Joulu Koreassa

Moikka!

Noniin äiti, isä ja veljeni Joona saapuivat tänne viime torstaina joulun viettoon. Matkalaiset olivat kovin väsyneitä lennon päätteeksi ja kärsivät aikaerosta ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun kaikki kolme jo simahtivat. Kiva kuitenkin ku tulivat :D 

 Voimapäikkärit

Matkapäivänä unien jälkeen pyörittiin ihan tässä meidän kotihuudeilla ja käytiin syömässä. Oli tarkoitus mennä yhteen buffettiin, että pääsevät maistelemaan monia ruokia ja, että varmasti saavat ainakin jotain syödäkseen :D Buffetti oli juuri parin tunnin tauolla, joten menimmekin ravintolaan, jossa en itsekään ollut käynyt. Se oli oikein hyvää ja kerrankin tarjolla oli kanaa lihan sijaan. Ruoka kypsennettiin itse pöydässä, niinkuin usein on tapana. Lihat ja höysteet haettiin itse ja niitä sai käytännössä syödä niin paljon kun haluaa. Paikka meni kyllä jatkoon :)

Kuvassa ei näy salaatinlehtiä, eikä muiden kasvien lehtiä/siivuja, jonka sisään ruokaa käärittiin.

Äiti varsinkin on paljon ihmetellyt asioita ja kadulla saakin pysähdellä vähän väliä. Erityisesti ravintoloiden ulkopuolella olevat altaat, jossa on kaloja ja muita mereneläviä, ovat aiheuttaneet ihmetystä. Välillä on ollut sellainen olo kun olisi lapsen kanssa eläintarhassa.

En ole vielä kertonut teille superpapasta johon olen salilla tutustunut. Lyhyesti: eläkkeellä oleva superpappa, joka vetelee mm. leukoja ja on jäätävässä tikissä. Hän puhuu hyvin englantia ja olemme tutustuneet. Hän vinkkasi, että voisimme perheeni kanssa kiivetä Inwang-vuorelle, josta näkee hyvin Soulin. Hän antoi meille myös kartan, joka auttoi paljon. Vuorelle oli monia eri reittejä, joista valitsimme yhden pätkän, koska emme halunneet kiivetä koko päivää. Se oli kyllä kiva ja varmaan menen uudestaankin joskus. Osa reiteistä näyttää jopa hieman pelottavilta ja reiteillä saa pitää välillä kaiteesta kiinni.  

Reitti kulki muuria pitkin ja ylhäältä oli kauniit näkymät. Ylhäällä oli vartija vartioimassa ettei kuvia saa ottaa toiseen suuntaan, jossa näkyy presidentin talo Blue House. 

Äiti ja isä testailemassa jumppalaitteita, joita löytää täältä vähän kaikkialta. 

Olemme käyneet myös Insadongissa, josta etenkin äiti tykkäsi. Insadong on vanhempaa aluetta ja siellä on katu, jossa myydään paljon käsitöitä ja kaikenmoista pikkutavaraa. Aika hyvä paikka vaikkapa tulijaisten ostolle. Samalla käytiin Myeondongissa ja Hongdaessa. Ne oli lyhyet reissut, koska porukkaa oli taas niiiiiiiiiiiin paljon, että näitä alkoi ahdistaa. Ei sitä kyllä pitkään sellaisessa väenpaljoudessa jaksa olla.

Piti taas snäpistä näpätä näyttökuva, mutta vähän pääsette jyvälle siitä väen määrästä....Hongdae ja Myeondong on aina hyvin täynnä ihmisiä. Paljon on etenkin nuorta porukkaa.

Insadongissa nähtiin jonkin verran ihmisiä pukeutuneena hanbok-pukuihin.

Jouluaattona kävimme äidin kanssa saunassa siellä meidän tutussa saunapaikassa, jossa on erilaisia altaita ja saunoja. Jouluaaton iltana söimme kotona ja pöydästä löytyi tuttuja, juttuja kuten riisipuuroa, luumukiisseliä, piparia, homejuustoa ja suklaata :D Punaviinit juotiin tänä vuonna hienostuneesti kahvikupeista. Meillä on hieman puutteelliinen astiasto täällä :D Täällä ei tosiaan joulua vietellä samoin kuin Suomessa. Oikeastaan koko joulua ei muutoin huomaa paitsi jouukoristeiden myötä. Kaikki paikat oli normaalisti auki ja ihmisiä valtavat määrät liikenteessä niinkuin normaalistikin. Kuulin, että joulu on usein sellainen "treffipäivä" nuorten keskuudessa. 

Tänään vielä lähdetään jonnekin päin pyörimään pois täältä omalta alueelta ja huomenna tulevatkin jo Jaana, Jussi, Taru ja Jussi heti aamusta sekä Mikkokin tulee Venäjältä, mutta vasta illalla myöhään. Keskiviikkona mennään sitten isolla poppoolla kokkikurssille, jossa opettelemme tekemään bibimbabbia ja dag galpia. Torstai-aamuna äiti, isä ja Joona lähtevät jo takaisin Suomeen.

Reissu on mennyt hyvin ja on ollut kyllä ihanaa olla perheen kesken. Joulu on ollut erilainen, mutta mukava! Ainoa vaikeus on ilmennyt äidin ja isän metrokorttien käytössä. Se vaan tuntuu olemaan ylitsepääsemättömän vaikeaa ja varsinkin isä onnistuu jäämään aina porttien toiselle puolelle. Hän onkin sitten ja pariin otteeseen notkeena miehenä pokkana kiivennyt portin yli. Semmoista. 

Hyvää Joulua vielä sinne Suomeen!


Sara

Kehonkoostumusmittaus 2: Muuttuneen ruokavalion vaikutukset

Noniin!

Näin joulun alla onkin kiva käsitellä hieman kehonkoostumusta ja nousseita kiloja :D Aiemmin pohdiskelin kuinka muuttunut ruokavalio mahtaa vaikuttaa kehonkoostumukseeni. Edelleen syömme aivan liian usein ulkona tai haemme take away ruokaa. Se on vaan niin helppo ja halpa ratkaisu. Toki koitamme tehdä ok fiksuja valintoja. Kielimuuri hieman vaikeuttaa kun suurin osa annoksista ovat edelleen vain kysymysmerkkejä ja olisi kiva mitä ne sisältävät ja millaiset ravintoarvot niissä on... No riisiä tulee jokatapauksessa vedettyä aika huimia määriä ja ravintolassa saatava liha on yleensä aika rasvaista. Puhtaasta kanan rintafileestä on turha haaveilla ellet valmista sitä kotona. Täkäläiset rakastavat friteerattua kanaa ja sitä saakin joka kulmalta. Useimmiten otetaan bibimbabbia (lyhykäisyydessään riisiä, kasviksia ja lihaa) joko bulgogilla (liha) tai tonnikalalla tai sitten kimbabbia (sushilta näyttävä levärulla, jonka sisällä riisiä, kasviksia, jotain lihaa tms.) eri täytteillä.  

No nyt sitte ne faktat tiskiin. kävin tuossa tovi sitten uudestaan kehonkoostumusmittauksessa salillani. Tulos oli huonompi, mutta aika marginaalisesti kuitenkin. Paino oli puoli kiloa alhaisempi, mutta se nyt ei välttämättä sano mitään. Mulla vaihtelee paino muutenkin hieman päivän mukaan. MUTTA! Lihasmassa oli pienentynyt -0,5kg! Rasvaprosentti oli noussut jopa 0,2% :D Ei siis todellakaan huolestuttavasti, mutta väärään suuntaan mittaustulos on menossa! Olisihan se hyvä edes arkena vähän useammin kokkailla kotona, kun kuitenkin tietää miten olisi hyvä syödä. Jotenkin nuo korealaiset ruuat vaan maistuu niin hyvältä. Eikä pelkkää perusruokavaliota voi syyttää. Onhan tässä tullut muutenkin herkuteltua ja syötyä huonommin. Kuitenkin salireenit on aikalailla olleet samanlaista kun ennenkin. Kuitenkin aerobinen on vaihtunuut juoksusta spinniin ja ryhmäliikuntoihin (jumpat täällä aika kevyitä :D).

Ympyröitynä muutokset painossa, lihasmassassa, rasvaprosentissa ja kehon nesteissä.

Rehellisesti olen hieman jopa huojentunut, koska hiilarimäärät on ollu niin korkeella ja ne ketkä tuntee mut niin tietää, etten proteiineistani luovu ja oon tarkka, että saan kaikki tarvittavat hyvät rasvat (vaikka öljyt suoraan lusikalla naamaan). Kaikki on ollut siis extraa. Olisin kuvitellut, että muutos olisi ollut hieman isompi. Hyvin siis kroppa pyörii, mutta lihasmassan väheneminen kyllä hieman ottaa päähän, koska salireenit ovat pysyneet luonteeltaan samana eikä tosiaan ainakaan hiilarivaje ole vaikuttanut jaksamiseen :D Päinvastoin tuntuu, että reeni on kulkenut hyvin. Että en tiiä, hitsiläinen. Ehkä otan ensiohjelmaan ainakin pääliikkeisiin lyhyempiä toistomääriä ja enemmän rautaa tankoon.

Tässä on nyt joulu tulossa ja vieraita pukkaa ja varmaan on aikalailla "lomasyömistä" nii käyäänpä taas sitten alkuvuoden puolella uudestaan mittauksessa..o ouu. 

Äiti, isä ja Joona tulevat jo HUOMENNA!! ja ensi viikon tiistaina sitten kaverit! Ihanaa! Saa nähdä millainen joulu meille tulee täällä Koreassa :)

Sara

Ostettiin kamera!

Moikka!

Ollaan jo tässä jonkin aikaa haaveiltu oikeasta kamerasta, mutta tiedostettu samalla se, että molemmat ollaan täysin amatöörejä sen käytössä. Siksipä päätimme hankkia jonkun hyvän perus järjestelmäkameran, joka sopii aloittelijoille. Jos sitä nyt vaikka aina yhden toiminnon kerrallaan pikkuhiljaa opettelisi. Ja voihan sitä sitten mahdollisen taitotason noustessa ja innostuksen kasvaessa hommata lisää linssejä. Lähdetään liikkeelle kuitenkin yhdellä :D

Mikko perehtyi jonkin verran eri kameroihin ja sieltä nousi muutama edukseen esille. Olympusta tuntuu moni bloggari hehkuttavan ja se varmasti onkin hyvä. Se oli myös yksi meidän vaihtoehdoistamme. Päädyimme kuitenkin Sonyyn, mutta osittain myös malttamattomuutemme vuoksi :D Olimme nimittäin ruokaostoksilla eMartissa ja siellä on myös iso digitaaliosasto ja iski tarve saada kamera NYT. Ja siellä ei ollut kaikkia merkkejä. Helppo valinta! 

Seuraavana esittelenkin muutaman kuvan, mitä kameralla näpsästiin. Heti huomaa kyllä kuvien tarkkuudessa huiman eron kameran ja iPhonen välillä, haha. Vielä ollaan aika kujalla kaikista toiminnoista, mutta on sieltä muutama perusjuttu jo löytynyt. Tässä harjotellaan :)

Yhdellä kameran kuvausasetuksella saa samasta kuvasta kaksi kuvaa. Yhden kauempaa ja yhden lähempää. 

Kyllä nyt ihan uudella innolla kuvailee täällä juttuja ja vielä kun oppii käyttämään kameraa kunnolla! Saa kyllä tosi tarkkoja kuvia ja esim lähikuvissa tarkennettua vaan kohteen ja "sumennettua" taustan. Lisäksi siinä on valmiina "filttereitä" ja paljon muuta, mistä en osaa edes kertoa vielä :) Vaikuttaa tosi hyvältä ja helppokäyttöiseltä kameralta. Meille just passeli tässä vaiheessa. 

Enää 4 yötä kun äiti, isä ja Joona saapuvat tänne joulun viettoon! Ja siitä muutama päivä niin Jaana, Jussi, Taru ja Jussi tulee! En malta oottaa! <3

Sara

Tokiossa taas

Siis voi Tokio <3

Mulla ei tosiaan ole viisumia eli saan oleilla Etelä-Koressa aina kerrallan maksimissaan 90 päivää. Alunperin mun oli tarkoitus lähteä yhden suomalaisen tytön kanssa reissuun, mutta hänelle reissun ajankohta ei ollutkaan paras mahdollinen. Päädyimme siihen, että lähdenkin Mikon kanssa ekstemporereissulle, kun hän sai yllättäen Kiinasta paluun jälkeen vapaata to-su. Mikko oli vielä pikkujouluissa keskiviikkoiltana ja matka varattiin kun hän saapui puolenyön jälkeen kotiin :D Päätettiin lähteä Tokioon. Minhän olin siellä syyskuun lopulla Jossun kanssa, mutta lähdin erittäin mielelläni uudestaan. Sen verran ihastuin kaupunkiin.

Matkahan alkoi heti pienellä kommelluksella. Matkaa varatessa Mikko oli pikkujouluista tullessaan vähän soju-päissään ja minä muuten vaan kujalla niin kentälle päästyämme huomasimme, että olimme sitten varanneet paluulennon heti samalle päivälle. Käytännössä vieläpä niin, että Tokioon saapuessa meillä olisi ollut jo super kiire ehtiä paluulennolle :D eipä herjannut mitään varausta tehdessä vaikkka syytä olisi ollut... No siinä sitten alettiin säätämään tätä asiaa. Onneksi Korean Air kyllä hoitaa hommat hyvin ja saatiin paluulento vaihdettua. Kiirehän siinä muuten tuli ja loputa työntekijä vei meidät jonon ohi check-in:iin ja ehdittiin lennolle :D

Tokion Naritan lentokentällä, sitten kaivettiin kone esille ja varattiin hotla. Monet ovat vinkanneet, että kannattaa majoittua Shinjukun tai Shibuyan alueella ja varasimme hotellin Shinjukusta. Kyseiset alueet on sellaisia, että turistille riittää ihmeteltävää ihan vain kaduilla kävellessäkin. Mekin paljon vaan pyörittiin ja ihmeteltiin. Toki kaupungista löytyy loputtomasti mahdollisuuksia kaikenlaisille matkaajille. 

Shibuyasta ihan Shibuya Stationin edessä löytyy maailman ruuhkaisimmaksi arvioitu risteys Center Gai. Tämän kuvan otin päiväaikaan ja ei edes ollut niin paljon ihmisiä kun sillon kun olimme ilta-aikaan Jossun kanssa risteystä katselemassa edellisellä reissulla. Muutenkin kuvissa ei näytä yhtään samalta kun luonnossa! Kirosin sitä moneen otteeseen reissun aikana.

Nämä kolme ylläolevaa kuvaa on Shinjuku Gyoen National Gardenilta. Oli kyllä kaunis puistoalue. Sattui vielä niin aurinkoinen keli, että jäätiin vaan istuskelemaan nurtsille. 

Vaikea selittää miksi Tokio on niin ihana..Se on vaan jotenkin niin kiehtova ja niin erilainen. Siellä on kaikille jotain aivan ääripäästä ääripäähän. Kaikki ne valot, värit, musiikit, mitä oudommat kaupat, pelihallit,valokuvausboksit....mitä kaikkea siellä nyt onkaan. Ja ne ihmiset! Voisin tuijotella heitä ihan loputtomiin. Toki siellä on paljon myös "tavallisen" näköisiä ihmisiä, mutta valtava määrä on ihmisiä, joilla on aivan oma tyylinsä. Siis niin erikoisia lookkeja näkyi, että ei voi kun ihailla, että uskaltavat kulkea sen näköisinä. Eikä siellä edes kiinnitetä huomiota samalla tavalla näihin erilaisiin lookkeihin. Sekin on yks mahtava juttu Tokiossa, kaikki voi olla ihan omia itsejänsä ilman, että sua kummasteltaisiin (ainakin näin turistin näkökulmasta vaikuttaa). Paljon oli siistejä lookkeja, mutta näkyi myös sellaisia mitkä oli mun silmään ihan vaan outoja. Esim yksi mies oli pukeutunut vaaleansinisiin pyjamahousuihin, joissa oli jääkarhun kuvia, leopardikuvioiseen puseroon ja kiiltäviin nahkakenkiin ja yksi toinen mies taas piti tiukkoja farkkuja puolessa pyllyssä, jotta hänen naru bling bling alushousunsa näkyisivät... Suurimmaksi osaksi kuitenkin oli paljon sellaisia selkeästi tarkkaan harkittuja ja viimeisteltyjä hienoja lookkeja ja paljon näkyi myös niitä animetyttöjä, miksikä heitä nyt oikealta nimeltä kutsutaankaan..harajuku?

Viimeksi mun yhdeksi lempipaikaksi kehittyi Harajukun alue (asema oli Meiji-jingumae, kirjoitan näitä ylös myös siksi, että itse muistan, jos menen vielä Tokioon :D). Se on vähän sellaista nuorisoaluetta, täynnä vaatekauppoja ja etenkin liikkeitä, jotka myyvät vanhaa kamaa. Kuitenkin näillä liikkeillä on selkeä tyyli ja niiden tuotteet on tarkkaan valittu. Mitään halpoja "kirppiksiä" nämä ei kuitenkaan ole vaan hinnat pomppivat aika korkealla.

Kahvila.

Tokyo Metropolitan Government Building. Näköalapaikkaan pääsee ilmaiseksi. Tämä sijaitsee Shinjukussa ja on kyllä käymisen arvoinen. 

 Äh! Mä aina välillä unohdan ottaa tavallisia kuvia tai videoita kun kuvailen snäppiin. Nyt jäi kuvat muutamasta sushijunasta missä käytiin ja yhdestä ramen(nuudeli)-ravintolasta, jossa tilaus tapahtui ravintolan ulkopuolella olevasta automaatista ja sitten vaan mentiin sisälle tiskille istumaan ja odottamaan.



No sentään olin yhden annoskuvan ottanut. Tässä teille okonomiyaki. Yksi mun japanilaisten ruokien lemppari! Se on vähänniinkun kaalipannukakku/munakas, jossa on sitten lihaa ja mereneläviä ja päällä tietty majoneesia ja jotai soosia ja noi hippuset tossa päällä on ilmeisesti kuvattua kalaa. Kuulostaa varmaan taas ihan kauheelta mut on oikeesti hyvää :D

Tokio eroaa tosi paljon esim Osakasta tai Kyotosta, joissa pyörin kun olin Osakassa vaihdossa. Jo silloin rakastuin koko Japaniin, mutta Tokio vei kyllä voiton kaupunkina. Kaiken kaikkiaan oli kyllä aivan ihana reissu ja onneksi tuli lähdettyä! Saatiinpa Mikon kanssa nyt yllättäen tämmöinen yhteinen miniloma. 

Ainiin pakko vielä se kertoa, että ihan munkilla kyllä selvittiin paluulennollekin. Ensinnäkin ei oltu varattu lentokenttäbussia etukäteen vaan hölmöinä marssittiin vaan pysäkille. No eihän me enää mahduttu siihen ja seuraavan, johon mahduttiin niin lähti vasta 40 min päästä. Onneks oltiin ajoissa ja ajateltiin, että silti jää 2h kentälle. Oltiin katsottu, että lento lähtee klo 13.55, mutta check innissä saatiinkin liput lennolle, joka lähti jo 12.50. aateltiin, että no eihän siinä. Ehitäänhän me tohon just ja ollaanpaha aikasemmin kotona. Huomattiin sitten, että oltiin katsottu sitä väärän paluulennon aikataulua, joka olisi lähtenyt sillon heti tulopäivänä takaisin. Että ihan munkilla kyllä satuttiin samoihin aikoihin kentälle....:DD Voi luoja oikeesti nyt oli tuuria matkassa, mutta nyt sitte skarppina jatkossa!

Sara

Lankojen metsästys

Moikka!

Nyt on käynyt niin, että oon kaivannu jotain kotipuuhastelua aina opiskelun välissä, kun tarvii taukoa ja innostuin neulomaan! Neulominenhan on siihen ihan täydellinen vaihtoehto! Oon jo pitkään halunnut oppia tekemään kaikenlaista, muttei ole ollut aikaa opetella. No nyt on ollut! Lähinpä sitte heti keulimaan ja päätin koittaa tehdä ylipolven kuviolliset villasukat, joiden ohjeen löysin täältä.

Lankojen löytäminen ei ollutkaan täällä helppo nakki. Piti lähteä ihan Dongdaemuniin asti niitä metsästämään. Siellä on KUULEMMA semmoinen monikerroksinen rakennus täynnä käsityötavaraa. Paikka on kuulemma sellainen käsityöläisten mekka. Olen nyt 3 kertaa yrittänyt sinne mennä ja epäonnistunut AINA. Kuinka turhauttavaa on matkustaa sinne yli tunti suuntaansa ja sitten et edes pääse koko paikkaan. Väitän olevani yksi maailman onnettomista henkilöistä löytämään paikkoja. Minulta puuttuu siis suuntavaisto kertakaikkisesti.

Ensimmäisellä kerralla lähdettiin Caitlinin kanssa matkaan. Tarkoitus oli tavata metromatkamme varrella, mutta Caitlin sössi metrojensa kanssa muutamaankin otteeseen ja lopulta vain minä selviydyin Dongdaemuniin asti. Se ei kuitenkaan paljon auttanut, kun sitten siellä päässä en löytänyt koko paikkaa! Hyvät reittiohjeet mulla oli, mutta ei sitten siltikään. Lyhyesti tämä reissu. Pyörin 1,5h ympäriinsä, kunnes löysin itseni lähtöpaikasta ja luovutin. Positiivista tässä reissussa oli, että löysin kuitenkin ihan sattumalta yhden vanhan miehen kojun joka sattui myymään myös muutamanlaisia lankoja ja sain lankoja ensihätään.





Seuraavalla kerralla otin Mikon matkaan ja koitimme etsiä ensin sen saman miehen kojua, koska tarvitsin lisää myös hänen lankojaan, koska olin jo ehtinyt käyttää aiemmat loppuun. Olin mukamas varma kuinka kojulle suunnistetaan. Harhailtiin siinä tovi ja en löytänyt kojua. Oon niiiiiiiiiiiiiin onneton tapaus! Mikko reppana. Lopuksi löysimme sen, mutta se oli jo kiinni. Tämän jälkeen löysimme myös sen THE paikan, minne alunperinkin olin matkaamassa jo ensimmäisellä yrityskerralla. Sekin oli kiinni. Turha reissu siis lankojen suhteen. Löysin kuitenkin kengät sattumalta :D Ja käytiin kivassa intialaisessa ravintolassa syömässä. Jotakin hyvää.

Kolmannella kerralla Mikko reppana suostui taas matkaani ja suunnistimme suoraan sen miehen kojulle ja nyt Mikko muisti reitin, joten löysimme perille heti. Sain sieltä joitain lankoja. Mutta taas se THE paikka oli kiinni!!!! Siis kuinka raivostuttavaa! Niiiiiin monia tunteja on sinnekkin matkustamiseen kulutettu enkä edelleenkään ole sinne päässyt! Mikko sanoikin, ettei enää koskaan lähde mun mukaan :D Vielä minä sinne menen ja lähden aikaisin aamulla!

Tuli kuitenkin muutama kerä sieltä kojusta sitten santsattua.....

 


                       Ja nyt on sitten sukat valmiit! Sävy sävyyn mun fleece kotiviltin kanssa :D





Ei tullu ihan priimaa ja unohtu kuviostakin yks kuvio välistä, mut ei se oo nii justiisa! Kattelen aina samalla enkunkielisillä teksteillä jotain sarjaa/leffaa/dokkaria, että opin samalla kieltä niin keskittyminen ei oo aina ihan 100%. Mun langat oli myös liian paksut tohon ohjeeseen ja jouduin soveltaa silmukkamäärää, mutta ihan sukat niistä kuitenkin tuli. Se on pääasia. Jaana innostui kanssa neulomaan nuo samat sukat (Tietysti. Mehän tehdään kaikki samat asiat ja halutaan aina kaikki samat asiat. Ollaan melkein toistemme kopiot muutenkin :D) niin kyllä nämä aika karusti kalpenivat niiden rinnalla. Jaanan sukat oli semmoiset aivan täydelliset, virheettömät ja ihankun kaupasta ostetut. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen, koska en oo ennen moisia tehnyt ja ajatellut, että kuvioneule ei oo sellainen asia mihin mä pystyisin.

Oon mä myös muitakin juttuja koittanut, mitkä on menny aika plörinäksi. Tein mm. yhen villasukan, mistä tulikin pipo ja Mikolle semmoset "Converse"-villasukat. Tiiätte sen olon kun katotte jotain ohjetta ja kuvittelette päässänne oman tekeleenne lopputuloksen näyttävän kutakuinkin samalta kun ohjeessa ja sitten se ei ihan mennytkään niin. Näitten tekeleitten jälkeen on ollu lähinnä semmonen allaolevan kuvan veroinen olo....

Mutta tästä se lähtee kuulkaas! Paljon on juttuja mitä haluun vielä opetella. Olen semisti kauhulla odottanut sitäkin päivää kun luokanopettajana pidän oppilailleni käsitöitä! Niin tässäpä voin nyt vähän etukäteen muutamia perustöitä harjoitella.

Semmosta tälläkertaa.

Moikka!

Sara