Kielimuuri

Moikka,

Aattelin nyt avautua hieman tästä kielimuuriasiasta. Tarkoitan tässä yhteydessä omaa kielimuuriani englannin suhteen.  Lähimmät tuttavat täällä ovat Kanadasta, joten puhumme englantia keskenämme. Periaatteessa mun englanti on ihan ok, mutta ongelmat syntyvät useimmiten sanavaraston puutteellisuudesta. Se on niin ärsyttävää kun yrität kertoa, jotain juttua ja se tyssää siihen, ettet tiedä joitakin sanoja. Joskus selittäminen onnistuu monen mutkan kautta jotenkuten ja joskus taas täytyy todeta että äh unohda koko juttu. Se turhauttaa!

Sillon kun olen kahdestaan tai kolmestaan vaikka tyttöjen kanssa niin se on ok, koska mun on helpompi ehtiä juttuun mukaan. Varsinkin kahdestaan on hyvä, koska toinen joutuu odottamaan kun saatan puhua hitaammin ja etsiä sanoja hetken :D Sillon mulla on myös aikaa kysyä, jos en ymmärtänyt vaikka jotain sanaa. Mutta entäpä sitten porukassa!! Sillon tulee monesti ihan masentunut ja tosi outsider olo. Kun esim Mikon työkaverit on mukana ja suurin osa on kanadalaisia tai korealaisia, jotka ovat asuneet siellä  tai jenkeissä, niin ne puhuu niin nopeasti ja käyttävät joitain puhekielen sanoja, etten aina ole varma mitä he sanoivat. Usein kuitenkin ymmärrän asian ,mutta on vaikea osallistua keskusteluun kun en ehdi sanoa, mitään koska jutut ei tuu ihan yhtä nopeasti mitä ne suomeksi tulisivat. Kun keksin miten joku asia sanottaisiin niin juttu on jo mennyt eteenpäin, että olisi enää tyhmää tokaista kommentti siihen väliin. Ja mua ärsyttää olla hiljaa! Ja ylipäätään se, etten pysty samalla tavalla nauttimaan porukassa olemisesta, koska se on ihan parasta. Mähän tykkään paljon käydä vaikka ulkona kavereiden kanssa Suomessa, mutta täällä oikeestaan se, että mennään tohon meidän lähipubiin porukalla on osittain mun kauhutilanne. Musiikki soi kovalla enkä sen vuoksi ymmärrä/kuule sitäkään vähää jutuista. Suoraan sanottuna en paljoo niistä illoista saa mitään irti ja yleensä on ollut vaan masentunut olo niiden jälkeen. Haluisin niin paljon tutustua kaikkiin ja että porukka näkis millanen tyyppi olen oikeesti, mut en vaan pysty ilmaisemaan itseäni samalla lailla. Se on pyllystä!!! 

Välillä on käynyt semmoisia kielimokiakin, että ihan naurattaa. Esimerkiksi alkuaikoina kun olimme yhdissä allaspartyissa Itaewonissa niin yksi tyttö koitti iskeä minua. Siitä sitten kerroin kaverilleni, että "she tried to hit me" ja ihmettelin kun hän oli ihan, että ai oikeesti ja kyseli, että miksi. Minä taas pohdin, että no onko se nyt niiiiiiiiiin ihme, jos joku mua koittaa iskeä :D Sitten tajusin, että olin juuri kertonut tytön koittaneen LYÖDÄ minua. No tarinahan oli siis vähän muuttunut matkalla. No lopulta sain kerrottua jutun oikein. Viimeisin moka tapahtui eilen kun kerroin ihan pokalla tälle samaiselle kaverilleni kuinka söin kahvipapuja. Jep. Ei ihme, että hän taas reagoi ihmetellen. Todellisuudessahan olin siis syönyt kikherneitä. Jossain dokkarissa kikherneistä puhuttiin nimellä coffee peas ja sotkin ne sitten siinä höpöttäessäni coffee beaneihin, vaikka tiedän vallanhyvin mitä ne oikeasti ovat. Ja parempi nimitys kikherneille ilmeisesti muutenkin olisi chickpeas. Siinä vaan pari esimerkkiä. Onhan näitä ollut ja kaikkia mokia en välttämättä ole edes tajunnut. En tiedä mitä kaikkea sitä on tullut kerrottua ja miten outona joku mua saattaa pitää :D Sattuuhan näitä. 

Kuitenkin varsinkin yhdestä tytöstä kielimuurista huolimatta on tullut jo hyvä kaveri ja tapaamme itseasiassa tänäänkin. Lisäksi chättäilemme päivittäin Kakao Talkissa, mikä on vastaavanlainen kun Whatsapp. Kaikki käyttää täällä Kakao Talkia. Ja kyllähän tämä kieli tästä kokoajan kehittyy. Alunperinhän mulla oli tosiaan tarkoitus alkaa opiskella koreaa ja kävin jo höyrypäissäni alkuaikoina ostamassa koreankielen oppikirjat. Heti kuitenkin törmäsin tähän englanninkielen ongelmaan ja päätinkin priorisoida sen korean edelle. Kirjat ovat pysyneet valitettavasti kiinni. Noiden mun oikeiden opintojen ohella oon koittanut katsella sarjoja ja leffoja englanninkielisillä teksteillä ja kyllä siitä aina jotain oppii. Loppuun pari kuvaa kun vanhana suorittajana koen, että pitäähän sitä ohjelmia/elokuvaa katsellessa jotain muutakin hyödyllistä tehdä samaan aikaan, niin oon opetellu neulomaan villasukkia! Kattokaapa.

Eka opettelin vauvan sukilla..Ei menny ihan ohjeen mukaan, mutta ei niitä virheitä äkkiseltään huomaa. Sukka kumminkin!

Ja sitte lähtiki jo mopo keulii ja hyppäsin suoraan kuviollisiin yli polven yltäviin sukkiin. Ei oo ihan lankadominassi (niiimpä!? Mikä ihme mut opin YouTubesta termin) kohdillaan ja unohtui yks kuvio tuolta välistä, mut ehkä seuraavissa sukissa onnistun paremmin :)


Kyllä tää kaikki tästä pikkuhiljaa!


Sara