No mitä mä täällä teen?

Helou!

Kun Mikko sai työtarjouksen täältä oli kokoajan selvää, että joko lähdetään yhdessä tai sitten jätämme ottamatta vastaan tarjouksen. Minä olin juuri viettänyt antoisan ensimmäisen opettajavuoteni ja nautin siitä. Työt olisivat jatkuneet samassa koulussa, mikä olisi ollut ihanaa. Tiesimme Etelä-Koreaan muuton olevan kuitenkin niin mahtava kokemus eikä tällaisia mahdollisuuksia varmasti monelle tule vastaan. Halusimme siis lähteä silläkin uhalla, etten minä välttämättä saa töitä koreasta. Itse ajattelin, että kyllä mä jotain keksin. Jos ei töitä niin teen jotakin muuta kehittävää :D Siinä paniikissa kun pakkailin tavaraa niille hetkille "kun ei oo mitään tekemistä" niin laukkuun lähti UKULELE (niimpä !!?!ehkä opettelen soittamaan sitä), virkkuukoukkuja, neulontapuikkoja, kavereiden vanhoja kirjoja.. No kaikki nuo on edelleen matkalaukussa purkamattomana, mutta ehkä syksyn pimeinä iltoina kaivan ne esiin.

En halunnut ottaa sitä riskiä, etten tee mitään oikeasti järkevää, jos töitä on vaikea saada. Ilmoittauduin siis Helsingin avoimeen yliopistoon lukemaan erityispedagogiigan perusopinnot. Lueskelin kuluneen lukuvuoden aikana töiden ohella terveystiedon aineopinnot ja VANNOIN niiden olevan viimeiset opinnot ainakin moneksi vuodeksi. Tuli nimittäin tykitettyä koko yliopisto 4 vuoteen kahdella sivuaineella ja käytyä yksi lukukausi Japanissakin vaihdossa.. No nyt kävi näin. Taas opiskellaan. Nyt kun kerta on aikaa niin miksipä ei ja ei niistä ainakaan haittaa työssäni ole. Jos kuitenkin ihan erityisopettajana haluaisin työskennellä,  vaatii se vielä pari vuotta lisää opiskelua. Saa nähdä mihin tässä elämä vie. Nyt on nähty, että alkuperäisiin suunnitelmiin voi tulla pari muuttujaa :D. Onneksi uudet askeleet tuovat tullessaan asioita, joita ei muuten olisi kokenut ja saattavat ohjata taas uusille poluille.

Löysin kaloja Lake Parkilta. 

No nämä opinnot alkavat vasta viikon päästä ja tähän asti olen saanut ajan ihan ok kulumaan, koska kaikki on uutta ja täällä on paljon nähtävää. Kotialueella pysytellessäni olen ottanut hitaita aamuja, käynyt salilla, lenkillä, yogassa... tutkiskellut ja istuskellut Lake Parkilla, chättäillyt kavereille, pelannut sellaista peliä, jolla voi opiskella koreaa ( se on aika koukuttava), siivoillut........Monesti kuitenkin ollaan käyty aina jossain, kun Mikko pääsee töistä.

Tää on sit joku supersuosittu hahmo täällä. Kuka lie. Ryhmäpaineesta mäki halusin jonottaa ja ottaa kuvan hänen kanssaan.

Kahvia saa jokapuolelta! Se on kiva. Monesti vaan ällön makeena..Se on aika arpapeliä, millainen kahvi sieltä tulee. Metromatkat ovat joskus pitkiä, joten lämmin kahvi on siihen hetkeen tosi jees!

Metrolla pääsee onneksi näppärästi kaikkialle. Myeong-dongissa ja Hongdaessa ollaan käyty jo paristi. Ne on enempi semmoisia shoppailumestoja ja Hongdaessa vissiin on myös yöelämää. Kävimme myös Itaewonissa Soulissa. Itaewonissa on paljon länkkäreitä. Tuntui jopa hassulta olla siellä kun vastaan tuli paljon vaaleaihoisia ja tummaihosia. Meilläpäin ei paljoa nää ulkomaalaisia. Kävin myös yksikseni Ewha Womans Universityllä. Ystäväni oli siellä juuri vaihdossa (mentiin just harmillisesti ristiin hänen palatessa Suomeen) ja hän vinkkasi minulle heidän oppikirjansa, joiden avulla voisin oppia vähän korean alkeita. Helpottaisi kummasti täällä elämistä. Päätin siis marssia ostamaan kirjat. Oli kyllä hieno yliopisto!

Hapotti nousta nuo rappuset!

Siinäpä ne nyt on. Toivottavasti oikeesti tulee luettua.

Nyt on minun ruotsalainen pikkuserkkuni ja hänen tuore aviomiehensä täällä käymässä. He ovat kuukauden mittaisella häämatkalla ja Seoul on heidän viimeinen stoppinsa ennen Ruotsiin paluuta. Hauska sattuma, että olivat juuri tänne tulossa, sillä me juduimme tämän äkillisen muuton vuoksi jättämään heidän häänsä väliin. Näimmepähän sitten täällä! Kävimme heidän kanssaan pyörimässä Itaewonissa ja tsekkaamassa N Seoul Towerin. Oli kyllä hieno. Ajateltiin, että mehän reippaina kävellään sinne kun se hämäävästi näytti olevan niin lähellä. No sitten kuulimme, että sinne kipuaminen kestää TUNNIN. Jätettiin välistä ja otettiin bussi. Alas tultiin kaapelihissillä. Mikko silmät kiinni. 

Kyllä tässä maailmassa täytyy olla paljon rakkautta. Tuossa vain pienen pieni osa lukoista, mitä oli N Seoul Towerilla.




Sen kerran kun ehdit jo innostua ohjeiden olevan englanniksi...Selvät ohjeet?

Löydettiin towerilta myös irtokarkkeja! Halleluuja! Nehän on yksi meitsin pahimmista paheista ja pitihän sitä tietty ostaa. Oli kuulkaas valikoimassa myös tuttuja fudgeja ja kirpeitä remmejä! Hitsi kun unohdin tallentaa snäpistä pari videoo tolta reissulta..Ei nyt tähän hätään oo enemää kuviaa tai videoo. Vieraat tulevat huomenna tänne meille ja viedään ne korealaiseen barbequeen. Tossa vieressä on yks (Mikon työkavereiden mielestä ainakin) paras paikka. Se on kyllä hyvä. Plus tiedämme mitä lihan kuvaa osoittaa sormella, joten sinne on turvallista mennä :D

                                           Olihan se aika kova kakkonen Puijon tornille.

Palataan!

Sara