottaa joka kuukausi asiakkaistaan kehonkoostumusmittaus. Ihmettelin kun salimme pt kysyi minulta kerrran, että voisinko tulla ylihuomenna klo 10. Kysyin, että miksi ja hän sanoi ottavansa kehonkoostumusmittauksen minusta. Mittauksessa hän kertoi, että se otetaan joka kuukausi. Ei siis tietenkään ole pakko, jos asiakas ei halua, mutta minä todellakin haluan. he ihan tallentavat tulokset asiakasrekisteriin, jotta niitä voidaan seurata. Kysyinkin, että tuleeko hän nokkaan koputtamaan, jos mittaustulos huononee..ei kuulemma, jos se ei raadikaalisti muutu :D Ihan huikee juttu. Suomessa noista mittauksista yleensä joutuu pulittaa helposti ainakin parikymppiä. Minä kävin jopa ilmaisella mittauksella tässä asuntomme alakerrassa kun siinä sattuu olemaan lisäravinnekauppa ja heillä on siinä mittauslaite.

Hyvät tulokset sain molemmista. Lihasmassaa on keskimääräistä enemmän niinkuin Suomalaistenkin tulosten mukaan, mutta en usko rasvaprosenttini olevan noin alhainen. Toisen mukaan se olisi 17 ja toisen 14 :O Ei voi olla. Kireämmässäkin kunnossa minulla oli joskus 17, joten sen on oltava todellisuudessa enemmän. Kuitenkin nyt jatkossa kun otamme tuolla samalla laitteella niin tulokset ovat vertailukelpoiset.

Mielenkiintoista nähdä miten tämä erilainen ruokavalio vaikuttaa kehonkoostumukseen. Hiilaria tulee syötyä nyt paljon enemmän kun Suomessa ja rasvaakin tulee enemmän ja (huonoista lähteistä vieläpä :(  ) ja proteiininsaanti taas jää helposti liian alhaiseksi, jos ei kotona vedä jotain proteiinipitoista lisäksi. Onneksi häihin on vielä aikaa, että jos alkaa näyttää siltä, että en mekkoon mahtuisikaan (se on siis ostettu jo) niin ehtii vielä tehdä toimenpiteitä:D

Nuudelisoppaa. Erilaisia keittoja täällä on paljon. Niiden liemet on kyllä super maukkaita. Haluaisin tietää mitä kaikkea niissä on..En oikein tiedä mitä nuo oikealla olevat vaaleat pötköt ovat..Vaikea edes kuvailla. Ehkä jotain riisistä tai tofusta tehtyä....en kyllä tiedä:D

Tottakai VOISIN kokata kotona enemmän ja ei olisi mitään ongelmaa, mutta ainakin toistaiseksi on vaan niin kiva mennä ulos pyörimään ja ihmettelemään ja samalla käydä ulkona syömässä. Mulle ulkomailla muutenkin ruokakulttuuri on yksi tärkeimmistä asioista, mitkä haluan kokea perinpohjin. Aluksi ajattelin, että ehkä innostus laantuu ja alan kokkailla enemmän kotona, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi laantunut. Enpä jaksa ottaa ressiä asiasta. Ja Suomessa tuli taas veettyä niin paljo enempi kunnon herkkuövereitä niin voi olla plusmiinusnolla. Toivottavasti ! Muutenkin pidän tärkeänä pitää aineenvaihduntaa tehokkaana ja ruokamääriä niin suurina kun vain kroppa toimii ilman, että paino nousee. (Lihasmassan vuoksi noussut paino onkin sitten eriasia ;)  ) Muuten menisi reeneistäkin osa "hukkaan" ja palautuminen kärsisi. Tällöin on myös helpompi huolehtia saavansa kaikki tarvittavat ravintoaineet, olettaen tietysti, että on tehnyt laadukkaita valintoja. Näissä valinnoissa voisin välillä petrata. 

Ruoan hinta ravintoloissa on kyllä edullista! Tai täällä on paljon sellaisia pieniä mestoja, joissa on muutamat pöydät, mutta monesti porukka hakee ruuan take outina. Tällaisissa paikoissa ruoka on tosi edullista. Esim kimbabin saa parilla eurolla ja monet muut annokset ovat sellaisen 4-7€. Siksikin on suuri houkutus ostaa ruoka valmiina. Lisäksi meillä on isompaan ruokakauppaan hieman matkaa ja esim kanaa ei löydy lähikaupoistamme niin monesti vaan haluaa päästää itsensä vähän helpommalla. Ja kuitenkin tarjolla on ihan fiksuja vaihtoehtoja. Muuten en tällaiseen näin usein ryhtyisikään.

Tämä oli joku sashimi annos. Kasvisten alla on riisiä ja JÄISIÄ kalapaloja. Raaka kala on ihan ok. Onhan sitä sushissakin, mutta että jäinen! Nou nou nou nou. Ei jatkoon.

Ruoka mitä olemme syöneet on pääosin riisiä tai nuudelia ja siihen kylkeen jotain lihaa. Annoksista riippuen joissakin on myös kasviksia. Esim. bibimbabissa on riisiä, erilaisia kasviksia, chilisoosia ja niitä on tarjolla erilaisia ja otan sen aina lihalla, että saa proteiiniakin. Kimbabit ovat vähänniinkun joidenkin sushien näköisiä. Levärullan sisällä riisiä, kasviksia ja jokin päätäyte kuten, tonnikala(yleensä majoneesiin sekoitettu, heh), bulgogi (hyvänmakuinen liha), tonkatsu (friteerattu possu), kimchi (sitä tulista hapanta kaalia, jota tungetaan kaikkeen ja tarjotaan kaiken kanssa) ym...Kimbabin sisällä on aina myös pikkelöityä jotain kasvista mistä en ole vielä varma mitä se on. Samaa tuodaan kimchin lisäksi pöytään aina ruoan yhteydessä. Bulgogi dopbab on meidän yksi suosikki myös. Siinä vaan ei juuri ole kun bulgogi eli se liha riisin päällä. Kotona koitetaan sitten syödä kasviksia muilla pienemmillä aterioilla. Itse yleensä syön toisen ruuan kotona kun Mikko syö työkavereiden kanssa työpäivän päätteeksi. Koitan siis kotiruuissa aina panostaa kasviksiin, että tulis se kuuluisa puolikiloa päivässä täyteen! Onneksi Jossu toi Coffee Breakia (proteiini-kahvivalmiste), mistä olenkin nauttinut iltapäivisin välipalalla. Vaihtelua keitetyille tai paistetuille munille! Täällä kun ei rahkaa eikä raejuustoa ole ja jogurtitkin ovat usein rasvaisia tai maustettuja. 

Vasemmalta oikealle: Kimbab, bulgogi dopbab ja bibimbab. Tähän väliin pakko kertoa pikku tarina. Tuolloin tilasin ton bibimbabin ja olisin kaivannut punaista chilisoosia. Sen nimi on ehkä kutchu.. No kyselin sen perään ja sitten tarjoilija neuvoi, että laita tuota soosia mikä on kuvassa vasemmalla yksi noista kolmesta pienestä kiposta. Se maistui soijalta ja meitsihän kippasi sen kokonaan sekaan. En tykkää kuivasta riisistä mitä noiden kasvisten ja lihojen alla siis on. Mielestäni annos maistui hyvältä. No tarjoilija huomasi pian kipanneeni kaiken kastikkeen sekaan ja hän ihan huudahti kauhusta ja kiiruhti hakemaan uutta riisiä minulle. Vaikka siis se oli musta ihan normaalin makuista. Kai se oli siitä suolan määrästä kauhuissaan..ehkä? Mutta hänpä ei tiedäkään, että mun kolmas nimeni on tuplasuola! (käytän siis ihan liikaa suolaa) Ja sitäpaitsi vieläkin ihmettelen miten hän oli niin kauhuissan kun itse syövät niin tulisia ruokia, että liekit tulee korvista ja tiedä mitä kaikkea muutakin, että jos tuo oli outoa niin... :D

Tämä oli ällö. Koitettiin tilata bulgogi dopbabia. Tilaaminen ei aina mene niinkun strömsössä ja esim tuo dopbabkin on joskun kirjoitettu deopbab tai dubbab ja mitä näitä nyt on. EN PYSY PERÄSSÄ. No anyway yritettiin siinä sitten koreaksi tilata ja näytti siltä, että päästiin yhteisymmärrykseen, mutta tämmöinen tuli. Kimbab, jonka päällä majoneesia ja juustoraastetta. Ei jatkoon. 

Nälkäinen olen edelleen. Aina. Yleensä Mikon kanssa tilataan ruoka-annos JA lisäksi kimbabit. Kimbab on myös yksi annos ja periaatteessa sen pitäisi riittää sellaisenaan, mutta minulla jää siitä aina nälkä. Viime viikolla huomasin yhdessä ravintolassa. kun he olivat kirjoittaneet annoksien perään kalorit, että kimbabissa on täytteestä riippuen noin 600-850kcal. Että semmoinen "pikkulisä" siihen aterian päälle..:D No pitäähän sitä syödä, jos nälkä on. Japanissakin minut tunnettiin kahdella eri nimellä "girl with muscles" ja "girl who eats a lot". Itseasiassa eräs kolumbialainen vaihtarikaverimme koitti saada minua Kolumbiaan johonkin syöntikilpailuun ja että jakaisimme voittorahat :D Hän oli varma, että voittaisin. Jätin kuitenkin välistä.

Siinä aika tavallinen setti mikä haetaan mukaan. Bulgogi dopbabit (riisiä ja bulgogia) ja kimbabit. Toi bulgogi on maustettu jollain vähän makean makuisella. Muuten se muistuttaa paljon poronkärsitystä. Se on hyvää! Ja ei oo kerrankin mitään tulista! Ja kimbabit on kyllä huikeita! Ne syyään sellaisenaan, mutta kotona saatan dipata soijaan niinkuin sushit, vaikka niin ei olisikaan tarkoitus tehdä.

Aurinkoista syksyä sinne Suomeen!

Sara

Kuulumisia

Annyohaseyoo!

Pahoittelut, että nyt ei oo ehtiny hirveesti kirjotella. Aion nyt koittaa tehdä vaikka useammin pienempiä postauksia, koska olen huomannut koko kirjoituksen jäävän, jos tiedän edessä olevan paljon kirjoitettavaa. 

Tässä tulee nyt vähän yleistä lätinää ja kuvia päivältä kun Mikolla oli vapaapäivä :) 

Arkipäivät menee aika samalla kaavalla pääosin. Mikko käy töissä ja mä opiskelen, reenaan, chättään kavereiden kanssa ja teen kaiken hitaasti :D Oon onneksi aika talent ajankuluttamisessa. Mulla on tapana herätä aikaisemmin kun Mikko. Menen myös nukkumaan yleensä ennen häntä. Tykkään kun aamulla saan rauhassa hiljaisuudessa juoda kahvit, lukea yön aikana tulleet viestit ja vastailla niihin (kaikilla taitaa onneksi olla puhelin äänettömällä öisin Suomessa) ja opiskella tai hoitaa joitain asioita. Mulla on ollut jo vuosia tällainen tapa. Yliopistoaikanakin heräsin ja lueskelin jotain samalla kun jumitin kahvikuppini kanssa. Nyt mulla ois 3 väitöskirjaa luettavana (ei nyt ihan kannesta kanteen sentään) ja aikaa 3 viikkoa. Että ihan hyväkin jakaa tätä lukemista osiin.. Sitten joskus aamupäivällä liukenen reenille ja suihkun ja ruokailun jälkeen taas opiskelemaan. Pian sitten tuleekin Mikko kotiin. Siinähän nämä päivät menevät, mutta aina ajoittain kaipaa jotakin muuta tekemistä ja tulee se "kotiahdistus", että pakko vaan päästä ulos kotoa jonnekkin. Ois niin kiva kun tässä lähellä samalla alueella asuis joku, kenet vois vain pyytää kahville, lenkille tms.

Kuitenkin aina Mikon vapaapäivinä (joita on kyllä harmillisesti yleensä max 1 per viikko :/ ), koitamme tehdä jotain spesiaalia. Yleensä lähdetään käymään jossain eri paikassa, minne ei työpäivinä ehtisi. Välimatkathan täällä on pitkiä... Viimeksi lähdettiin käymään Gangnamissa päin. Hurautettiin ekana Jamsiliin ja siellä sitten ihan vahingossa törmättiin todella korkeaan rakennukseen, jota edelleen rakennettiin korkeammaksi. Jos oikein ymmärsimme niin se on Etelä-Korean korkein rakennus..En ole kuitenkaan satavarma, joten ottakaa tämä info varauksella :D Yritimme päästä ylös mutta se on suljettuna joulu-tammikuun vaihteeseen rakentelun vuoksi. Toivotaan, että aukeaa silloin kun seuraavat vieraat ovät täällä! Varmasti ois aikamoiset näkymät!

Lotte world Tower. 123 kerrosta! Wikipedian mukaan 555m..

Ihana ostari oli tornin yhteydessä. Kalliita merkkejä kylläkin pääosin. Tykkäsin kuinka eri liikkeille ja ravintoloille oli tehty tuollaisia omia pikku"taloja". Muutenkin tosi viihtyisä oli.

Tämmöstä settiä tuli tälläkertaa ravintolassa. Enpä oo hetkeen salaattia nähnykkää :D Sen alla riisiä ja kyljessä bulgogia, mikä on tosi hyvänmakuista lihaa. Sitä kuuluu moneen ateriaan täällä. Yksi meidän suosikeista. Pääsin vihdoin maistamaan noita marinoituja muniakin! Suomessakin oli jokin aika sitten pieni hypetys ruokaihmisten keskuudessa soijamarinoduista munista. No ei ollut kyllä erikoinen.. Yhtä mieluusti (ellen mielumminkin) syön munani ihan tavallisena keitettynä. 

Mun hiustenkasvatusprojektikin etenee! Kattokaapa ku se on jo noin "pitkä"! Ei se edelleenkään mikään leijonanharjas muuten ole, mutta edistystä!

Samaisena päivänä pyörittiin sitten muutamilla muullakin alueella Gangnamissa. Matkahan kesti Gangnamiin meiltä semmoisen lähes 1,5h per yksi suunta! Onneksi meiltä pääsee "meidän linjalla" lähes perille asti, joten yleensä saa ainakin jossain vaiheessa istumapaikan. Metrothan ovat usein täynnä.

Seuraavaksi muita kuvia muilta päiviltä. 

Joka lauantai ja sunnuntai meidän lähellä olevalla "torilla" on kaikenmoisia kojuja pystyssä ja mm. yhden yhdistyksen piste, jonka kautta voi adoptoida koiran. Kyllä tässä Pirkko-ikävissään tekisi mieli adoptoida koira, mutta täytyy hillitä itsemme. Pirkko siellä kotona kuitenkin odottaa ja kun ei taas tiedä seuraavista vuosista millainen elämäntilanne tässä tulee eteen. Johan se on huomattu, että suunnitelmat voi muuttua :D Lisäksi vaikka koiran adoptoimisessa ei kuulemma muita kuluja tulisi kun rokotukset, lääkärintarkastukset ym, niin Suomeen koiran vienti tulisi olemaan kuulemma kallista.

Tätä mä en edelleenkään ymmärrä. Koirien rattaat. Ja näitä näkee PALJON. Miksi???? :D Eikö ne koiratkin mieluummin kävelisi ja oon miettinyt, että käyttääkö ne sitten vielä erikseen ne lenkillä vai mitä ihmettä..

Käytiin yksi ilta kävelyllä Lake Parkilla. Saatiin kerrankin semmoinen ihana kiikkutuolikin niin siinä sitten hämärässä istuttiin ja kateltii järvelle. Täällä kyllä paljon porukka viihtyy iltamyöhelle asti piknikillä. Lake Parkilla on tuollainen tuulimylly, mikä on satuhuone lapsille. Se on täynnä vapaasti luettavissa olevia satukirjoja. Aika kiva idea! Täällä kyllä muutenkin panostetaan paljon lapsiin ja paljon on heille suunnattua aktiviteettia varsinkin tuolla Lake Parkilla viikonloppuisin.

No tämä nyt on vähän irrallinen kuva tähän joukkoon, mutta laitanpa silti kun tuli se koneelle ladattua :D Mikko teki kuolemaa kun söi tuota nuudelisoppaa ja sieltä paljastukin isoja klönttejä wasabia! Sitä ei näkynyt pinalle yhtään niin tajuhan siinä meinaa lähtä kun ison palan wasabia suuhunsa saa :D Nuudelisopat ovat usein jäisiä. Sille ei olla oikein vielä lämmetty. Tuossakin huomaatte, että keitossa on jäähileitä. Muuten liemet ovat tosi maukkaita, mutta mielummin sen söisi lämpimänä..

Täällä oli viime viikolla taas jokin juhlapyhä..En nyt ihan satavarma ole, että mitä käytännössä juhlittiiin, mutta ilmeisesti jotain korealaisuuteen liittyvää....:D No päästiin ihailemaan koti-ikkunasta Lake Parkilla ammuttuja ilotulituksia :)

Semmosta tälläkertaa! Suomessa taitaakin olla jo syksy pitkällä. Täälläkin pikkuhiljaa. Ihanaa kun ilma on viilennyt ja välillä on pitänyt pukea ihan takki päälle. Jotenkin kaipaan Suomen syksyä ja raikasta ilmaa, mutta on täälläkin onneksi puolensa. Esim aamuisin on niin helppo herätä kun on valoisaa (ilmeisesti/toivottavasti myös talvisin? Ainakin Japanissa oli..:D), mutta illat on pimeitä :)

Noniin heippa! Lupaan kirjoitella uudestaan lähipäivinä. 

Vierailevat tähdet: Jossu

Hei,

Päätin aloittaa tällaisen Vierailevat tähdet -osion blogiini. Vieraat saavat vastailla kysymyksiin reissunsa päätteksi. Mielenkiintoista nähdä miten kokemuket eroavat! Jossu pääsee nyt aloittamaan tämän osion vastaamalla seuraaviin kysymyksiin.

Mikä oli parasta Etelä-Koreassa?

Tylsä vastaus mutta kokonaisuus oli parasta! Seura oli ihan 5/5, ruoka muutamia poikkeuksia lukuunottamatta myös 5/5 ja tekemistä ja nähtävää riitti. Jo niinkin arkinen asia kuin ruokakaupassa käynti etelä-koreassa oli jännittävää! Ehkä osittain reissusta hienon teki se, ettei osannut yhtään odottaa mitä vastaan tulee (en ole aiemmin matkustanut missään Aasiassa päinkään). 

Mikä oli kauheinta Etelä-Koreassa?

Mitään järkyttävän kamalaa ei kyllä ollut tai tapahtunut. Ihmeteltiinkin Saran kanssa miten smoothisti kaikki meni vaikka molemmat hetkittäin ollaan aikamoisia toheloja. Paitsi hei! Viimeisenä yönä kolmen maissa tuli jonkunlainen hälytys tai ilmoitus ilmeisesti kaikkiin asuntoihin Saran ja Mikon rakennuksessa, jonka jälkeen aulavahti kuulutti jotain; koreaksi tietenkin. Ei saatu selville mistä oli kyse ja jos tuo toistuu kovinkin usein niin jossain vaiheessa loppuu ymmärrys :D Kauheinta varmaan olisi ollut eksyä Etelä-Koreassa, sillä kun kieltä ei puhu eikä lue eikä ymmärrä niin suunnistaminen ja lopulta perille löytäminen voisi olla todella hankalaa. Koin yksittäisen kauhunhetken, kun yritin suunnistaa (hyvinkin) läheiseltä La Festa-nimiseltä kadulta Saran ja Mikon asunnolle, enkä kertakaikkiaan löytänyt perille vaan pyörin ihan siinä naapurustossa nolottavan kauan. Se selvisi ainakin tällä reissulla, että olen onnettomampi suunnistaja mitä ajattelinkaan. Onneksi kaiken muun ajan kuljettiin kahdestaan niin eksymiset pysyivät minimissä. 

Mitä mieltä olet korealaisesta ruoasta?

Aivan mahtavaa! Tykästyin erityisesti gimbapiin. Viimeisenä iltana syötiin illallista läheisessä grilliravintolassa ja sekin oli sekä  kokemuksena että maultaan erinomaista. Erilaiset kastikkeet olivat myös maukkaita. Ja ulkona syöminen on etelä-koreassa todella edullista! Aloin tykästyä tapaan, kun pääruuan lisäksi pöytään kannetaan useita lisukkeita joita voi nappailla pääruuan kanssa. Pelkäsin ennakkoon, että syödään vahingossa jotain karmivaa, kuten matoja tai hyönteisiä tai toukkia tai koiraa, mutta niitä ei onneksi löytynyt yhdenkään ravintolan listalta, joissa kävimme.

Mikä oli paras maistamasi ruoka matkan aikana?

Ehkä sitten se gimbap. Mutta ravintoloista paras oli se viimeisen illan grillimesta! Sielläkin maut kohdillaan, lihat olivat erinomaisia! Liekkö paikallisia. 

Entäpä huonoin?

Usch, alkureissusta syötiin lähiostarilla ja valitsin tuttuun tapaan listalta jotain mitä en ollut jo maistanut. Sieltä saapuikin maukasta kanaa niin tulisessa soossissa että kyyneleet valui ja hiki lensi. Yllättävää kyllä selvisin siitä hengissä vaikka en tulisesta ruuasta välitäkään erityisemmin. 

Tuliko matkasi varrella vastaan joitain outoja korealaisia tapoja? Mitä?

No se hemmetin kimchi jota tulee oikealta ja vasemmalta. Kirjoitan näitä vastauksia lentokoneessa matkalla suomeen ja matkustamoon leviää ilmeisesti tutun kimchin käry. Ymmärrän kyllä, että se on paljon käytetty lisäke ruualle mutta tarviiko sitä ihan totta tarjota jopa puuron kanssa? Mutta varsinaisia kummallisia tapoja ei kyllä tule mieleen.. 

Vastasiko Etelä-Korea ennakkokäsityksiäsi siitä?

Kyllä ja ei. Kamalasti minulla ei ollut ennakkokäsityksiä sillä en kerinnyt tutustua kauheasti maahan ennen reissua, mutta ehkä positiivinen yllätys oli ainakin järjestelmällisyys kaikessa. Julkinen liikenne toimi moitteetta (jopa kesken metrolakon!), ja mikäli ymmärsin oikein, soulin metro tavoittaa 50miljoonaa ihmistä.. Missään vaiheessa ei ollut kaaoksen tuntua ilmassa, mutta emmepä tainneetkaan liikkua ruuhkahuippu-aikoina.

Korealaiset puhuivat parempaa englantia mitä osasin odottaa ja pääosin kaikki tapaamamme korelaiset olivat ystävällisiä ja kohteliaita. Poislukien se bussikuski joka yritti jättää Saran lentokentälle kun hän ei ollut riittävän nopea liikkeissään (liioittelua tai ei, mutta paikalliset saivat ajoittain bussin käytön näyttämään extreme-urheilulajilta, kun käytännössä hyppäsivät vauhdista liikkuvaan bussiin). Metron käyttäminen puolestaan oli täysin mutkatonta ja helppoa. 

Soulissa länkkäri pärjää kaiken kaikkiaan hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Kylteistä ja muista kirjoituksista ei tietysti mitää ymmärrä mutta aina sitä jotenkin selviää ja varsinkin kun oli jo niin hyvin "korealaistunut" matkaopas emäntänä 

Olisko suomalaisilla jotain opittavaa korealaisilta?

No kyllä vaan! Juuri tuota aiemmin mainitsemaani järjestelmällisyyttä voitaisiin opetella suomessakin, tuntuu että saamme esimerkiksi liikenteessä välillä melkoista kaaosta aikaan ihan vaikka vain Kuopion kokoisessa kaupungissa. Lisäksi ilahduin huomatessani ettei kaduilla tai muuallakaan näkynyt roskia, ihmiset ovat huolellisia roskiensa kanssa eikä niitä heitellä ympäriinsä. Suomessa on ehdottomasti enemmän julkisilla paikoilla roskiksia mutta siitä huolimatta Etelä-Korean kadut olivat paikka paikoin jopa siistimpiä! Ja sitä arvostin myös että ainakin päällisin puolin näytti siltä, että kierrätykseen suhtaudutaan vakavasti.

Kuulin myös sellaisen jutun (tai ehkä huhun), että Etelä-Korea suhtautuu vakavasti työttömyyteen ja työpaikkojen luomiseen, mikä näkyi esimerkiksi siinä että kampaajalla yhtä asiakasta palveli kaksi kampaajaa, hisseissä oli erikseen hissin tilausnapin painaja ja kaupoissa oli myyjiä enemmän kuin tarpeeksi. Suomi voisi ottaa työpaikkojen luomisessa mallia Etelä-Koreasta, mutta maan palkkataso ei meille toistaiseksi selvinnyt joten vaikea vertailla maita sinänsä. 

Lisäksi erityisen paljon tykkäsin paikallisten rauhallisuudesta, vaikka varmasti ajoittain heilläkin menee hermo törmäillessä 10miljoonaan muuhun Soulissa hengailevaan kanssa-kansalaiseen ja hämmentäviin turisteihin. Juttelimme Saran kanssa siitä, voiko rauhallisuus johtua vain kulttuurieroista vai jostain ikiaikaisista uskonnollisista perinteistä vai mistä lie. Kaupunki oli turistin silmin kaikin puolin turvallinen eikä mitään pelottavaa tapahtunut missään reissun vaiheessa.

Lisäksi jäin hämmästelemään paikallisten olut kulttuuria ja kännissä törpöttelyä, tai siis sitä ettei sitä törpöttelyä näkynyt. Mikäli ymmärsin oikein, Etelä-Korealaiset ovat melkoisia kaljan kittaajia mutta käytös on kaiken aikaa asiallinen eikä kukaan alkanut kännipäissään riehumaan tai ördäämään kuten joskus Suomessa on tapana. Ehkä siinä olisi meillä suomalaisilla oppimisen paikka!

Minkä vinkin sanoisit heille, jotka ovat matkustamassa Etelä-Koreaan? 

Avoimin mielin vaan sinne menoksi! Muutama fraasi on ehkä hyödyllistä opiskella kuten kiitos, anteeksi ja päivää tai vastaavaa. Paikalliset auttavat mielellään ja jos yhteistä kieltä ei löydy, he usein yrittävät etsiä kanssanne jonkun joka puhuisi englantia.

Lisäksi maistakaa kaikkia mahdollisia ruokia! Sara on tehnyt suuren työn tutustuessaan lukemattomiin paikallisiin ruokiin joten hän osaa tehdä hyvät suositukset ja kertoa suosituimmista ruuista super-turisteille.

Muita terveisiä?

Kiitos vielä kerran ihanalle ja vieraanvaraiselle emännälle, aika meni niiiiin nopeaa etten edes hahmottanut ajan kulua! Liekkö sitten kokonaisuuden vuoksi reissu oli niin ihana ja ratkiriemukas että voin vannoa reissun olleen paras mitä olen tehnyt aikoihin!  

Ps. älkää uskoko Saraa, jos hän kertoo teille Soulin Incheonin kentän olevan pieni, sitä se ei tosiaan ole (siellä oli kaikkea golf-kentästä ja leffateatterista lähtien, lisäksi se on yksi Aasian suurimmista kentistä. Tosin pakko mainita, että kentällä jatkuu koko kaupungin/maan järjestelmällisyys, kenttä on suuruudestaan huolimatta todella fiksusti rakennettu ja selkeä kokonaisuus, lisäksi infoja ja opasteita tietenkin joka kulmalla. Selkeäkulkuisin kenttä missä olen käynyt!). 

Jossu tuli kylään

Morjesta!

Kerroinkin teille jo aiemmassa postauksessani , kuinka olen välillä kokenut ahdistuksen tunteita, kun muut läheiseni paitsi Mikko on kaukana täältä Etelä-Koreasta. Kaipasin jo kovasti tuttua ja turvallista seuraa :D Jossun visiitin ajankohta ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan ja sain helpotusta ikävääni! Mikko lähti samana päivänä Japaniin työreissulle, kun Jossu saapui. Mikko ja Jossu eivät itseasiassa ehtineet tavata ollenkaan.


No mutta olin odottanut Jossun tuloa ihan hirveästi. Suorastaan laskin jo päiviä. Vihdoin se aamu koitti ja lähdin lentokentälle vastaan. (Btw seuraaville vieraille ja muillekin tiedoksi, että sekä Incheonin että Gimpon kentälle pääsee suoraan tästä meiän asunnon edestä bussilla. Super kätevää. )  Ihanaa oli saada tämä räpättävä hirveän kovaääninen ja pirteä tyttö tänne piristämään. Jossu tuli sen verran ajoissa, että ehdittiin tulopäivän kierrellä meidän lähialuetta ja käydä sushipuffetissa, missä Jossu pääsi maistelemaan heti myös täkäläisiä ruokia.

Puuroo <3Ollaan kyllä yhdestä kaupasta löydetty kaurahiutaleita. Kallista se kyllä on. Sain myös vehnäleseitä ja vehnänalkioita, joita en täältä oo löytäny. Ja coffee breakia! Täällä proteiinin saanti ei ole niin helppoa, jos syö ulkona paljon niinkun me teemme niin nytpä voin iltapäivällä nauttia coffee breakit (proteiinivalmiste. Hyvänmakuinen! <- ei oo muuten maksettu mainos :D)

Heti ekana iltana lätkästiin kasvonaamiot naamariin ja seursteltiin ne päässä kynttilänvalossa. Jossu sano, että se oli kun suoraan kauhuleffasta. Kuulemma myös lentokoneessa kun Jossu oli katsonut taakseen niin siinä oli ollut korealainen nainen tuollainen kasvoillaan. Oli vähän säikäyttänyt. Itse en ole vielä siihen asti päässyt, että nuo naamalla julkisesti esittäytyisin. 

Sitten alkoikin kunnon turistielämä. Oltiin joka päivä aamusta iltaan jossakin menossa. Ihanaa kun oli joku, jonka kanssa kierrellä myös sellaisia paikkoja, jossa en ollut itse vielä käynyt. Käytiin Gangnamissa pariinkin otteeseen, Hongdaessa ja halusimme myös nähdä onko Soul stationin läheisyydessä mitään mielenkiintoista ja ei kyllä ollut! Tai sitten emme vaan löytäneet oikeita paikkoja. Otettiin väärä exit heti ensi alkuun ja eksyttiin jollekkin pienelle kujalle. Alueella näin myös ensimmäistä kertaa kodittomia :( Heitä oli paljon. Yksikin pariskunta nukkui sylikkäin ja he olivat rakentaneet itselleen ikäänkuin huoneen tavaroistaan.

Joku valkea aavekin eksynyt Soulin pikkukujille.

Savolaiset juntit ihmettelemässä Gangnamin hulinaa.

 Yksi päivä pyörittiin täällä meidän huudeilla Ilsanissa. En ollut edes ehtinyt käydä temppeli alueella, mikä sijaitsee aivan meidän lähellä (lähinnä on ollut niin kuuma ettei pienelle vuorelle kiipeäminen ole innostanut. Nyt keli on kuitenkin jo "viilennyt". Edelleen noin 25 astetta ja kuumimpina päivinä 30)

En tiedä miksikä näitä kutsutaan, mutta noihin on ihana mennä vaan katselemaan maisemia ja rauhoittumaan. Nytkin siellä oli yksi pariskunta makoilemassa ja eräs mies venyttelemässä :)

Temppelialueelta löytyi taas yksi valtava ulkokuntosali! Mieletön! Vielä parempi kun Lake Parkin. Levytangot, prässit, käsipainot ja kaikki maailman laitteet löytyi! Ja ilmainen siis. Paljon siellä olikin porukkaa. En tiedä miten laitteille talvella käy...Itse olen pitäytynyt Body star gymillä, mutta ihan mahtavaa että on tuollaisia! Ei ole ainakaan kellään kynnystä aloittaa salilla käymistä ja siitä maksaminen epäilyttää.

Maanantaista torstaihin lähdettiinkin käymään Tokiossa. Reissusta olen kirjoittanut erikseen postauksen. Voit lukea sen täältä. Pakko tähän väliin mainita että japanilaisethan ovat äärimmäisen ystävällisiä ja harvoin ovat tylyjä vaikka mikä tilanne olisi päällä tai vaikka kuinka ärsyttäisi. No kun saavuimme takaisin Koreaan niin voi luoja! Oli kun märkä rätti olisi lätkäisty naamaan kun bussikuski ensin meinasi jättää minut kentälle, kun en vissiin ollut riittävän nopea kaivamaan bussikorttiani esiin. Sen jälkeen hän ei meinannut avata meille takaovea meidän pysäkillämme, että olisimme päässeet ulos :D Lopulta hän sen aukaisi keskellä tietä ja sieltä sitten 4-kaistaisella tiellä puikkelehdittiin matkalaukkuinemme turvaan jalkakäytävälle. Se on kyllä siis normaalia täällä, että bussiinkin pitää hypätä keskeltä tietä ja bussit ovat kahdella eri kaistalla tullessaan pysäkille. Täytyy olla hyvin tarkkana ja nähdä jo kaukaa milloin oma bussi on tulossa. Tämä bussikulttuuri melkein vaatisi oman postauksensa..No ettei kellekkään jää väärä kuva niin pääasiassa korealaiset ovat oikein mukavia, rentoja ja ystävällisiä! :)

Hitsi kun taas lähtee laukalle nää jutut. Takaisin asiaan. Reissun jälkeen meille jäi vielä 3 kokonaista päivää tänne pyörittäväksi. Tavattiin Mikon työkaverin kanadalaista tyttöystävää, josta olen tainnut ennekin mainita sekä erään toisen työkaverin vaimon siskoa, joka oli täällä käymässä. Ehdittiin käydä korealaisessa barbeque-paikassakin niin Jossu sai kokea senkin.

Kävimme Bongeunsan temppelialueella. Näimme jonkinmoisen seremonian..aika paljon oli paikallisia rukoilemassa.

Buckhonin Hanok Villagesta, joka on vanhaa kaupunkia. 

Useat paikalliset olivat pukeutuneet tuollaiseen asuun...pahoittelut etten osaa puhua oikeilla termeillä. Ei nimittäin mitään käryä mikä tuo asu on?

Käytiin myös Aquariumissa. Se oli mielenkintoinen, mutta vähän alkoi jo kaduttamaan, että menimme ja tuimme toimintaa ostamalla liput. Oli nimittäin niin pienet altaat monilla kaloilla. Yksikin kultakala oli laitettu juoma-automaatin sisään :( Siitä taisinkin snäpätä..Lisäksi siellä oli huone, jossa otuksia sai koskea. Siellä pienet lapset nostelivat meritähtiä ilmaan ja muutenkin käsittely oli vähän kovakouraista, vaikka eivät varmaan niin tarkoittaneetkaan..

Eqq-bun. Muna makean leivän/pullan sisällä :D

Paljon maisteltiin erilaisia juttuja. Osa ruuista oli niin tulisia, että sain naureskella partaani kun Jossu pyyhki hikeä niitä syödessään. Itsellänikin edelleen nokka vuotaa, vaikka olen niihin tässä jo totutellut.

Tää oli se kaikken eniten hikeä, kyyneliä ja tuskaa aiheuttava ateria. Ei ees näytä niin hotilta, mutta moni kakku päältä kaunis.......

Oli kyllä niiiiiiiiiiiiiin hauskaa ja ihanaa aikaa! Onneksi Jossu pääsi tulemaan! <3 Jossun kanssa ollaan asuttu jo monta vuotta eri kaupungeissa ja näkemiset on aina harmittavan lyhyitä ja muuten yhteydenpito on puhelimen välityksellä niin nyt oli luksusta saada viettää ihan livenä aikaa noin monta päivää ja vieläpä 24/7 :D Jossuhan on HYVIN kovaääninen. Välillä tuntui, että ihan korviin sattui, mutta kyllä siihen taas turtui :D Julkisilla paikoilla ja esim metrossa (siellä porukka on aina hiljaa) piti vähän holdata hevosia. Nyt täällä on taas ollut hiljaista!

Päätin aloittaa sellaisen perinteen, että kaikki täällä vierailevat saavat vastata samoihin kysymyksiin reissun päätteeksi. Mielenkiintoista nähdä kuinka erilaisia kokemuksia kullekkin jää Etelä-Koreasta. Julkaisen Jossun vastaukset lähipäivinä :)


Seuraavia vieraita odotellessa! Jouluna saapuu minun perhe tänne joulun viettoon ja sitten samoilla vauhdeilla tänne saapuukin näillä näkymin Jaana, Jussi, Taru & Jussi. Huippua!

Sara

Tokio

Heippa taas pienen tauon jälkeen. Jossu lähti eilen ja siihen saakka on ollut melkoista haipakkaa. Kiireistä tämä turistin elämä.


Kun olin vaihdossa Japanissa, asuin Osakassa. Opiskelin Kansai Gaidain yliopistossa. Ajattelin koko vaihdon ajan, että ehdin kyllä käymään myös Tokiossa. Yliopisto-opiskelu osoittautuikin olemaan hyvin kurinalaista ja poissaoloja sai olla vain muutama per kurssi. Loppujen lopuksi en ehtinytkään Tokioon! Onneksi monissa muissa kaupungeissa tuli sentään käytyä. Olen kaivannut Japaniin paluuta siitä asti ja nyt se on tässä aivan lähellä. Minulla tulisi olla työpaikka tai opinnot paikallisessa yliopistossa tai meidän tulisi olla naimisissa Mikon kanssa, jotta saisin viisumin. En saa siis olla maassa kerrallaan kun maksimissaan 90 päivää. Hyvä tekosyy matkustella! Jos kävisi niin, että jäisimme tänne vielä pidemmäksi aikaa niin onneksi häämme ovat jo ensi kesänä.

No mutta oli erittäin helppo valita matkakohde! Tokio tottakai! Jossu saapui tänne viime viikon perjantaina ja lähdimme sitten Tokion reissulle maanantaista torstaihin. Hommasimme Airbnb:n kautta pienen yksiön Shinjukusta. Kyselin paljon tuttaviltani vinkkejä Tokiosta ja kaikki kehuivat Shinjukun ja Shibyuan alueita. Asuntomme lähellä oli metroasema, joka oli yksi tärkeä prioriteetti. Lisäksi asunnostamme kävelyetäisyydellä oli paljon nähtävää.





En oikein tiedä miten Tokiota kuvaisi. Ihana! Paljon ihmisiä, ruuhkaa, välkkyviä valoja, musiikkia kaikkialla, mitä erikoisempia pukeutumistyylejä... Tuntui, että kokoajan näki jotain erikoista. Jos ahdistuu väenpaljoudesta, melusta ja saasteista, Tokio ei ole ehkä ensimmäinen paikka matkustaa. Toki me liikuimmekin alueilla, jossa oli actionia. Paljon oli minulle tuttua, mutta kyllä Tokio erosi valtavasti muista vierailemistani kaupungeista. Ehdottomasti haluan vielä joskus uudestaan Tokioon! Tuntui, että näimme vasta niin pienen palasen koko kaupungista. Hullua, että Tokiossa asuu yli 13 miljoonaa ihmistä, kun koko Suomessa noin 5,5 miljoonaa :D Ei ihme, että välillä vähän ruuhkaa tuppas. Silti siellä homma toimii. Suomalaiset saisivat ottaa mallia esimerkiksi japanilaisten jonotussysteemistä ja siitä, että eteenpäin kuljetaan aina vasenta puolta (Japanissa vasemmanpuoleinen liikenne). Suomessahan voidaan poukkoilla joka suuntaan ja kadulla kuljetaan siinä kohti kun halutaan ja sitten väistellään, jos on tarve. No ei toimisi Japanissa. Eikä kyllä muuten Koreassakaan. Japanilaiset ovat super ystävällisiä ja hillittyjä. Nyt ensimmäistä kertaa näin turhautuneen japanilaisen, joka ihan syvään huokaisi kun minä erehdyin kerran poukkoilemaan hänen edessään :D Jossu sanoi minulle moneen otteeseen, että en voi pysähtyä yhtäkkiä ottamaan esimerkiksi kuvaa tai ihmettelemään jotain asiaa, koska ihmisiä on kokoajan takanani menossa eteenpäin. Opinkin sitten loppumatkasta siirtymään sivummalle, jos piti vaikka katsoa hetki metrokarttaa tms. Tokion metro on muuten ihan super! Jopa minä opin sen helposti.

Lähellä meidän asuntoa oli myös rauhallisia kujia. Eksyttiin tänne kun oltiin corn doggi metällä. Corn dogit oli yksi suosikeistani  Japanissa ja niitä oli aina saatava 2 kappaletta. Yksi alkoi vaan ärsyttämään. Jos kaupassa oli niitä vaan yksi niin se jäi ostamatta :D Snäppäsin dogeista, mutta en näköjään tavallisia kuvia niistä ottanut.

Vierailimme monissa eri paikoissa Shinjukun ja Shibuyan alueella. Emme tehneet sen kummempia suunnitelmia ja tuntui, että aina ihan vahingossa löydettiin mahtavia paikkoja. Pakko mainita lempimesta Harajuku. Se on nuorison suosiossa oleva alue ja löydettiin sieltä tosi makee katu täynnä putiikkeja. Putiikeista suurin osa oli kirppiksiä, mutta ne olivat todella kalliita ja niiden tuotteet oli hyvin tarkkaan valikoitu. Mielenkiintoisinta koko alueessa oli ihmisten katselu, koska monet nuorista olivat pukeutuneet niin erikoisesti ja näyttivät niin siisteiltä. Ihan mahtavaa kuinka porukka voi pukeutua ihan miten haluaa, ilman että häntä pidetään outona. Tai ainakin sellainen fiilis meille jäi. Nähtiin myös monia tyttöjä, jotka olivat kun suoraan jostain anime-sarjasta. He olivat niin viimeisteltyjä, että kyllä on muutama tunti helposti vierähtänyt laittautuessa. Heistä en hoksannut napata kuvia ja viimeisenä päivänä kun otin sen ihan elämäntehtäväkseni niin heitä ei enää tullut vastaan. Harajukussa heitä näki paljon.

Harajuku 

Kuva yhdeltä kirppikseltä Harajukussa. Myyjälläkin omanlainen tyyli!

Muutaman japanilaisen kaverini kanssa olimme myös yhteydessä ja yksi laittoi viestiä viimeisenä iltanamme nähtyään Instagram-päivitykseni, että hänkin on Tokiossa. Kuitenkin näkemisen järjestäminen viimeisenä päivänä ennen lentoa olisi mennyt säädöksi kun meillä ei ollut enää nettiäkään niin jätimme sen suosiolla välistä. Ehkä ensi Japanin reissulla voisi koittaa nähdä tuttujakin :) Ja vitsit olin liekeissä kun pääsin käyttämään japanin kielitaitoani! Jännä miten monet asiat palautuivatkin mieleen! Pystyin kysymään ihan perusjuttuja kuten missä vessa on, paljonko tämä maksaa, mikä tämä on/sisältää, kehua ruokaa herkulliseksi ym! :D

Taisin itse vaan snäpätä siitä Tokion ruuhkaisemmasta risteyksestä Center Gaista. Sain kuitenkin Jossulta hänen videoimansa pätkän. laitan sen tähän perään. On puhuttu, että Center Gai voisi olla jopa maailman ruuhkaisin risteys. Oli kyllä ihan vitsi kun oltiin just haettu sushipötköt evääksi ja pysähdyttiin syömään ne ihan Shibuyan stationin ulkopuolelle yhden ison risteyksen eteen. Siinä istuttiin ja pällisteltiin, että no johan on edessä iso ja ruuhkainen risteys. Sitte lähettiin pyörimään alueelle ja googlattiin, että jaahas täällä ois sellanen risteys, joka olisi varmaan näkemisen arvoinen ja lähdettiin etsimään sitä. Kyseltiin ihmisiltä ja he neuvoivat meidät juuri siihen paikkaan, missä oltiin tätä evästaukoa pidetty. Eipä vaan fiksuina tyttöinä hoksattu, että oltiin oltu lähempänä kun uskoimmekaan :D

Tässä ainut kuva minkä olin napannut animetyylisestä tytöstä..

Tämä koira oli kyllä hauska. Siellä Tokion vilinässä kulki ilman hihnaa kiltisti omistajansa perässä. Juttelimme omistajan kanssa ja koira oli kuulemma TonTon ja hänellä on kuulkaas ihan oma blogi :D

Käytiin Government buildingissä. Sielä näki kauas. Jätettiin Tokio Sky Tree ja Tokio Tower välistä. Tämä sattui sijaitsemaan meitä lähellä ja ei muuten ollut edes sisäänpääsymaksua.

Jaa-a nyt en kuollaksenikaan muista mikä tämä paikka mahtoi olla nimeltään...Se toi mieleen minulle Kyoton. Alueen rakennukset olivat vanhempia ja siellä oli mukava rauhallisempi tunnelma.

Päädyttiin etsimään yhtä japanilaisen kaverini vinkkaamaa kirppisaluetta, joka sjaitsi Shimo-kitazawassa. Otettiin vaihteeksi väärä exitti ja päädyttiin hiljaisille kujille. Löydettiin lopulta oikea mesta. Tämä oli jännä alue, koska kadut näyttivät aika autioilta, mutta kun sisälle johonkin liikkeeseen uskaltautui sieltä saattoi aueta valtava kauppa musiikkeineen. 

 Käytiin yös Imperial Palacella. Sekin osoittautui olemaan ilmainen. 

Kontrasti oli melkoinen. Imperial Palace sijaitsi ihan kaupungin vieressä. 

 

Kun Harajukun hulinan keskeltä käveli muutaman korttelin johonkin suuntaan niin yhtäkkiä kujat olivatkin ihan tavallisia ja rauhallisia.

Jokin kokkaustunti meneillään. Näitä näkyi muutamia. 

Olin unelmoinut jo pitkään japanilaisista ruuista ja nyt päästiin syömään oikeat okonomiyakit. Se on vähänniinkun kaalipannukakku ja lisäksi siinä on jokin päätäyte. Tässä oli lihaa, katkarapuja ja mustekalaa :D Japanilaset tunkee moniin ruokiin tuollaista punaista makeata kastiketta ja majoneesia. Tuo kuiva höyste tossa päällä on kuivattua kalaa. Kuulostaa varmaan kauhealta, mutta maistuu hyvältä. Jossu sanoi, että okonomiyaki oli paras ruokakokemus Japanissa. Toki yhdessä paikassa Jossu sai jotain ihan hirveältä maistuvaa "lihaa", joka melko varmasti oli vatsalaukkua tai jotakin vastaavaa. Jopa minä en pystynyt sitä syömään ja se on jo paha. Olin juuri ehtinyt sanoa Jossulle, että Japanissa on sentään turvallista tilata lihaa kun se on lähes aina perus possua, nautaa tai kanaa...:D jep...



Viimeisenä päivänä koitettiin aamusesta käydä asuntomme lähellä olevassa puistossa, mutta se ei ollut vielä auennut emmekä jääneet sitä odottelemaan. Vikana päivänä satoi vettä :(

Tämän postauksen voikin päättää tähän kuvaan. Nimesimme tämän (ja tämäntyyliset annokset) Tytin ja Anun kanssa Japanissa opiskellessamme mättöämpäriksi (Katsudonina hänet vissiin myös tunnetaan). Niiiiiiiiiiin hyvää! Ja ei siitä vaan saa niin hyvää kun itse kotona koittaa tehdä. Riisiä, friteerattua possua tai kanaa, munaa, jotain soosia, majoneesia, levää...ei mikään terveellisyyden perikuva, mutta HYVÄÄ. Mättöämpäriä saikin tovin etsiä, mutta onneksi löytyi.


Toivottavasti vielä joku päivä matkaan Tokioon uudestaan. Jossukin sanoi, että Tokio päihitti jopa Nykin ja pääsi hänen matkakohdelistansa kärkeen.


Palaamisiin!