Nyt on käynyt niin, että oon kaivannu jotain kotipuuhastelua aina opiskelun välissä, kun tarvii taukoa ja innostuin neulomaan! Neulominenhan on siihen ihan täydellinen vaihtoehto! Oon jo pitkään halunnut oppia tekemään kaikenlaista, muttei ole ollut aikaa opetella. No nyt on ollut! Lähinpä sitte heti keulimaan ja päätin koittaa tehdä ylipolven kuviolliset villasukat, joiden ohjeen löysin täältä.
Lankojen löytäminen ei ollutkaan täällä helppo nakki. Piti lähteä ihan Dongdaemuniin asti niitä metsästämään. Siellä on KUULEMMA semmoinen monikerroksinen rakennus täynnä käsityötavaraa. Paikka on kuulemma sellainen käsityöläisten mekka. Olen nyt 3 kertaa yrittänyt sinne mennä ja epäonnistunut AINA. Kuinka turhauttavaa on matkustaa sinne yli tunti suuntaansa ja sitten et edes pääse koko paikkaan. Väitän olevani yksi maailman onnettomista henkilöistä löytämään paikkoja. Minulta puuttuu siis suuntavaisto kertakaikkisesti.
Ensimmäisellä kerralla lähdettiin Caitlinin kanssa matkaan. Tarkoitus oli tavata metromatkamme varrella, mutta Caitlin sössi metrojensa kanssa muutamaankin otteeseen ja lopulta vain minä selviydyin Dongdaemuniin asti. Se ei kuitenkaan paljon auttanut, kun sitten siellä päässä en löytänyt koko paikkaa! Hyvät reittiohjeet mulla oli, mutta ei sitten siltikään. Lyhyesti tämä reissu. Pyörin 1,5h ympäriinsä, kunnes löysin itseni lähtöpaikasta ja luovutin. Positiivista tässä reissussa oli, että löysin kuitenkin ihan sattumalta yhden vanhan miehen kojun joka sattui myymään myös muutamanlaisia lankoja ja sain lankoja ensihätään.
Seuraavalla kerralla otin Mikon matkaan ja koitimme etsiä ensin sen saman miehen kojua, koska tarvitsin lisää myös hänen lankojaan, koska olin jo ehtinyt käyttää aiemmat loppuun. Olin mukamas varma kuinka kojulle suunnistetaan. Harhailtiin siinä tovi ja en löytänyt kojua. Oon niiiiiiiiiiiiiin onneton tapaus! Mikko reppana. Lopuksi löysimme sen, mutta se oli jo kiinni. Tämän jälkeen löysimme myös sen THE paikan, minne alunperinkin olin matkaamassa jo ensimmäisellä yrityskerralla. Sekin oli kiinni. Turha reissu siis lankojen suhteen. Löysin kuitenkin kengät sattumalta :D Ja käytiin kivassa intialaisessa ravintolassa syömässä. Jotakin hyvää.
Kolmannella kerralla Mikko reppana suostui taas matkaani ja suunnistimme suoraan sen miehen kojulle ja nyt Mikko muisti reitin, joten löysimme perille heti. Sain sieltä joitain lankoja. Mutta taas se THE paikka oli kiinni!!!! Siis kuinka raivostuttavaa! Niiiiiin monia tunteja on sinnekkin matkustamiseen kulutettu enkä edelleenkään ole sinne päässyt! Mikko sanoikin, ettei enää koskaan lähde mun mukaan :D Vielä minä sinne menen ja lähden aikaisin aamulla!
Tuli kuitenkin muutama kerä sieltä kojusta sitten santsattua.....
Ja nyt on sitten sukat valmiit! Sävy sävyyn mun fleece kotiviltin kanssa :D
Ei tullu ihan priimaa ja unohtu kuviostakin yks kuvio välistä, mut ei se oo nii justiisa! Kattelen aina samalla enkunkielisillä teksteillä jotain sarjaa/leffaa/dokkaria, että opin samalla kieltä niin keskittyminen ei oo aina ihan 100%. Mun langat oli myös liian paksut tohon ohjeeseen ja jouduin soveltaa silmukkamäärää, mutta ihan sukat niistä kuitenkin tuli. Se on pääasia. Jaana innostui kanssa neulomaan nuo samat sukat (Tietysti. Mehän tehdään kaikki samat asiat ja halutaan aina kaikki samat asiat. Ollaan melkein toistemme kopiot muutenkin :D) niin kyllä nämä aika karusti kalpenivat niiden rinnalla. Jaanan sukat oli semmoiset aivan täydelliset, virheettömät ja ihankun kaupasta ostetut. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen, koska en oo ennen moisia tehnyt ja ajatellut, että kuvioneule ei oo sellainen asia mihin mä pystyisin.
Oon mä myös muitakin juttuja koittanut, mitkä on menny aika plörinäksi. Tein mm. yhen villasukan, mistä tulikin pipo ja Mikolle semmoset "Converse"-villasukat. Tiiätte sen olon kun katotte jotain ohjetta ja kuvittelette päässänne oman tekeleenne lopputuloksen näyttävän kutakuinkin samalta kun ohjeessa ja sitten se ei ihan mennytkään niin. Näitten tekeleitten jälkeen on ollu lähinnä semmonen allaolevan kuvan veroinen olo....
Mutta tästä se lähtee kuulkaas! Paljon on juttuja mitä haluun vielä opetella. Olen semisti kauhulla odottanut sitäkin päivää kun luokanopettajana pidän oppilailleni käsitöitä! Niin tässäpä voin nyt vähän etukäteen muutamia perustöitä harjoitella.
Semmosta tälläkertaa.
Moikka!
Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti