Nyt päästään semmoiseen aiheeseen, mikä joitakin on jo kovasti kiinnostanut..Kyllä tässä on jo pidemmän aikaa tilanne ollut niin, että kun jotkut (lue äiti) kyselee kuulumisia niin ensimmäisenä kysellään mitä Pirkolle kuuluu.
No mitä Pirkolle kuuluu? Pirkkohan muutti Ouluun ystäviemme Jaanan ja Jussin luokse siksi aikaa kun me olemme täällä Koreassa. Jaana ja Jussi ovat jo pitkään haaveilleet oman koiran hankkimisesta, mutta ovat odottaneet täydellistä ajankohtaa koiranpennun hankkimiselle. Nyt he saavat helpotusta koirakuumeeseen. Tai päinvastoin. Se jää nähtäväksi.
Jaana ja Jussi ovat kyllä koiraihmisiä henkeen ja vereen ja heillä on pitkä kokemus omasta rottweilerista. Meillä on 100% luotto siitä, että he osaavat pysyä tarpeeksi jämäkkinä Pirkolle. Pirkko on päässyt paljon heidän kanssaan juoksemaan vapaana Oulun metiköissä. Luksusta verrattuna Helsingin katuihin. Saamme päivittäin kuvia ja videoita Pirkosta ja Jaana snäppäilee myös minulle videopätkiä arjesta. On se vaan niin ihana nähdä pätkiä perusarjesta ja kuulla Pirkon äänetkin. Ikävähän siinä tulee, mutta silti mielummin katselee niitä.
Helsingissä Pirkon lempitekemisiin kuului kyyläys. Olohuoneemme ikkuna ulottui sopivan matalalle ja hän pystyi makoilemaan sohvan selkänojaa vasten ja kyyläämään kadulle. Nyt kyyläys on vaihtunut telkkarin töllöttelemiseksi.
Olemmekin keskustelleet Jaanan ja Jussin kanssa, tulisiko Pirkon ruutuaikaa vähentää. Se kun tuppaa noilla nykykoirillakin olemaan turhan runsasta..
Helsingissä Pirkko ei hevosia nähnyt. Nyt hevoset ovatkin sitten aivan uusi mielenkiinnonkohde. Olemme saaneet lukemattoman määrän videoita, joissa Pirkko katselee myös telkkarista hevosia. Hänestä on paljastunut kunnon heppatyttö.
Raivaushommat kuitenkin edelleen kiinnostaa. Jaanalla ja Jussilla ei onneksi ole kuitenkaan (vielä) omaa puutarhaa, mikä olisi vaarassa. Terkkuja vaan äidin istutuksille.
Toiveenamme oli, että he jatkaisivat Pirkon kanssa koirapuistossa käymistä. Helsingissä oli muutamakin koirapuisto aivan meidän lähellä ja kävimme siellä useasti viikossa. Siellä oli lähes aina muita kivoja leikkikavereita. Pirkolla sattui alkamaan juuri juoksut, kun hän muutti Ouluun. Ne kestävät Pirkolla aina vähintään kuukauden, mikä on piiiiiiitkä aika. Puistoonkaan ei siis päässyt vasta kun nyt lähiaikoina.
Puistoissa ei niin ruuhkaa olekaan ollut ja monesti Pirkko on ollut ainut koira. Jos muita on tullut niin nyt Pirkko ei Stadin likkana olekaan ollut niin kiinnostunut Oululaisista uusista tuttavuuksista. Toivotaan, että hän rohkaistuisi leikkimään uusien kavereiden kanssa. Hän välillä pelkää tietynlaisia koiria ja siksipä hän onkin alkanut etsimään seuraa Facebookin Oulun seudun staffiryhmästä.
Heti löytyi muutama kaveriehdokas. Vielä ei ole kuitenkaan treffit järjestyneet.
Muuten hän on ihan sama valloittava Pirkko kun ennenkin. Hänellä on oma paikka Jaanan ja Jussin välissä sohvalla. Helsingissähän se oli aina sellaista taistelua, kuka saa sohvalta parhaan paikan. Jos erehdyin nousemaan, oli paikkani Mikon kainalosta menetetty. Siitä syntyikin sanonta, että "tulit ihan pirkkona siihen.."
Siellä se nyt Jussia liehittellee.
Edelleen kolmas pyörä aina välillä.
Ja näihin tunnelmiin!
Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti