Korealainen kauneudenhuolto

Hellurei!

Nyt vaihteeksi postausta vähän korealaisesta kauneudenhuollosta. Tiesin jo tänne tullessa, että täällä todella välitetään ulkonäöstä ja naiset todella huoltavat naamakoppaansa. Etelä-Koreassa on myös hyvin korkeat luvut mitä tulee kauneuskirurgisiin leikkauksiin. Täällä ilmeisesti ihannoidaan länsimaalaisuutta muutenkin, mutta myös ulkonäössä. Erityisesti silmäluomiamme ja kasvojemme muotoja ihannoidaan. Aasialaisilla kun kasvot eivät ole niin "muodokkaat", kun länsimaalaisilla.

Täällä on siis toki myös samoja kosmetiikkamerkkejä mitä Suomestakin löytyy ja nämä ovat kalliita. Kuitenkin hämmästyksekseni täällä myydään valtavasti halpaa kosmetiikkaa. Ihan joka puolella on kosmetiikkakauppoja tai "Face shopeja". Jopa halpiskaupasta, josta olen snäppäillyt (nimeltään Daiso), saa kosmetiikkaa ja siihen kuuluvaa kaikenmaailman välineistöä muutamlla eurolla. Esim vastaavanlaisen kun Beauty blenderin tai Tangle teezerin saa parilla eurolla. Toki kaikkien laadusta en mene takuuseen, mutta itse olen sitä mieltä, että aivan sama maksaako minun rajauskynä 1€ vai 30€. Tai siis, että mielummin maksan sen euron, koska en usko sen toisen olevan arvonsa verran parempi. Mitä tulee kasvorasvoihin ym. niin niissä haluan mennä kyllä takuuseen ja mielummin maksan niistä.

Täällä erityisesti halvat kasvonaamiot ovat kiinnittäneet huomioni. Niitä siis myydään aivan kaikkialla ja niitä löytyy joka lähtöön. Hinnat ovat yleensä euroissa 0,5-4€. Yksi naamio siis. Olen kysellyt useilta naisilta käyttävätkö he tosiaan niitä ja he ovat sanoneet, että kyllä. Sekin tyttö/nainen (41v), josta aiemmin kerroin käyttää niitä kuulemma noin 3 kertaa viikossa. Ja hänhän siis näytti KORKEINTAAN minun ikäiseltäni ja minulla on kymmenkertaisesti enemmän silmäryppyjä kun hänellä (hänellä oli siis nolla). En tiedä johtuuko näiden rypyttömyys osittain siitä kasvojen "muodottomuudesta" vai vaan geeneistä, ruokavaliosta vai mistä, mutta joka tapauksessa kiinnostaa, että mitä kauneudenhuollon toimenpiteitä nämä sitten tekevät, kun pysyvät niin nuoren näköisenä.

No menimme kanadalaisen kaverini kanssa käymään taas Ewha Womens Universityllä ja samalla kiertelimme kaupoissa ja siinä kävi niin, että ihan hurahdin eräässä "kasvokaupassa". Tuli semmoinen pakkomielteinen tarve siihen kaikkeen halpaan kosmetiikkaan. Miten sitä onkaan ennen pärjännyt ilman niitä? :D

Puolustuksen sanana niin myyjä oli oikein kiva ja antoi paljon kaupanpäällisiä! Ihan kaikkea kuvassa olevaa en siis ostanut.

Tältä näyttää kasvonaamio. Se on siis todella märkä.

Ja nuin se lätkästään naamariin ja annetaan vaikuttaa.

Odotellessa otetaan pari selfietä. ((ps. huomaa kaunis mustelma. Mulla on niitä AINA..salilta..))

Tän pitäs puhdistaa ja poistaa esim mustapäitä...

Vähänniinkun naamio, mutta vaan silmänalusille. 

No osa noista vaikutti ihan jees, mutta kyllä mä uskoisin selviäni elämästä myös ilman niitä. Naamiot ja noi silmänaluslaput oli ihan kivat. Iho tuntui oikeesti kosteammalta vielä seuraavana päivänäkin. Ehkä semmoisena "tehohoitona" noita voisi välillä käyttää. Mitä tulee noihin täsmäfinnin/mustapäiden tappoaseisiin niin en vakuuttunut. Uskon saman vaikutuksen saavan maalarinteipillä. Niiden pitäisi poistaa mustapäitä ja puhdistaa finnejä. NO EI POISTANUT. Voin kertoa, että esimerkiksi leuassani ei ole aikoihin ollut niin monta finniä kun tuon lapun jälkeen! Nyt siinä on kunnon viljelmä.

Mulla on muutenkin kyllä iho nyt alkanut täällä reistailemaan. Teini-iästä asti olen kärsinyt huonosta ihosta (akne), mutta nyt lähivuosina se on jotenkuten pysynyt aisoissa. Se monesti kuitenkin edelleen reagoi uusiin asioihin ja nyt se on kyllä ihan levahtanut. Näppyjä siis. Toivottavasti hellittää ja johtuisi esim tästä kuumuudeesta ja hikoilusta... Tai sitten se johtuu näistä kosmetiikkakokeiluista.. hah! Ehkä pidän niistä taukoa..:D

Jeijjjjjjjjjjj Jossu tulee HUOMENNA!!!!! En meinaa pysyä pöksyissäni! Lähdetään Jossun kanssa käymään myös Tokiossa, joten päivitystä tulee myös sieltä :)

Sara

Ikävä

Heippa!

Nyt vähän toisenlaiseen aiheeseen. Nyt se on iskenyt aina välillä. Ikävä. Ahdistus.

Ne, jotka tuntee mut niin ymmärtää, että mulle on TODELLA vaikeeta elää näin, ettei jokaiselle päivälle ole useaa asiaa tehtävänä ja mielellään jopa kiirettä. Tarkkoja aikatauluja minulla ei ole kyllä ikävä. Nautin tästä, että voin itse päättää aikatauluistani, mutta sisältöä päiviin olisi mukava saada enemmän. Minulla on aina ollut myös paljon ystäviä ja sen takia hyvin aktiivinen sosiaalinen elämä. Olen tottunut siihen, että jauhan kaikki asiat läpi jonkun kanssa. Nyt täällä koitan kovasti täyttää päiviäni kaikennäköisillä asioilla ja monesti onnistun siinä ihan kiitettävästi. Kuitenkin 7 päivää viikossa tuottaa ongelmia. Aina on muutama päivä viikossa kun se ahdistus iskee. Mikko on töissä ja oon jo käynyt salilla/lenkillä, kaupassa, kokannut, pyykännyt, lukenut englanniksi blogeja, tehny erkan tehtäviä, tykittänyt kavereiden whatsapit täyteen....ja musta tuntuu, että mä HOMEHDUN tänne kotiin! Eniten kaipaan juuri sitä sosiaalista elämää.

Opinnot alkoivat viime maanantaina ja heti aamutuimaan opintojen parissa...:D

Jos ei ole tekemistä niin voisinhan mä aina lähteä pyörimään jonnekin uuteen paikkaan, mutta ei sekään pidemmän päälle kivaa ole yksin. Plus välimatkat täällä on pitkiä. Ei sillä etteikö mulla ois aikaa käyttää matkoihin, mutta you know. Pahin ahdistusta aiheuttava tekijä on se, että kaipaan seuraa. Erityisesti suomalaista seuraa. Kaipaan sitä, että voin vaan puhua ilman, että mun täytyy hirveesti ponnistella, että saan sanotuksi sen mitä haluan. Saati ponnistella ymmärtääkseni mitä toinen sanoo. En halua kuitenkaan kuulostaa siltä, että vain suomalainen seura kelpaa. Minulla on täällä yksi kanadalainen tyttö joka on todella ihana. Olemmekin päivittäin yhteydessä ja välillä näemme. Olen siis todella kiitollinen, että meillä on toisemme. Hänellä on sama elämäntilanne kun minulla täällä. Siinä vaan on se, kun en ainakaan vielä pysty ilmaisemaan itseäni ihan täysin englanniksi ja kommunikointi vaatii minulta ponnisteluja. Kyllähän semmoinen perusjuttelu luonnistuu, mutta minua harmittaa kun en voi olla ihan täysin oma itseni, heittää sellaista läppää mitä normaalisti heitän (joku voi toki nähdä sen myös positiivisena asiana..) ja niin edelleen. Toivon todella, että kielitaitoni kohenee :) I´m working on it!

Kyllähän Suomessakin monesti arki meni töissä ja reenatessa ja perus kotihommissa ja lähinnä viikonloppusin tuli nähtyä kavereita. Silloin tuli kuitenkin soiteltua kavereille. Nyt en aikaeron vuoksi pysty tekemään edes sitä. Kun te siellä Suomessa pääsette töistä niin minä olen jo nukkumaanmenopuuhissa.

Yksi hetki oli paha. Tästä on jo hetki aikaa. Oltiin Mikon kanssa viettämässä vapaailtaa ja muutama Mikon työkaveri liittyi seuraamme. He ottavat minut aina todella hyvin huomioon ja puhuvat minulle "stupid englishiä" että pysyn mukana. Menimme illallisen jälkeen pubiin istumaan iltaa. Itselläni oli sellainen olo etten jaksa olla myöhään liikenteessä. Lisäksi pojat luonnollisesti puhuivat välillä aiheista (työjutut), joista olisin ollut hieman pihalla, vaikka keskustelu oltaisiin käyty suomeksi. Lisäksi pubissa oli melua, jonka vuoksi minun oli vielä hankalampi pysyä kärryillä jutuista. Jossakin vaiheessa sitten ajattelin, että lähden kotia ja pojat saavat rauhassa viettää iltaa ilman, että joutuvat huolehtimaan siitä, kuinka minä viihdyn. Ja pidän tärkeänä, että Mikko saa täällä kavereita. Aina sopeutuminen on helpompaa kun ympärilleen saa verkoston. En siis missään nimessä olisi edes pyytänyt Mikkoa lähtemään mukaani kotiin. Siinä yksin kotiin kävellessä vaan tuli niiiiiiiiiiin yksinäinen olo kun tiesi ettei minulla edes ole mahdollisuutta mennä omien kavereiden luokse. Onneksi silloin täällä oli myöhäilta ja Suomessa ystäväni puhelimien ääressä, joten pääsin hieman avautumaan.  

Nyt nämä tunteet purkautuivat uudestaan kun täällä juhlitaan sellaista kun Chuseok. Sali ja monet muut paikat ovat tämän vuoksi kiinni. En voinut siis mennä edes sinne. Onneksi Mikolla oli yksi vapaapäivä Chuseokin aikana ja se päivä olikin oikein mukava. Koneellakaan ei jaksa sataa vuotta opiskella. Tiedätte sen tunteen kun oot ollu aivan liian pitkään sisällä ja lukenut tai tuijottanut ruutua. INHOAN sitä tunnetta. Eilen semmoinen tuli ja oli pakko lähteä Lake Parkille tuulettumaan. Pyhien takia siellä oli niin ruuhka ,ettei välillä meinannut juuri etiäpäin päästä. Pieni ulkoilu silti helpotti. Lähetin kavereille viestiä, että pliiiiiiiiiis joku joka sattuu olemaan nyt vapaalla/tauolla niin soittakaaaaaaaaaaa mulle. Ja onneksi sieltä kaksi puhelua sitten tulikin. Taru sattui poikkeuksellisesti olemaan vapaalla ja Niina pystyi soittelemaan tauollaan. Heti helpotti kun pääsi suomeksi vaihtamaan kuulumisia.

Mentiin LakeParkille piknikille ja kiertelemään. Oli kyllä muutenkin ihana päivä. Istuttiin kahvillakin toista tuntia kun kerrankin Mikollakin oli aikaa.

Ikävä alkaa olla. Mutta eiköhän kaikilla ole alkuun omat ongelmansa kun muuttaa ja vieläpä aaaaaivan erilaiseen kulttuuriin ja TODELLA kauas kotoa. Nautin kuitenin olosta täällä, ettei kellekkään nyt jää sellainen olo, että kuuntelen vaan HIM:iä täällä yksin pimeässä. Läheiset ihmiset vaan tuppaavat auttamaan niin paljon siinä, että tuntee paikan kodiksi. Toinen puoliskoni on sentään täällä <3 Ja onneksi on Whatsapp! Se on niin näppärä, eikä aikaerokaan haittaa. Aamuisin on ihana napsauttaa kahvinkeitin päälle ja lukea yön aikana tulleet whatsapit. Varsinkin meidän "Typykät"-ryhmässä on helposti lähemmäs 100 viestiä aina luettavana :D

No mutta ettei nyt ihan kuulosta siltä, etten nää täällä ketään niin tapasin viime viikolla yhtä korealaista tyttöä. Tai no tämä tyttö osoittautuikin olevan 41-vuotias ja hän todella näytti nuoremmalta kun minä! (en tiedä mitä nämä käyttävät näyttääkseen nuorelta, mutta haluan sitä samaa!). Ystäväni Sanna-Kaisa oli täällä juuri vaihdossa ja sain hänen yhteystietonsa häneltä. Tämä uusi tuttavuus oli oikein mukava ja tapaamme uudelleen. Hänellä on vieläpä joku toinen ystävä, joka on amerikkalaisen miehen kanssa naimisissa ja puhuu siksi hyvin englantia. Hän tulee ensi kerralla mukaamme.

Käytiin tuollaisessa ihanassa kahvilassa. 

Mikko liittyi seuraamme myöhemmin ja kävimme Hongdaessa sushilla. Oli kyllä niin isoja susheja, että vaikea oli syödä suupalana. Sushipuffeteissa ne on aina pienempiä :D

Tapaan pian myös yhtä SUOMALAISTA (halleluuja!!!!) tyttöä, joka asuu myös Soulissa. Häneen taas osasin ottaa yhteyttä ystäväni Lotan kautta, koska kyseinen tyttö on hänen lapsuuden ystävänsä. Olemme hänen kanssaan jo viestitelleet jonkin verran. En vaan ole näiltä """"kiireiltäni"""" vielä ehtinyt mennä häntä tapaamaan :DD Ja itseasiassa sain eilen Tarulta vinkin ottaa erääseen kuopiolaiseen tyttöön yhteyttä, joka myös asuu täällä. Ja hänpä sattui juuri vastaamaan minulle tässä tätä tekstiä kirjoittaessani. Kyllä tämä tästä kuulkaas.

Ja nyt paras uutinen!!! Ystäväni Jossu tulee tänne ensi perjantaina!!!!!!!! Täydelliseen saumaan tulee kyllä tänne helpottamaan ahdistustani! Hänen kanssaan lähdemme käymään myös 4 päivän Tokion reissulla. Minun tulee matkustaa vähintään 3 kuukauden välein ulkomaille, koska minulla ei ole viisumia. Ensi vuonna ollaan onneksi naimisissa (jos siis tänne vielä jäisimme) ja silloin minulla olisi viisumi automaattisesti sen vuoksi.

Hyvä tekosyy matkustella nyt ;) Johannaa odotellen! Palataan!


Sara

Mitä Pirkolle kuuluu?

Hei!

Nyt päästään semmoiseen aiheeseen, mikä joitakin on jo kovasti kiinnostanut..Kyllä tässä on jo pidemmän aikaa tilanne ollut niin, että kun jotkut (lue äiti) kyselee kuulumisia niin ensimmäisenä kysellään mitä Pirkolle kuuluu.

No mitä Pirkolle kuuluu? Pirkkohan muutti Ouluun ystäviemme Jaanan ja Jussin luokse siksi aikaa kun me olemme täällä Koreassa. Jaana ja Jussi ovat jo pitkään haaveilleet oman koiran hankkimisesta, mutta ovat odottaneet täydellistä ajankohtaa koiranpennun hankkimiselle. Nyt he saavat helpotusta koirakuumeeseen. Tai päinvastoin. Se jää nähtäväksi.

Jaana ja Jussi ovat kyllä koiraihmisiä henkeen ja vereen ja heillä on pitkä kokemus omasta rottweilerista. Meillä on 100% luotto siitä, että he osaavat pysyä tarpeeksi jämäkkinä Pirkolle. Pirkko on päässyt paljon heidän kanssaan juoksemaan vapaana Oulun metiköissä. Luksusta verrattuna Helsingin katuihin. Saamme päivittäin kuvia ja videoita Pirkosta ja Jaana snäppäilee myös minulle videopätkiä arjesta. On se vaan niin ihana nähdä pätkiä perusarjesta ja kuulla Pirkon äänetkin. Ikävähän siinä tulee, mutta silti mielummin katselee niitä.


Helsingissä Pirkon lempitekemisiin kuului kyyläys. Olohuoneemme ikkuna ulottui sopivan matalalle ja hän pystyi makoilemaan sohvan selkänojaa vasten ja kyyläämään kadulle. Nyt kyyläys on vaihtunut telkkarin töllöttelemiseksi.

Olemmekin keskustelleet Jaanan ja Jussin kanssa, tulisiko Pirkon ruutuaikaa vähentää. Se kun tuppaa noilla nykykoirillakin olemaan turhan runsasta.. 

Helsingissä Pirkko ei hevosia nähnyt. Nyt hevoset ovatkin sitten aivan uusi mielenkiinnonkohde. Olemme saaneet lukemattoman määrän videoita, joissa Pirkko katselee myös telkkarista hevosia. Hänestä on paljastunut kunnon heppatyttö.

Raivaushommat kuitenkin edelleen kiinnostaa. Jaanalla ja Jussilla ei onneksi ole kuitenkaan (vielä) omaa puutarhaa, mikä olisi vaarassa. Terkkuja vaan äidin istutuksille. 

Toiveenamme oli, että he jatkaisivat Pirkon kanssa koirapuistossa käymistä. Helsingissä oli muutamakin koirapuisto aivan meidän lähellä ja kävimme siellä useasti viikossa. Siellä oli lähes aina muita kivoja leikkikavereita. Pirkolla sattui alkamaan juuri juoksut, kun hän muutti Ouluun. Ne kestävät Pirkolla aina vähintään kuukauden, mikä on piiiiiiitkä aika. Puistoonkaan ei siis päässyt vasta kun nyt lähiaikoina.

Puistoissa ei niin ruuhkaa olekaan ollut ja monesti Pirkko on ollut ainut koira. Jos muita on tullut niin nyt Pirkko ei Stadin likkana olekaan ollut niin kiinnostunut Oululaisista uusista tuttavuuksista. Toivotaan, että hän rohkaistuisi leikkimään uusien kavereiden kanssa. Hän välillä pelkää tietynlaisia koiria ja siksipä hän onkin alkanut etsimään seuraa Facebookin Oulun seudun staffiryhmästä.

Heti löytyi muutama kaveriehdokas. Vielä ei ole kuitenkaan treffit järjestyneet.

Muuten hän on ihan sama valloittava Pirkko kun ennenkin. Hänellä on oma paikka Jaanan ja Jussin välissä sohvalla. Helsingissähän se oli aina sellaista taistelua, kuka saa sohvalta parhaan paikan. Jos erehdyin nousemaan, oli paikkani Mikon kainalosta menetetty. Siitä syntyikin sanonta, että "tulit ihan pirkkona siihen.."

Siellä se nyt Jussia liehittellee.

Edelleen kolmas pyörä aina välillä. 

Ja näihin tunnelmiin! 

Sara

Salin vaatteet

Moikka!

Täällä saleilla on omat vaatteensa, jotka asiakas voi halutessaan pukea. Se on toki kätevää kun ei tarvitsisi välttämättä raahata muutakun kengät salille tullessaan. Pyyhkeistä lähtien kaikki on valmiina ja senkun heität vaatteet ja pyyhkeen käytön jälkeen pyykkikoriin. Toi on kyllä hyvä systeemi! Vaatteet kyllä ei ole mitkään maailman cooleimmat. Naisten T-paidat on yhtä leveitä kun pitkiä ja sortsit ovat polviin asti olevat löysät verkkarisortsit. Kerran menin salin T-paita päällä, mutta muutoin olen kulkenut omissa kuteissani. Hitsi kun kuvasin jo nämä vaatteet teille, mutta puhelimeni olikin tallentanut vaan pikkupätkän siitä. Osa on ehkä bonganut vaatteet snäpissäni. Porukka käyttää paljon salin vaatteita ja miksipä ei toisaalta.

Miesten salivaatetus on selkeesti "less is more" -tyyliä. Moni käyttää salin omia vaatteita, mutta käärii sortsit niin ylös kun mahdollista ja tietysti hihatkin tulee kääriä niin, että olkapäät näkyvät :D Ja näköjään on ihan täysin ok kesken reenin nostaa vaikka paita ylös ja vähän ihastella omaa sikspäkkiään ja ottaa pari posetusta. Miehet siis. No tähän totuin jo Japanissa, mutta Suomessa tällaista ei ehkä niin usein nää.

Oikea oppinen salivaatteiden kääriminen. Naisilla on tuollaiset samanlaiset shortsit (naiset eivät kääri niitä) ja samanlainen T-paita, mutta vaaleansininen.

Mutta siis on kyllä hyvä systeemi! Esim tässä yks päivä olin NIIIIIIIN hiessä ja halusin jäädä vielä toiselle tunnille, jonka luulin olevan pilateksen tyylistä, koska yksi tyttö mainitsi sanan pilates kun koitin kysyä millainen tunti on. No anyway olin siis ihan märkä. Harmaa toppini oli muuttunut tummanharmaaksi ja siitä olisi voinut rutistaa hikeä. En olisi voinut mennä sillälailla. Oli siis mahtavaa hoksata, että minähän voin käydä vaihtamassa kuivan salin t-paidan päälleni ja mennä tunnille! Ja se jumppa oli tosiaan jotain aivan muuta kun tavallista pilatesta. Välillä tuntui, että keksiköhän ohjaaja päästänsä ne liikkeet aina sillä hetkellä...No hauskaa ainakin oli ei siinä. Mutta aikamoisia liikkeitä täytyy sanoa. Ei auttanut kun tehdä perässä. Olen ihan innostunut noista ryhmäliikuntatunneista täällä. Kivaa vaihtelua aerobisille reeneille kun tavallisesti tullut paljolti käytyä vaan lenkillä.

Eipä mulla muuta tällä erää! 

Sara

Haastetta kerrakseen

Apua!

Nyt tuli kyllä sellainenen haaste vastaan! :D Erityispedagogiikan opintoni alkavat varsinaisesti vasta ensi viikolla, mutta malttamattomana kärkyin jo opintojaksojen infoja, joista paljastui, että minun pitäisi tehdä 4 opintokäyntiä! Ja minähän tietysti suoritan ne täällä Koreassa. Ideana on tutustua erityisopetukseen, joten ihan tavalliseen kouluun ja luokkaan en voi vain marssia (siinäkin olisi omat haasteensa tääällä, heh).

Minun täytyisi päästä  tutustumaan esimerkiksi lasten- ja nuorisokotiin,  lastensuojelutyöhön, aikuisten vammautuneiden ammatilliseen koulutukseen, varhaiserityisopetukseen päiväkodeissa, peruskoulun erityisopetukseen, vammaisjärjestöihin, joustavaan perusopetukseen, sairaalaopetukseen, vankilaopetukseen, koulukotiin, kehitysvammaisten erityishuoltoon .........JEP. No voin kertoa että nyt ei ookaa ihan piece of cake meininkiä nimittäin järjestää näitä visiittejä. Ihan super mielenkiintoisia kohteita ja mielelläni vierailisin vaikka kaikissa noissa. Suomessahan vierailuiden järjestäminen ainakin joihinkin edellä mainittuihin paikkoihin järjestyisi suhteellisen helposti, mutta nyt täytyy sanoa, että sormi meni suuhun.

Siis voihan kielimuuri! Hyvin harvassa on ihmiset, ketkä puhuvat englantia. Ensimmäinen probleema on siinä, että kuinka ihmeessä löydän nämä paikat fyysisesti. Kaikki tekstit kun tuppaavat olevan koreaksi. Paljonhan on rankennuksia ja joku paikka voi sijaita lähelläkin, mutta ei minulla ole harmainta aavistusta millaista toimintaa missäkin rakennuksessa on. Googlailu on aika onnetonta. Google mapsissakin paikat ovat suurimmaksi osaksi koreaksi. Jos jonkun paikan löydän niin seuraavana haasteena on, että näistä paikoista tulisi löytää englantia puhuva henkilö. Tämän jälkeen voin vain toivoa hänen ottavan minut mukaan. Suurin haaste kuitenkin on paikkojen fyysisen sijainnin selvittäminen :D 

Onneksi menin katselemaan opintojaksojen infoja jo ajoissa niin tässä ehtii vähän pohtia miten tätä ongelmaa lähtisi lähestymään :D Huutelin jo apua Facebookissa yhdessä ulkomaalaisten ryhmässä ja yhden kontaktin sain. Toivottavasti hän vastaa viestiini. 

Täällä mä blogia sadepäivänä kirjoittelen..

On tämä kyllä :D Helpottaisi suunnattomasti, jos porukka puhuisi täällä enemmän englantia ja jos tekstejä olisi myös englanniksi.. Tämä kielimuuri on muutenkin suurin kompastuskivi ylipäätään kaikkeen. Täällä ihan varmasti olisi minullekin paljon kaikkea mukavaa tekemistä ja harrastustoimintaa ym. jos vaan jotenkin saisin tietää, että missä, mitä, milloin...!? Tavallisesti olen semmoinen tyyppi, että menen hyvin matalalla kynnyksellä kyselemään asioista ventovierailta ja sitä kautta kuulen monista asioista. Täällä olen monesti koittanut kysellä, mutta ilman tulosta. Muutama tyyppi on tullut vastaan, joka osaa puhua englantia "juuuuust a little bit". Salilla on yksi pt, joka pystyy jonkin verran puhumaan, mutta ei hänelläkään silti ihan kaikkiin minun ongelmiini ole ratkaisua :D No toivotaan, että jotenkin jonkun kautta edes joku vierailu onnistuisi :) Opintojakson vetäjä on onneksi ymmätäväinen ottaen huomioon tilanteeni ja, jos 4 visiittiä ei millään onnistu, niin minun on mahdollista saada korvaavia tehtäviä. 

No vielä tähän arkeeni Koreassa niin tosiaan kuvittelin, että täältä saattaisi olla mahdollista saada töitä jostain kansainvälisestä koulusta opettajana. Englantia puhuvia opettajiahan täällä kaivataan ihan valtavasti. Valitettavasti on käynyt ilmi, että näihin tehtäviin vaaditaan äidinkielen olevan englanti :( Aina mainitaan vaatimuksena "native english". Ja sitähän minulla ei ole. Sitä suuremmalla syyllä olen helpottunut, että ilmoittauduin erkan opintoihin. 

Onpahan ainakin aikaa tehdä asioita, joihin "ei ole ollut aikaa" aiemmin. Aloitin esimerkiksi lukemaan Tanja Äärelän väitöskirjan, jossa nuoret vangit kertovat peruskouluajoistaan. Halusin lukea kyseisen väikkärin jo opiskeluaikanani, mutta en ehtinyt. Niin moni opiskelukaveri tätä kehui ja onkin varmasti mielenkiintoinen. Nyt siis! Ja olen koittanut lueskella englanninkielisiä blogeja kielitaitoni kehittämiseksi. Se on viihdyttävää samaan aikaan :) En vaan ole vielä löytänyt kun pari minua miellyttävää blogia..jos jollakin on hyviä vinkkejä niin otan mielelläni vastaan!

Kyllähän tämä välillä tuntuu omalta osalta sellaiselta "leikkielämältä", enkä ole vielä ihan sinut tämän uuden elämäntilanteen kanssa. Olen tottunut supertäyteen aikatauluun ja pikemminkin siihen, että joistain asioista täytyy arkena nipistää. No toisaalta tämä voi tehdä minulle ihan hyvää..eiköhän tämä tästä.

Onneksi opinnot alkavat jo ensi viikolla! Saan jotakin "rytmiä" päiviini :)


Sara

No mitä mä täällä teen?

Helou!

Kun Mikko sai työtarjouksen täältä oli kokoajan selvää, että joko lähdetään yhdessä tai sitten jätämme ottamatta vastaan tarjouksen. Minä olin juuri viettänyt antoisan ensimmäisen opettajavuoteni ja nautin siitä. Työt olisivat jatkuneet samassa koulussa, mikä olisi ollut ihanaa. Tiesimme Etelä-Koreaan muuton olevan kuitenkin niin mahtava kokemus eikä tällaisia mahdollisuuksia varmasti monelle tule vastaan. Halusimme siis lähteä silläkin uhalla, etten minä välttämättä saa töitä koreasta. Itse ajattelin, että kyllä mä jotain keksin. Jos ei töitä niin teen jotakin muuta kehittävää :D Siinä paniikissa kun pakkailin tavaraa niille hetkille "kun ei oo mitään tekemistä" niin laukkuun lähti UKULELE (niimpä !!?!ehkä opettelen soittamaan sitä), virkkuukoukkuja, neulontapuikkoja, kavereiden vanhoja kirjoja.. No kaikki nuo on edelleen matkalaukussa purkamattomana, mutta ehkä syksyn pimeinä iltoina kaivan ne esiin.

En halunnut ottaa sitä riskiä, etten tee mitään oikeasti järkevää, jos töitä on vaikea saada. Ilmoittauduin siis Helsingin avoimeen yliopistoon lukemaan erityispedagogiigan perusopinnot. Lueskelin kuluneen lukuvuoden aikana töiden ohella terveystiedon aineopinnot ja VANNOIN niiden olevan viimeiset opinnot ainakin moneksi vuodeksi. Tuli nimittäin tykitettyä koko yliopisto 4 vuoteen kahdella sivuaineella ja käytyä yksi lukukausi Japanissakin vaihdossa.. No nyt kävi näin. Taas opiskellaan. Nyt kun kerta on aikaa niin miksipä ei ja ei niistä ainakaan haittaa työssäni ole. Jos kuitenkin ihan erityisopettajana haluaisin työskennellä,  vaatii se vielä pari vuotta lisää opiskelua. Saa nähdä mihin tässä elämä vie. Nyt on nähty, että alkuperäisiin suunnitelmiin voi tulla pari muuttujaa :D. Onneksi uudet askeleet tuovat tullessaan asioita, joita ei muuten olisi kokenut ja saattavat ohjata taas uusille poluille.

Löysin kaloja Lake Parkilta. 

No nämä opinnot alkavat vasta viikon päästä ja tähän asti olen saanut ajan ihan ok kulumaan, koska kaikki on uutta ja täällä on paljon nähtävää. Kotialueella pysytellessäni olen ottanut hitaita aamuja, käynyt salilla, lenkillä, yogassa... tutkiskellut ja istuskellut Lake Parkilla, chättäillyt kavereille, pelannut sellaista peliä, jolla voi opiskella koreaa ( se on aika koukuttava), siivoillut........Monesti kuitenkin ollaan käyty aina jossain, kun Mikko pääsee töistä.

Tää on sit joku supersuosittu hahmo täällä. Kuka lie. Ryhmäpaineesta mäki halusin jonottaa ja ottaa kuvan hänen kanssaan.

Kahvia saa jokapuolelta! Se on kiva. Monesti vaan ällön makeena..Se on aika arpapeliä, millainen kahvi sieltä tulee. Metromatkat ovat joskus pitkiä, joten lämmin kahvi on siihen hetkeen tosi jees!

Metrolla pääsee onneksi näppärästi kaikkialle. Myeong-dongissa ja Hongdaessa ollaan käyty jo paristi. Ne on enempi semmoisia shoppailumestoja ja Hongdaessa vissiin on myös yöelämää. Kävimme myös Itaewonissa Soulissa. Itaewonissa on paljon länkkäreitä. Tuntui jopa hassulta olla siellä kun vastaan tuli paljon vaaleaihoisia ja tummaihosia. Meilläpäin ei paljoa nää ulkomaalaisia. Kävin myös yksikseni Ewha Womans Universityllä. Ystäväni oli siellä juuri vaihdossa (mentiin just harmillisesti ristiin hänen palatessa Suomeen) ja hän vinkkasi minulle heidän oppikirjansa, joiden avulla voisin oppia vähän korean alkeita. Helpottaisi kummasti täällä elämistä. Päätin siis marssia ostamaan kirjat. Oli kyllä hieno yliopisto!

Hapotti nousta nuo rappuset!

Siinäpä ne nyt on. Toivottavasti oikeesti tulee luettua.

Nyt on minun ruotsalainen pikkuserkkuni ja hänen tuore aviomiehensä täällä käymässä. He ovat kuukauden mittaisella häämatkalla ja Seoul on heidän viimeinen stoppinsa ennen Ruotsiin paluuta. Hauska sattuma, että olivat juuri tänne tulossa, sillä me juduimme tämän äkillisen muuton vuoksi jättämään heidän häänsä väliin. Näimmepähän sitten täällä! Kävimme heidän kanssaan pyörimässä Itaewonissa ja tsekkaamassa N Seoul Towerin. Oli kyllä hieno. Ajateltiin, että mehän reippaina kävellään sinne kun se hämäävästi näytti olevan niin lähellä. No sitten kuulimme, että sinne kipuaminen kestää TUNNIN. Jätettiin välistä ja otettiin bussi. Alas tultiin kaapelihissillä. Mikko silmät kiinni. 

Kyllä tässä maailmassa täytyy olla paljon rakkautta. Tuossa vain pienen pieni osa lukoista, mitä oli N Seoul Towerilla.




Sen kerran kun ehdit jo innostua ohjeiden olevan englanniksi...Selvät ohjeet?

Löydettiin towerilta myös irtokarkkeja! Halleluuja! Nehän on yksi meitsin pahimmista paheista ja pitihän sitä tietty ostaa. Oli kuulkaas valikoimassa myös tuttuja fudgeja ja kirpeitä remmejä! Hitsi kun unohdin tallentaa snäpistä pari videoo tolta reissulta..Ei nyt tähän hätään oo enemää kuviaa tai videoo. Vieraat tulevat huomenna tänne meille ja viedään ne korealaiseen barbequeen. Tossa vieressä on yks (Mikon työkavereiden mielestä ainakin) paras paikka. Se on kyllä hyvä. Plus tiedämme mitä lihan kuvaa osoittaa sormella, joten sinne on turvallista mennä :D

                                           Olihan se aika kova kakkonen Puijon tornille.

Palataan!

Sara

Body Star Gym

Noniin. Nyt kerron teille tuosta salista minkä löysin! Se on täydellinen minulle!

Kävin kiertelemässä muutamia eri saleja ja testasinkin yhtä toista, mutta ei ollut minun paikka. Muutamaa kävin vaan katselemassa ja hylkäsin ne. Sali on mulle niin tärkeä juttu, että sen on oltava semmonen mistä ensinnäkin löytyy kaikki tarpeellinen, on myös vapaata tilaa ja tämän lisäksi siellä pitää olla hyvä tunnelma. Muhun vaikuttaa tosi paljon se atmösfääri siellä salilla :D. Usein valittelen salilla käyville kavereilleni siitä, että mulla on taas sali "angsti" päällä. Se on semmonen tunne kun ärsyttää olla salilla. Varsinkin moni fitnessbloggaaja aina höyryää siitä draivista mikä niillä on kun salille menevät. Mulla harvoin on sitä :D Mutta menen silti. NO MUTTA se pointti. Löysin siis tämän täydellisen Body Star Gymin ja siellä on just täydellinen atmösfääri mulle! Ei oo kuulkaas ärsyttäny vielä yhtään. (No tohon ärsytykseen vaikuttaa moni muukin asia, mutta en lähe nyt analysoimaan sitä :D)

No tunnelman lisäksi sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Siis kaikki. Vapaita painoja on paljon ja laitteita on enemmän kun edes tarvitsen. Tuntuu, että ihan kaikkeen mahdolliseen kyllä laite sieltä löytyy. Salilta löytyy myös iso toiminnallin alue, jossa voi halutessaan tehdä esim. crossfitin tyyppistä reeniä tai vaikka loikkia, askelkyykkykävelyä tms.. Moni sali on tullut hylättyä just sen takia, että vaikka kuinka siellä ois painot ja laitteet kohillaan niin sieltä puuttuu semmonen vapaa tila. Kyllä munkin reeni on usein aika perinteistä punttireeniä, mutta välillä kaipaan vaihtelua ja sille täytyy olla puitteet. Yksi ainut asia, mikä salilta puuttuu on boxi. Aattelin antaa asiasta palautetta ja esittää toiveen puisen boxin puolesta!

Tää on hyvä! Iso vapaa alue!

Laitteita kaikkeen.

Se vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.....

Tässä on oikeasti vapaita painoja ja tankoja :D Nyt joku remppa menossa.

Plussana itse salille oli se, että siellä järjesteään myös tunteja. Tunneista täytyy maksaa erikseen. Minä otin jäsenyyteeni tavalliset ryhmäliikuntatunnit, koska ne sisältävät joogaa ja venyttelytunteja. Niitä kroppani todella kaipaa ja ajattelin täällä ottaa itseäni niskasta kiinni kehonhuollon suhteen. Enää en voi nimittäin laittaa ajanpuutteen piikkiin..;) Spinning-tunteja en ottanut. Vihaan spinniä. Jos se olisi tullut tuntien mukana olisin antanut sille vielä mahdollisuuden, mutta nyt en siitä viitsinyt maksaa, kun en välttämättä olisi kuitenkaan tunneilla juuri käynyt. Ristiriitaiset fiilikset spinniä kohtaan, kun se olisi kuitenkin niin tehokasta. Ihan harmittaa, ettei se minuun uppoa.

Iha kaikki tunnit ei oo vielä selvillä..:D Fat&Die kuulostaa mielenkiintoiselta..

Näillä jooga- ja venyttelytunneilla olenkin käynyt nyt muutamia kertoja viikossa. Motivoi mennä uudestaan, koska olen ylivoimaisesti joukon jäykin. Porukka ihan varmasti nauraa partaansa siellä tunneilla minulle. En pääse siis LÄHELLEKÄÄN niihin asentoihin ja venytyksiin, mihin korealaiset naiset (ja yksi mies, joka tunneilla käy) pääsee. Hitsi kun voisin demonstroida teille niitä liikkeitä, mutta kun en voi :D Esim se perus venytys, jossa istutaan haarat levällään ja koitetaan kurkottaa yläkroppaa kohti lattiaa niin en liioittele, mutta oikeesti suurinosa näistä on aivan täysin pää ja yläkroppa lattiassa ja näyttävät siltä, ettei tunnu missään. Meitsihän käytännössä istuu selkä suorana. No mutta voin vaan kuvitella kuinka hyvä tunne heillä on kropassaan, kun kerta tuollaisiin asentoihinkin pystyvät. Siinäpä minulle tavoite. On ollut muutenkin ihanan rentouttavaa mennä salireenin jälkeen tunnille ja lähteä kotiiin rentoutuneena :)

No sitten erehdyin menemään myös tunnille, jonka piti olla meille tutun body pumpin tyyppinen. No tästä tunnista voisin avautua hieman :D Siellä tehtiin siis samat asiat kun body pumpissa, MUTTA ILMAN PAINOJA. Niimpä. Siis mitä? Käytössä oli vaan tangot, jotka painoivat n. 1-3kg riippuen minkä värisen tangon otit ja 1-3kg käsipainot, joita kutsun lasten painoiksi :D Näillä painoilla, sitten kyykättiin ja penkattiin ym. Tällä kertaa oli minun vuoroni nauraa partaani. No ei siinä. Sai siinä sykettä ylös, mutta ei sille hirveätä lihasväsymystä saanut. Jollain kevennetyllä viikolla voin mennä uudestaan :D Nauratti kun yksi nainen vielä tuli ihastelemaan kun otin 3kg käsipainon ja näytti elekielellä hauista, että olen vahva..jep :D Suomessa ei moisia kehuja asiasta olisi saanut.

......

Naisten reeni täällä yleisesti ottaen muutenkin on hyvin toisenlaista kun, mihin on Suomessa tottunut. Minua on tultu pällistelemään ja etenkin keski-ikäiset miehet ovat tulleet ihastelemaan. Varsinkin maastavedot, rinnallevedot ym. joita ei täällä yleensä naisten nää tekevän niin herättävät huomiota. Varmaan tässäkin voi olla eri saleilla eroja. Varmasti täältäkin löytyy naisia, jotka reenaavat samaan tyyliin. Salillamme oli kerran, jonkin sortin kuvaukset menossa. Malleina oli mies sekä nainen ja molemmat olivat aika bodareita. Kyseinen tyttö olikin lihaksikkain korelainen nainen, jonka olen täällä nähnyt. Miehistä kyllä suuri osa on lihaksikkaita ja hyvässä kunnossa. Salillamme käy tosi paljon tosi isoja lihaskimppuja.


Olen saanut salilta jo pari tuttuakin. Toinen heistä puhui ihan hyvin englantia ja tutustuin häneen joogassa, kun hän jäi tunnin jälkeen minulle neuvomaan kuinka asennot TULISI tehdä. Hän neuvoi myös hengitystekniikkaa. Meitsihän on aivan amatööri vielä noissa hommissa. Lisäksi olen aika pihalla muutenkin, koska tunnithan pidetään koreaksi. Koitan vaan matkia sen mitä muut tekevät.
Toisen tuttavan sain salin puolella. Hän ei puhu yhtään englantia. Enkä minä koreaa. Ollaan silti "keskusteltu" muutamaankin otteeseen ja kellosta katsoin toisella kerralla niin kyllä siinä 5 min rupateltiin. Minä englanniksi ja hän koreaksi, eikä kumpikaan oikein ymmärtänyt mitä toinen sanoo. Elekieli kuitenkin auttaa paljon :D hän ymmärsi, että minulla on poikaystävä ja että olen Suomesta ja tulimme poikaystäväni työn perässä. Minä taas ymmärsin, että hänen mielestään olen hirveän vahva ja että minun pitäisi hänen mielestään käyttää hanskoja salilla. Hän oli huolissaan käsieni kovettumista, joita saan tangosta :D Lopusta en oikeastaan tiedäkään mitä hän luulee minun sanoneen tai mitä hän todellisuudessa sanoi. Välillä hän reagoi sanomiini asioihin sellaisilla ilmeillä ja äänillä, että ei hän ehkä oikein ymmärtänyt, No mutta kiva saada tuttuja! Nimeni on heille helppo lausua ja hän kerran huutelikin minulle salille tullessaan, että "hi Sara". Hänen nimeään minä en kyllä muista. Tai oikeastaan en koskaan saanut sitä kiinni. Nimet on niin vaikeita, että menee toisesta korvasta ulos samantien.

Puhelin herjaa kokoajan, että muisti on täynnä vaikka miten poistelis niin ei aina anna kuvata ollenkaan tai sitten pätkäsee. Nyt kävikin sopivasti niin...Loput 50 leukaa jäi nyt näkemättä mutta.. ;)

Tulihan se leuka sieltä ;)

Tästäpä ei ookaa kommenttia. Mikko yllytti.

Pakollinen salipose tähän postaukseen.

Jatketaanpa taas. Ette kuitenkaan jaksa ees lukee kerralla enempää. Moro!


Sara