Hei,
Päätin aloittaa tällaisen Vierailevat tähdet -osion blogiini. Vieraat saavat vastailla kysymyksiin reissunsa päätteksi. Mielenkiintoista nähdä miten kokemuket eroavat! Jossu pääsee nyt aloittamaan tämän osion vastaamalla seuraaviin kysymyksiin.
Mikä oli parasta Etelä-Koreassa?
Tylsä vastaus mutta kokonaisuus oli parasta! Seura oli ihan 5/5, ruoka muutamia poikkeuksia lukuunottamatta myös 5/5 ja tekemistä ja nähtävää riitti. Jo niinkin arkinen asia kuin ruokakaupassa käynti etelä-koreassa oli jännittävää! Ehkä osittain reissusta hienon teki se, ettei osannut yhtään odottaa mitä vastaan tulee (en ole aiemmin matkustanut missään Aasiassa päinkään).
Mikä oli kauheinta Etelä-Koreassa?
Mitään järkyttävän kamalaa ei kyllä ollut tai tapahtunut. Ihmeteltiinkin Saran kanssa miten smoothisti kaikki meni vaikka molemmat hetkittäin ollaan aikamoisia toheloja. Paitsi hei! Viimeisenä yönä kolmen maissa tuli jonkunlainen hälytys tai ilmoitus ilmeisesti kaikkiin asuntoihin Saran ja Mikon rakennuksessa, jonka jälkeen aulavahti kuulutti jotain; koreaksi tietenkin. Ei saatu selville mistä oli kyse ja jos tuo toistuu kovinkin usein niin jossain vaiheessa loppuu ymmärrys :D Kauheinta varmaan olisi ollut eksyä Etelä-Koreassa, sillä kun kieltä ei puhu eikä lue eikä ymmärrä niin suunnistaminen ja lopulta perille löytäminen voisi olla todella hankalaa. Koin yksittäisen kauhunhetken, kun yritin suunnistaa (hyvinkin) läheiseltä La Festa-nimiseltä kadulta Saran ja Mikon asunnolle, enkä kertakaikkiaan löytänyt perille vaan pyörin ihan siinä naapurustossa nolottavan kauan. Se selvisi ainakin tällä reissulla, että olen onnettomampi suunnistaja mitä ajattelinkaan. Onneksi kaiken muun ajan kuljettiin kahdestaan niin eksymiset pysyivät minimissä.
Mitä mieltä olet korealaisesta ruoasta?
Aivan mahtavaa! Tykästyin erityisesti gimbapiin. Viimeisenä iltana syötiin illallista läheisessä grilliravintolassa ja sekin oli sekä kokemuksena että maultaan erinomaista. Erilaiset kastikkeet olivat myös maukkaita. Ja ulkona syöminen on etelä-koreassa todella edullista! Aloin tykästyä tapaan, kun pääruuan lisäksi pöytään kannetaan useita lisukkeita joita voi nappailla pääruuan kanssa. Pelkäsin ennakkoon, että syödään vahingossa jotain karmivaa, kuten matoja tai hyönteisiä tai toukkia tai koiraa, mutta niitä ei onneksi löytynyt yhdenkään ravintolan listalta, joissa kävimme.
Mikä oli paras maistamasi ruoka matkan aikana?
Ehkä sitten se gimbap. Mutta ravintoloista paras oli se viimeisen illan grillimesta! Sielläkin maut kohdillaan, lihat olivat erinomaisia! Liekkö paikallisia.
Entäpä huonoin?
Usch, alkureissusta syötiin lähiostarilla ja valitsin tuttuun tapaan listalta jotain mitä en ollut jo maistanut. Sieltä saapuikin maukasta kanaa niin tulisessa soossissa että kyyneleet valui ja hiki lensi. Yllättävää kyllä selvisin siitä hengissä vaikka en tulisesta ruuasta välitäkään erityisemmin.
Tuliko matkasi varrella vastaan joitain outoja korealaisia tapoja? Mitä?
No se hemmetin kimchi jota tulee oikealta ja vasemmalta. Kirjoitan näitä vastauksia lentokoneessa matkalla suomeen ja matkustamoon leviää ilmeisesti tutun kimchin käry. Ymmärrän kyllä, että se on paljon käytetty lisäke ruualle mutta tarviiko sitä ihan totta tarjota jopa puuron kanssa? Mutta varsinaisia kummallisia tapoja ei kyllä tule mieleen..
Vastasiko Etelä-Korea ennakkokäsityksiäsi siitä?
Kyllä ja ei. Kamalasti minulla ei ollut ennakkokäsityksiä sillä en kerinnyt tutustua kauheasti maahan ennen reissua, mutta ehkä positiivinen yllätys oli ainakin järjestelmällisyys kaikessa. Julkinen liikenne toimi moitteetta (jopa kesken metrolakon!), ja mikäli ymmärsin oikein, soulin metro tavoittaa 50miljoonaa ihmistä.. Missään vaiheessa ei ollut kaaoksen tuntua ilmassa, mutta emmepä tainneetkaan liikkua ruuhkahuippu-aikoina.
Korealaiset puhuivat parempaa englantia mitä osasin odottaa ja pääosin kaikki tapaamamme korelaiset olivat ystävällisiä ja kohteliaita. Poislukien se bussikuski joka yritti jättää Saran lentokentälle kun hän ei ollut riittävän nopea liikkeissään (liioittelua tai ei, mutta paikalliset saivat ajoittain bussin käytön näyttämään extreme-urheilulajilta, kun käytännössä hyppäsivät vauhdista liikkuvaan bussiin). Metron käyttäminen puolestaan oli täysin mutkatonta ja helppoa.
Soulissa länkkäri pärjää kaiken kaikkiaan hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Kylteistä ja muista kirjoituksista ei tietysti mitää ymmärrä mutta aina sitä jotenkin selviää ja varsinkin kun oli jo niin hyvin "korealaistunut" matkaopas emäntänä 
Olisko suomalaisilla jotain opittavaa korealaisilta?
No kyllä vaan! Juuri tuota aiemmin mainitsemaani järjestelmällisyyttä voitaisiin opetella suomessakin, tuntuu että saamme esimerkiksi liikenteessä välillä melkoista kaaosta aikaan ihan vaikka vain Kuopion kokoisessa kaupungissa. Lisäksi ilahduin huomatessani ettei kaduilla tai muuallakaan näkynyt roskia, ihmiset ovat huolellisia roskiensa kanssa eikä niitä heitellä ympäriinsä. Suomessa on ehdottomasti enemmän julkisilla paikoilla roskiksia mutta siitä huolimatta Etelä-Korean kadut olivat paikka paikoin jopa siistimpiä! Ja sitä arvostin myös että ainakin päällisin puolin näytti siltä, että kierrätykseen suhtaudutaan vakavasti.
Kuulin myös sellaisen jutun (tai ehkä huhun), että Etelä-Korea suhtautuu vakavasti työttömyyteen ja työpaikkojen luomiseen, mikä näkyi esimerkiksi siinä että kampaajalla yhtä asiakasta palveli kaksi kampaajaa, hisseissä oli erikseen hissin tilausnapin painaja ja kaupoissa oli myyjiä enemmän kuin tarpeeksi. Suomi voisi ottaa työpaikkojen luomisessa mallia Etelä-Koreasta, mutta maan palkkataso ei meille toistaiseksi selvinnyt joten vaikea vertailla maita sinänsä.
Lisäksi erityisen paljon tykkäsin paikallisten rauhallisuudesta, vaikka varmasti ajoittain heilläkin menee hermo törmäillessä 10miljoonaan muuhun Soulissa hengailevaan kanssa-kansalaiseen ja hämmentäviin turisteihin. Juttelimme Saran kanssa siitä, voiko rauhallisuus johtua vain kulttuurieroista vai jostain ikiaikaisista uskonnollisista perinteistä vai mistä lie. Kaupunki oli turistin silmin kaikin puolin turvallinen eikä mitään pelottavaa tapahtunut missään reissun vaiheessa.
Lisäksi jäin hämmästelemään paikallisten olut kulttuuria ja kännissä törpöttelyä, tai siis sitä ettei sitä törpöttelyä näkynyt. Mikäli ymmärsin oikein, Etelä-Korealaiset ovat melkoisia kaljan kittaajia mutta käytös on kaiken aikaa asiallinen eikä kukaan alkanut kännipäissään riehumaan tai ördäämään kuten joskus Suomessa on tapana. Ehkä siinä olisi meillä suomalaisilla oppimisen paikka!
Minkä vinkin sanoisit heille, jotka ovat matkustamassa Etelä-Koreaan?
Avoimin mielin vaan sinne menoksi! Muutama fraasi on ehkä hyödyllistä opiskella kuten kiitos, anteeksi ja päivää tai vastaavaa. Paikalliset auttavat mielellään ja jos yhteistä kieltä ei löydy, he usein yrittävät etsiä kanssanne jonkun joka puhuisi englantia.
Lisäksi maistakaa kaikkia mahdollisia ruokia! Sara on tehnyt suuren työn tutustuessaan lukemattomiin paikallisiin ruokiin joten hän osaa tehdä hyvät suositukset ja kertoa suosituimmista ruuista super-turisteille.
Muita terveisiä?
Kiitos vielä kerran ihanalle ja vieraanvaraiselle emännälle, aika meni niiiiin nopeaa etten edes hahmottanut ajan kulua! Liekkö sitten kokonaisuuden vuoksi reissu oli niin ihana ja ratkiriemukas että voin vannoa reissun olleen paras mitä olen tehnyt aikoihin! 
Ps. älkää uskoko Saraa, jos hän kertoo teille Soulin Incheonin kentän olevan pieni, sitä se ei tosiaan ole (siellä oli kaikkea golf-kentästä ja leffateatterista lähtien, lisäksi se on yksi Aasian suurimmista kentistä. Tosin pakko mainita, että kentällä jatkuu koko kaupungin/maan järjestelmällisyys, kenttä on suuruudestaan huolimatta todella fiksusti rakennettu ja selkeä kokonaisuus, lisäksi infoja ja opasteita tietenkin joka kulmalla. Selkeäkulkuisin kenttä missä olen käynyt!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti