Joulu Koreassa

Moikka!

Noniin äiti, isä ja veljeni Joona saapuivat tänne viime torstaina joulun viettoon. Matkalaiset olivat kovin väsyneitä lennon päätteeksi ja kärsivät aikaerosta ja siinä ei kauaa nokka tuhissut kun kaikki kolme jo simahtivat. Kiva kuitenkin ku tulivat :D 

 Voimapäikkärit

Matkapäivänä unien jälkeen pyörittiin ihan tässä meidän kotihuudeilla ja käytiin syömässä. Oli tarkoitus mennä yhteen buffettiin, että pääsevät maistelemaan monia ruokia ja, että varmasti saavat ainakin jotain syödäkseen :D Buffetti oli juuri parin tunnin tauolla, joten menimmekin ravintolaan, jossa en itsekään ollut käynyt. Se oli oikein hyvää ja kerrankin tarjolla oli kanaa lihan sijaan. Ruoka kypsennettiin itse pöydässä, niinkuin usein on tapana. Lihat ja höysteet haettiin itse ja niitä sai käytännössä syödä niin paljon kun haluaa. Paikka meni kyllä jatkoon :)

Kuvassa ei näy salaatinlehtiä, eikä muiden kasvien lehtiä/siivuja, jonka sisään ruokaa käärittiin.

Äiti varsinkin on paljon ihmetellyt asioita ja kadulla saakin pysähdellä vähän väliä. Erityisesti ravintoloiden ulkopuolella olevat altaat, jossa on kaloja ja muita mereneläviä, ovat aiheuttaneet ihmetystä. Välillä on ollut sellainen olo kun olisi lapsen kanssa eläintarhassa.

En ole vielä kertonut teille superpapasta johon olen salilla tutustunut. Lyhyesti: eläkkeellä oleva superpappa, joka vetelee mm. leukoja ja on jäätävässä tikissä. Hän puhuu hyvin englantia ja olemme tutustuneet. Hän vinkkasi, että voisimme perheeni kanssa kiivetä Inwang-vuorelle, josta näkee hyvin Soulin. Hän antoi meille myös kartan, joka auttoi paljon. Vuorelle oli monia eri reittejä, joista valitsimme yhden pätkän, koska emme halunneet kiivetä koko päivää. Se oli kyllä kiva ja varmaan menen uudestaankin joskus. Osa reiteistä näyttää jopa hieman pelottavilta ja reiteillä saa pitää välillä kaiteesta kiinni.  

Reitti kulki muuria pitkin ja ylhäältä oli kauniit näkymät. Ylhäällä oli vartija vartioimassa ettei kuvia saa ottaa toiseen suuntaan, jossa näkyy presidentin talo Blue House. 

Äiti ja isä testailemassa jumppalaitteita, joita löytää täältä vähän kaikkialta. 

Olemme käyneet myös Insadongissa, josta etenkin äiti tykkäsi. Insadong on vanhempaa aluetta ja siellä on katu, jossa myydään paljon käsitöitä ja kaikenmoista pikkutavaraa. Aika hyvä paikka vaikkapa tulijaisten ostolle. Samalla käytiin Myeondongissa ja Hongdaessa. Ne oli lyhyet reissut, koska porukkaa oli taas niiiiiiiiiiiin paljon, että näitä alkoi ahdistaa. Ei sitä kyllä pitkään sellaisessa väenpaljoudessa jaksa olla.

Piti taas snäpistä näpätä näyttökuva, mutta vähän pääsette jyvälle siitä väen määrästä....Hongdae ja Myeondong on aina hyvin täynnä ihmisiä. Paljon on etenkin nuorta porukkaa.

Insadongissa nähtiin jonkin verran ihmisiä pukeutuneena hanbok-pukuihin.

Jouluaattona kävimme äidin kanssa saunassa siellä meidän tutussa saunapaikassa, jossa on erilaisia altaita ja saunoja. Jouluaaton iltana söimme kotona ja pöydästä löytyi tuttuja, juttuja kuten riisipuuroa, luumukiisseliä, piparia, homejuustoa ja suklaata :D Punaviinit juotiin tänä vuonna hienostuneesti kahvikupeista. Meillä on hieman puutteelliinen astiasto täällä :D Täällä ei tosiaan joulua vietellä samoin kuin Suomessa. Oikeastaan koko joulua ei muutoin huomaa paitsi jouukoristeiden myötä. Kaikki paikat oli normaalisti auki ja ihmisiä valtavat määrät liikenteessä niinkuin normaalistikin. Kuulin, että joulu on usein sellainen "treffipäivä" nuorten keskuudessa. 

Tänään vielä lähdetään jonnekin päin pyörimään pois täältä omalta alueelta ja huomenna tulevatkin jo Jaana, Jussi, Taru ja Jussi heti aamusta sekä Mikkokin tulee Venäjältä, mutta vasta illalla myöhään. Keskiviikkona mennään sitten isolla poppoolla kokkikurssille, jossa opettelemme tekemään bibimbabbia ja dag galpia. Torstai-aamuna äiti, isä ja Joona lähtevät jo takaisin Suomeen.

Reissu on mennyt hyvin ja on ollut kyllä ihanaa olla perheen kesken. Joulu on ollut erilainen, mutta mukava! Ainoa vaikeus on ilmennyt äidin ja isän metrokorttien käytössä. Se vaan tuntuu olemaan ylitsepääsemättömän vaikeaa ja varsinkin isä onnistuu jäämään aina porttien toiselle puolelle. Hän onkin sitten ja pariin otteeseen notkeena miehenä pokkana kiivennyt portin yli. Semmoista. 

Hyvää Joulua vielä sinne Suomeen!


Sara

Kehonkoostumusmittaus 2: Muuttuneen ruokavalion vaikutukset

Noniin!

Näin joulun alla onkin kiva käsitellä hieman kehonkoostumusta ja nousseita kiloja :D Aiemmin pohdiskelin kuinka muuttunut ruokavalio mahtaa vaikuttaa kehonkoostumukseeni. Edelleen syömme aivan liian usein ulkona tai haemme take away ruokaa. Se on vaan niin helppo ja halpa ratkaisu. Toki koitamme tehdä ok fiksuja valintoja. Kielimuuri hieman vaikeuttaa kun suurin osa annoksista ovat edelleen vain kysymysmerkkejä ja olisi kiva mitä ne sisältävät ja millaiset ravintoarvot niissä on... No riisiä tulee jokatapauksessa vedettyä aika huimia määriä ja ravintolassa saatava liha on yleensä aika rasvaista. Puhtaasta kanan rintafileestä on turha haaveilla ellet valmista sitä kotona. Täkäläiset rakastavat friteerattua kanaa ja sitä saakin joka kulmalta. Useimmiten otetaan bibimbabbia (lyhykäisyydessään riisiä, kasviksia ja lihaa) joko bulgogilla (liha) tai tonnikalalla tai sitten kimbabbia (sushilta näyttävä levärulla, jonka sisällä riisiä, kasviksia, jotain lihaa tms.) eri täytteillä.  

No nyt sitte ne faktat tiskiin. kävin tuossa tovi sitten uudestaan kehonkoostumusmittauksessa salillani. Tulos oli huonompi, mutta aika marginaalisesti kuitenkin. Paino oli puoli kiloa alhaisempi, mutta se nyt ei välttämättä sano mitään. Mulla vaihtelee paino muutenkin hieman päivän mukaan. MUTTA! Lihasmassa oli pienentynyt -0,5kg! Rasvaprosentti oli noussut jopa 0,2% :D Ei siis todellakaan huolestuttavasti, mutta väärään suuntaan mittaustulos on menossa! Olisihan se hyvä edes arkena vähän useammin kokkailla kotona, kun kuitenkin tietää miten olisi hyvä syödä. Jotenkin nuo korealaiset ruuat vaan maistuu niin hyvältä. Eikä pelkkää perusruokavaliota voi syyttää. Onhan tässä tullut muutenkin herkuteltua ja syötyä huonommin. Kuitenkin salireenit on aikalailla olleet samanlaista kun ennenkin. Kuitenkin aerobinen on vaihtunuut juoksusta spinniin ja ryhmäliikuntoihin (jumpat täällä aika kevyitä :D).

Ympyröitynä muutokset painossa, lihasmassassa, rasvaprosentissa ja kehon nesteissä.

Rehellisesti olen hieman jopa huojentunut, koska hiilarimäärät on ollu niin korkeella ja ne ketkä tuntee mut niin tietää, etten proteiineistani luovu ja oon tarkka, että saan kaikki tarvittavat hyvät rasvat (vaikka öljyt suoraan lusikalla naamaan). Kaikki on ollut siis extraa. Olisin kuvitellut, että muutos olisi ollut hieman isompi. Hyvin siis kroppa pyörii, mutta lihasmassan väheneminen kyllä hieman ottaa päähän, koska salireenit ovat pysyneet luonteeltaan samana eikä tosiaan ainakaan hiilarivaje ole vaikuttanut jaksamiseen :D Päinvastoin tuntuu, että reeni on kulkenut hyvin. Että en tiiä, hitsiläinen. Ehkä otan ensiohjelmaan ainakin pääliikkeisiin lyhyempiä toistomääriä ja enemmän rautaa tankoon.

Tässä on nyt joulu tulossa ja vieraita pukkaa ja varmaan on aikalailla "lomasyömistä" nii käyäänpä taas sitten alkuvuoden puolella uudestaan mittauksessa..o ouu. 

Äiti, isä ja Joona tulevat jo HUOMENNA!! ja ensi viikon tiistaina sitten kaverit! Ihanaa! Saa nähdä millainen joulu meille tulee täällä Koreassa :)

Sara

Ostettiin kamera!

Moikka!

Ollaan jo tässä jonkin aikaa haaveiltu oikeasta kamerasta, mutta tiedostettu samalla se, että molemmat ollaan täysin amatöörejä sen käytössä. Siksipä päätimme hankkia jonkun hyvän perus järjestelmäkameran, joka sopii aloittelijoille. Jos sitä nyt vaikka aina yhden toiminnon kerrallaan pikkuhiljaa opettelisi. Ja voihan sitä sitten mahdollisen taitotason noustessa ja innostuksen kasvaessa hommata lisää linssejä. Lähdetään liikkeelle kuitenkin yhdellä :D

Mikko perehtyi jonkin verran eri kameroihin ja sieltä nousi muutama edukseen esille. Olympusta tuntuu moni bloggari hehkuttavan ja se varmasti onkin hyvä. Se oli myös yksi meidän vaihtoehdoistamme. Päädyimme kuitenkin Sonyyn, mutta osittain myös malttamattomuutemme vuoksi :D Olimme nimittäin ruokaostoksilla eMartissa ja siellä on myös iso digitaaliosasto ja iski tarve saada kamera NYT. Ja siellä ei ollut kaikkia merkkejä. Helppo valinta! 

Seuraavana esittelenkin muutaman kuvan, mitä kameralla näpsästiin. Heti huomaa kyllä kuvien tarkkuudessa huiman eron kameran ja iPhonen välillä, haha. Vielä ollaan aika kujalla kaikista toiminnoista, mutta on sieltä muutama perusjuttu jo löytynyt. Tässä harjotellaan :)

Yhdellä kameran kuvausasetuksella saa samasta kuvasta kaksi kuvaa. Yhden kauempaa ja yhden lähempää. 

Kyllä nyt ihan uudella innolla kuvailee täällä juttuja ja vielä kun oppii käyttämään kameraa kunnolla! Saa kyllä tosi tarkkoja kuvia ja esim lähikuvissa tarkennettua vaan kohteen ja "sumennettua" taustan. Lisäksi siinä on valmiina "filttereitä" ja paljon muuta, mistä en osaa edes kertoa vielä :) Vaikuttaa tosi hyvältä ja helppokäyttöiseltä kameralta. Meille just passeli tässä vaiheessa. 

Enää 4 yötä kun äiti, isä ja Joona saapuvat tänne joulun viettoon! Ja siitä muutama päivä niin Jaana, Jussi, Taru ja Jussi tulee! En malta oottaa! <3

Sara

Tokiossa taas

Siis voi Tokio <3

Mulla ei tosiaan ole viisumia eli saan oleilla Etelä-Koressa aina kerrallan maksimissaan 90 päivää. Alunperin mun oli tarkoitus lähteä yhden suomalaisen tytön kanssa reissuun, mutta hänelle reissun ajankohta ei ollutkaan paras mahdollinen. Päädyimme siihen, että lähdenkin Mikon kanssa ekstemporereissulle, kun hän sai yllättäen Kiinasta paluun jälkeen vapaata to-su. Mikko oli vielä pikkujouluissa keskiviikkoiltana ja matka varattiin kun hän saapui puolenyön jälkeen kotiin :D Päätettiin lähteä Tokioon. Minhän olin siellä syyskuun lopulla Jossun kanssa, mutta lähdin erittäin mielelläni uudestaan. Sen verran ihastuin kaupunkiin.

Matkahan alkoi heti pienellä kommelluksella. Matkaa varatessa Mikko oli pikkujouluista tullessaan vähän soju-päissään ja minä muuten vaan kujalla niin kentälle päästyämme huomasimme, että olimme sitten varanneet paluulennon heti samalle päivälle. Käytännössä vieläpä niin, että Tokioon saapuessa meillä olisi ollut jo super kiire ehtiä paluulennolle :D eipä herjannut mitään varausta tehdessä vaikkka syytä olisi ollut... No siinä sitten alettiin säätämään tätä asiaa. Onneksi Korean Air kyllä hoitaa hommat hyvin ja saatiin paluulento vaihdettua. Kiirehän siinä muuten tuli ja loputa työntekijä vei meidät jonon ohi check-in:iin ja ehdittiin lennolle :D

Tokion Naritan lentokentällä, sitten kaivettiin kone esille ja varattiin hotla. Monet ovat vinkanneet, että kannattaa majoittua Shinjukun tai Shibuyan alueella ja varasimme hotellin Shinjukusta. Kyseiset alueet on sellaisia, että turistille riittää ihmeteltävää ihan vain kaduilla kävellessäkin. Mekin paljon vaan pyörittiin ja ihmeteltiin. Toki kaupungista löytyy loputtomasti mahdollisuuksia kaikenlaisille matkaajille. 

Shibuyasta ihan Shibuya Stationin edessä löytyy maailman ruuhkaisimmaksi arvioitu risteys Center Gai. Tämän kuvan otin päiväaikaan ja ei edes ollut niin paljon ihmisiä kun sillon kun olimme ilta-aikaan Jossun kanssa risteystä katselemassa edellisellä reissulla. Muutenkin kuvissa ei näytä yhtään samalta kun luonnossa! Kirosin sitä moneen otteeseen reissun aikana.

Nämä kolme ylläolevaa kuvaa on Shinjuku Gyoen National Gardenilta. Oli kyllä kaunis puistoalue. Sattui vielä niin aurinkoinen keli, että jäätiin vaan istuskelemaan nurtsille. 

Vaikea selittää miksi Tokio on niin ihana..Se on vaan jotenkin niin kiehtova ja niin erilainen. Siellä on kaikille jotain aivan ääripäästä ääripäähän. Kaikki ne valot, värit, musiikit, mitä oudommat kaupat, pelihallit,valokuvausboksit....mitä kaikkea siellä nyt onkaan. Ja ne ihmiset! Voisin tuijotella heitä ihan loputtomiin. Toki siellä on paljon myös "tavallisen" näköisiä ihmisiä, mutta valtava määrä on ihmisiä, joilla on aivan oma tyylinsä. Siis niin erikoisia lookkeja näkyi, että ei voi kun ihailla, että uskaltavat kulkea sen näköisinä. Eikä siellä edes kiinnitetä huomiota samalla tavalla näihin erilaisiin lookkeihin. Sekin on yks mahtava juttu Tokiossa, kaikki voi olla ihan omia itsejänsä ilman, että sua kummasteltaisiin (ainakin näin turistin näkökulmasta vaikuttaa). Paljon oli siistejä lookkeja, mutta näkyi myös sellaisia mitkä oli mun silmään ihan vaan outoja. Esim yksi mies oli pukeutunut vaaleansinisiin pyjamahousuihin, joissa oli jääkarhun kuvia, leopardikuvioiseen puseroon ja kiiltäviin nahkakenkiin ja yksi toinen mies taas piti tiukkoja farkkuja puolessa pyllyssä, jotta hänen naru bling bling alushousunsa näkyisivät... Suurimmaksi osaksi kuitenkin oli paljon sellaisia selkeästi tarkkaan harkittuja ja viimeisteltyjä hienoja lookkeja ja paljon näkyi myös niitä animetyttöjä, miksikä heitä nyt oikealta nimeltä kutsutaankaan..harajuku?

Viimeksi mun yhdeksi lempipaikaksi kehittyi Harajukun alue (asema oli Meiji-jingumae, kirjoitan näitä ylös myös siksi, että itse muistan, jos menen vielä Tokioon :D). Se on vähän sellaista nuorisoaluetta, täynnä vaatekauppoja ja etenkin liikkeitä, jotka myyvät vanhaa kamaa. Kuitenkin näillä liikkeillä on selkeä tyyli ja niiden tuotteet on tarkkaan valittu. Mitään halpoja "kirppiksiä" nämä ei kuitenkaan ole vaan hinnat pomppivat aika korkealla.

Kahvila.

Tokyo Metropolitan Government Building. Näköalapaikkaan pääsee ilmaiseksi. Tämä sijaitsee Shinjukussa ja on kyllä käymisen arvoinen. 

 Äh! Mä aina välillä unohdan ottaa tavallisia kuvia tai videoita kun kuvailen snäppiin. Nyt jäi kuvat muutamasta sushijunasta missä käytiin ja yhdestä ramen(nuudeli)-ravintolasta, jossa tilaus tapahtui ravintolan ulkopuolella olevasta automaatista ja sitten vaan mentiin sisälle tiskille istumaan ja odottamaan.



No sentään olin yhden annoskuvan ottanut. Tässä teille okonomiyaki. Yksi mun japanilaisten ruokien lemppari! Se on vähänniinkun kaalipannukakku/munakas, jossa on sitten lihaa ja mereneläviä ja päällä tietty majoneesia ja jotai soosia ja noi hippuset tossa päällä on ilmeisesti kuvattua kalaa. Kuulostaa varmaan taas ihan kauheelta mut on oikeesti hyvää :D

Tokio eroaa tosi paljon esim Osakasta tai Kyotosta, joissa pyörin kun olin Osakassa vaihdossa. Jo silloin rakastuin koko Japaniin, mutta Tokio vei kyllä voiton kaupunkina. Kaiken kaikkiaan oli kyllä aivan ihana reissu ja onneksi tuli lähdettyä! Saatiinpa Mikon kanssa nyt yllättäen tämmöinen yhteinen miniloma. 

Ainiin pakko vielä se kertoa, että ihan munkilla kyllä selvittiin paluulennollekin. Ensinnäkin ei oltu varattu lentokenttäbussia etukäteen vaan hölmöinä marssittiin vaan pysäkille. No eihän me enää mahduttu siihen ja seuraavan, johon mahduttiin niin lähti vasta 40 min päästä. Onneks oltiin ajoissa ja ajateltiin, että silti jää 2h kentälle. Oltiin katsottu, että lento lähtee klo 13.55, mutta check innissä saatiinkin liput lennolle, joka lähti jo 12.50. aateltiin, että no eihän siinä. Ehitäänhän me tohon just ja ollaanpaha aikasemmin kotona. Huomattiin sitten, että oltiin katsottu sitä väärän paluulennon aikataulua, joka olisi lähtenyt sillon heti tulopäivänä takaisin. Että ihan munkilla kyllä satuttiin samoihin aikoihin kentälle....:DD Voi luoja oikeesti nyt oli tuuria matkassa, mutta nyt sitte skarppina jatkossa!

Sara

Lankojen metsästys

Moikka!

Nyt on käynyt niin, että oon kaivannu jotain kotipuuhastelua aina opiskelun välissä, kun tarvii taukoa ja innostuin neulomaan! Neulominenhan on siihen ihan täydellinen vaihtoehto! Oon jo pitkään halunnut oppia tekemään kaikenlaista, muttei ole ollut aikaa opetella. No nyt on ollut! Lähinpä sitte heti keulimaan ja päätin koittaa tehdä ylipolven kuviolliset villasukat, joiden ohjeen löysin täältä.

Lankojen löytäminen ei ollutkaan täällä helppo nakki. Piti lähteä ihan Dongdaemuniin asti niitä metsästämään. Siellä on KUULEMMA semmoinen monikerroksinen rakennus täynnä käsityötavaraa. Paikka on kuulemma sellainen käsityöläisten mekka. Olen nyt 3 kertaa yrittänyt sinne mennä ja epäonnistunut AINA. Kuinka turhauttavaa on matkustaa sinne yli tunti suuntaansa ja sitten et edes pääse koko paikkaan. Väitän olevani yksi maailman onnettomista henkilöistä löytämään paikkoja. Minulta puuttuu siis suuntavaisto kertakaikkisesti.

Ensimmäisellä kerralla lähdettiin Caitlinin kanssa matkaan. Tarkoitus oli tavata metromatkamme varrella, mutta Caitlin sössi metrojensa kanssa muutamaankin otteeseen ja lopulta vain minä selviydyin Dongdaemuniin asti. Se ei kuitenkaan paljon auttanut, kun sitten siellä päässä en löytänyt koko paikkaa! Hyvät reittiohjeet mulla oli, mutta ei sitten siltikään. Lyhyesti tämä reissu. Pyörin 1,5h ympäriinsä, kunnes löysin itseni lähtöpaikasta ja luovutin. Positiivista tässä reissussa oli, että löysin kuitenkin ihan sattumalta yhden vanhan miehen kojun joka sattui myymään myös muutamanlaisia lankoja ja sain lankoja ensihätään.





Seuraavalla kerralla otin Mikon matkaan ja koitimme etsiä ensin sen saman miehen kojua, koska tarvitsin lisää myös hänen lankojaan, koska olin jo ehtinyt käyttää aiemmat loppuun. Olin mukamas varma kuinka kojulle suunnistetaan. Harhailtiin siinä tovi ja en löytänyt kojua. Oon niiiiiiiiiiiiiin onneton tapaus! Mikko reppana. Lopuksi löysimme sen, mutta se oli jo kiinni. Tämän jälkeen löysimme myös sen THE paikan, minne alunperinkin olin matkaamassa jo ensimmäisellä yrityskerralla. Sekin oli kiinni. Turha reissu siis lankojen suhteen. Löysin kuitenkin kengät sattumalta :D Ja käytiin kivassa intialaisessa ravintolassa syömässä. Jotakin hyvää.

Kolmannella kerralla Mikko reppana suostui taas matkaani ja suunnistimme suoraan sen miehen kojulle ja nyt Mikko muisti reitin, joten löysimme perille heti. Sain sieltä joitain lankoja. Mutta taas se THE paikka oli kiinni!!!! Siis kuinka raivostuttavaa! Niiiiiin monia tunteja on sinnekkin matkustamiseen kulutettu enkä edelleenkään ole sinne päässyt! Mikko sanoikin, ettei enää koskaan lähde mun mukaan :D Vielä minä sinne menen ja lähden aikaisin aamulla!

Tuli kuitenkin muutama kerä sieltä kojusta sitten santsattua.....

 


                       Ja nyt on sitten sukat valmiit! Sävy sävyyn mun fleece kotiviltin kanssa :D





Ei tullu ihan priimaa ja unohtu kuviostakin yks kuvio välistä, mut ei se oo nii justiisa! Kattelen aina samalla enkunkielisillä teksteillä jotain sarjaa/leffaa/dokkaria, että opin samalla kieltä niin keskittyminen ei oo aina ihan 100%. Mun langat oli myös liian paksut tohon ohjeeseen ja jouduin soveltaa silmukkamäärää, mutta ihan sukat niistä kuitenkin tuli. Se on pääasia. Jaana innostui kanssa neulomaan nuo samat sukat (Tietysti. Mehän tehdään kaikki samat asiat ja halutaan aina kaikki samat asiat. Ollaan melkein toistemme kopiot muutenkin :D) niin kyllä nämä aika karusti kalpenivat niiden rinnalla. Jaanan sukat oli semmoiset aivan täydelliset, virheettömät ja ihankun kaupasta ostetut. Oon kuitenkin ihan tyytyväinen, koska en oo ennen moisia tehnyt ja ajatellut, että kuvioneule ei oo sellainen asia mihin mä pystyisin.

Oon mä myös muitakin juttuja koittanut, mitkä on menny aika plörinäksi. Tein mm. yhen villasukan, mistä tulikin pipo ja Mikolle semmoset "Converse"-villasukat. Tiiätte sen olon kun katotte jotain ohjetta ja kuvittelette päässänne oman tekeleenne lopputuloksen näyttävän kutakuinkin samalta kun ohjeessa ja sitten se ei ihan mennytkään niin. Näitten tekeleitten jälkeen on ollu lähinnä semmonen allaolevan kuvan veroinen olo....

Mutta tästä se lähtee kuulkaas! Paljon on juttuja mitä haluun vielä opetella. Olen semisti kauhulla odottanut sitäkin päivää kun luokanopettajana pidän oppilailleni käsitöitä! Niin tässäpä voin nyt vähän etukäteen muutamia perustöitä harjoitella.

Semmosta tälläkertaa.

Moikka!

Sara

Kielimuuri

Moikka,

Aattelin nyt avautua hieman tästä kielimuuriasiasta. Tarkoitan tässä yhteydessä omaa kielimuuriani englannin suhteen.  Lähimmät tuttavat täällä ovat Kanadasta, joten puhumme englantia keskenämme. Periaatteessa mun englanti on ihan ok, mutta ongelmat syntyvät useimmiten sanavaraston puutteellisuudesta. Se on niin ärsyttävää kun yrität kertoa, jotain juttua ja se tyssää siihen, ettet tiedä joitakin sanoja. Joskus selittäminen onnistuu monen mutkan kautta jotenkuten ja joskus taas täytyy todeta että äh unohda koko juttu. Se turhauttaa!

Sillon kun olen kahdestaan tai kolmestaan vaikka tyttöjen kanssa niin se on ok, koska mun on helpompi ehtiä juttuun mukaan. Varsinkin kahdestaan on hyvä, koska toinen joutuu odottamaan kun saatan puhua hitaammin ja etsiä sanoja hetken :D Sillon mulla on myös aikaa kysyä, jos en ymmärtänyt vaikka jotain sanaa. Mutta entäpä sitten porukassa!! Sillon tulee monesti ihan masentunut ja tosi outsider olo. Kun esim Mikon työkaverit on mukana ja suurin osa on kanadalaisia tai korealaisia, jotka ovat asuneet siellä  tai jenkeissä, niin ne puhuu niin nopeasti ja käyttävät joitain puhekielen sanoja, etten aina ole varma mitä he sanoivat. Usein kuitenkin ymmärrän asian ,mutta on vaikea osallistua keskusteluun kun en ehdi sanoa, mitään koska jutut ei tuu ihan yhtä nopeasti mitä ne suomeksi tulisivat. Kun keksin miten joku asia sanottaisiin niin juttu on jo mennyt eteenpäin, että olisi enää tyhmää tokaista kommentti siihen väliin. Ja mua ärsyttää olla hiljaa! Ja ylipäätään se, etten pysty samalla tavalla nauttimaan porukassa olemisesta, koska se on ihan parasta. Mähän tykkään paljon käydä vaikka ulkona kavereiden kanssa Suomessa, mutta täällä oikeestaan se, että mennään tohon meidän lähipubiin porukalla on osittain mun kauhutilanne. Musiikki soi kovalla enkä sen vuoksi ymmärrä/kuule sitäkään vähää jutuista. Suoraan sanottuna en paljoo niistä illoista saa mitään irti ja yleensä on ollut vaan masentunut olo niiden jälkeen. Haluisin niin paljon tutustua kaikkiin ja että porukka näkis millanen tyyppi olen oikeesti, mut en vaan pysty ilmaisemaan itseäni samalla lailla. Se on pyllystä!!! 

Välillä on käynyt semmoisia kielimokiakin, että ihan naurattaa. Esimerkiksi alkuaikoina kun olimme yhdissä allaspartyissa Itaewonissa niin yksi tyttö koitti iskeä minua. Siitä sitten kerroin kaverilleni, että "she tried to hit me" ja ihmettelin kun hän oli ihan, että ai oikeesti ja kyseli, että miksi. Minä taas pohdin, että no onko se nyt niiiiiiiiiin ihme, jos joku mua koittaa iskeä :D Sitten tajusin, että olin juuri kertonut tytön koittaneen LYÖDÄ minua. No tarinahan oli siis vähän muuttunut matkalla. No lopulta sain kerrottua jutun oikein. Viimeisin moka tapahtui eilen kun kerroin ihan pokalla tälle samaiselle kaverilleni kuinka söin kahvipapuja. Jep. Ei ihme, että hän taas reagoi ihmetellen. Todellisuudessahan olin siis syönyt kikherneitä. Jossain dokkarissa kikherneistä puhuttiin nimellä coffee peas ja sotkin ne sitten siinä höpöttäessäni coffee beaneihin, vaikka tiedän vallanhyvin mitä ne oikeasti ovat. Ja parempi nimitys kikherneille ilmeisesti muutenkin olisi chickpeas. Siinä vaan pari esimerkkiä. Onhan näitä ollut ja kaikkia mokia en välttämättä ole edes tajunnut. En tiedä mitä kaikkea sitä on tullut kerrottua ja miten outona joku mua saattaa pitää :D Sattuuhan näitä. 

Kuitenkin varsinkin yhdestä tytöstä kielimuurista huolimatta on tullut jo hyvä kaveri ja tapaamme itseasiassa tänäänkin. Lisäksi chättäilemme päivittäin Kakao Talkissa, mikä on vastaavanlainen kun Whatsapp. Kaikki käyttää täällä Kakao Talkia. Ja kyllähän tämä kieli tästä kokoajan kehittyy. Alunperinhän mulla oli tosiaan tarkoitus alkaa opiskella koreaa ja kävin jo höyrypäissäni alkuaikoina ostamassa koreankielen oppikirjat. Heti kuitenkin törmäsin tähän englanninkielen ongelmaan ja päätinkin priorisoida sen korean edelle. Kirjat ovat pysyneet valitettavasti kiinni. Noiden mun oikeiden opintojen ohella oon koittanut katsella sarjoja ja leffoja englanninkielisillä teksteillä ja kyllä siitä aina jotain oppii. Loppuun pari kuvaa kun vanhana suorittajana koen, että pitäähän sitä ohjelmia/elokuvaa katsellessa jotain muutakin hyödyllistä tehdä samaan aikaan, niin oon opetellu neulomaan villasukkia! Kattokaapa.

Eka opettelin vauvan sukilla..Ei menny ihan ohjeen mukaan, mutta ei niitä virheitä äkkiseltään huomaa. Sukka kumminkin!

Ja sitte lähtiki jo mopo keulii ja hyppäsin suoraan kuviollisiin yli polven yltäviin sukkiin. Ei oo ihan lankadominassi (niiimpä!? Mikä ihme mut opin YouTubesta termin) kohdillaan ja unohtui yks kuvio tuolta välistä, mut ehkä seuraavissa sukissa onnistun paremmin :)


Kyllä tää kaikki tästä pikkuhiljaa!


Sara

Yksin kotona

Moikka!

Nyt onkin mulla vähän erilaiset ajat. Mikko lähti keskiviikkona työreissulle Chuncheoniin ja palaa sieltä sunnuntaina. Sitten hän lähteekin taas heti ensi keskiviikkona Kiinaan enkä oikeastaan edes tiedä miten pitkä reissu se on. Sitten taas minun on vielä poistuttava maasta ennenkun perheeni saapuu tänne jouluviettoon ja kaverit heti tapaninpäivän jälkeen. Lähden varmaan taas käymään Japanissa.  Kun minä tulen takaisin niin Mikko lähtee Venäjälle :D Kyllä tässä keretään kuitenkin ehkä ovella ottaa läpsystä vaihto. Oon aika säälittävä, kun pelkään nukkua yksin, mutta jospa tähän tottuisi.

Tähän väliin pikku väli-info. Tämä äsken mainitsemani kaupunki Chuncheon on itseasiassa se kaupunki mihin luulimme ihan viimeisiin päiviin saakka muuttavamme, koska näin meille oli sanottu. Sitten selvisikin, että tulemme asumaan Goyangissa. Hyvä näin. Chuncheoniin on tästä ehkä joku vähän alle kahden tunnin matka autolla. Siellä on Nami Island, jossa kyllä haluan käydä, mutta muutoin kiva olla täällä enemmän "ihmisten ilmoilla". Goyang kun on vähänniinkun Soulin "lähiö". 

Olen koittanut laitella vähän joulua tänne kotiin. Kävin myös moikkaamassa yhtä suomalaista kaveria, johon olen täällä tutustunut ja samalla törmäsin aivan ihaniin poroihin! Ne jäi mieleen pyörimään ja onneksi olin ottanut niistä valokuvan ja valokuvasta huomasin, että ne olivat 3 päivän ajan allennuksessa ja vanhana tarjoushaukkana lähdin heti niitä hakemaan Yongsanista asti. Yongsanissa on iso ostari nimeltä I Park Mall. Onneksi ostin nämä porot. Olen siis ihan rakastunut näihin! Että jotkin esineet voivatkin tuoda iloa elämään !

                  

Siinä ne on! Mun porot! Aion todellakin tuoda nämä Suomeen ja samalla saan ihanan muiston Etelä-Koreasta. Vielä paremmin ne itseasiassa sopiikin meiän Suomen sisustukseen. Täällä ne eivät pääse täysiin oikeuksiinsa! Pitää vaan muistaa pitää ne siinä asennossa etteivät "Made in China" tekstit näy ;)

                       

Nyt on kämppään muutenkin tilailtu vähän lisää kamaa niin täytyy tehdä vaikka kämppäpostausta kunhan loputkin tavarat saapuvat.

Ihan hyvään saumaan toisaalta tulee tää yksinolo kun on näitä tenttejä. Tein taas yhden tentin yksi yö. Mun on tosiaan pitänyt tehdä tentit Suomen aikaan, mikä on ollut täällä aina keskiyön pintaan. Vetäsinpä kuitenkin ekasta tentistä täydet 12/12! Nyt koitan lukea vielä täysiä parissa viikossa 3 kirjaa, jos ehtisin suorittaa vielä yhden kurssin ennekun vieraat saapuvat. En haluaisi, että tuleva tentti kummittelisi sillon takaraivossa. Haluan keskittyä 100% vieraisiin. En malta odottaa heitä!

                                   

Joulukuusenkin kävin tuossa joutessani hakemassa. Saa tosiaan nähdä millanen joulu meillä tulee äidin, isän ja Joonan kanssa. Tänään olen pari tuntia googlaillut ja tykittänyt viestiä eri paikkoihin kyselemällä tarjoavatko he jouluateriaa. Meillä on super pieni uuni, joka on kaukana suomalaisesta uunista muutenkin niin en oikein nää meidän kokkailevan täällä jouluateriaa.. Saa nähdä! Porukat tuntuvat puolittain kauhulla odottavan korealaista ruokaa ja meinaavat kuulemma tuoda varmuuden vuoksi myös itselle ruisleipää mukanaan. No jospa he eivät nälkään täällä kuolisi. 

Tämmöstä tällä kertaa!

Sara

Sauna

Moikka!

Täällä on ihan syksy! Tykkään just tällaisistä syksyisistä keleistä. Aurinkoisina päivinä voi hyvin kulkea takki auki ja muutenkin kevyemmillä vaatteilla, mutta kylmempinä päivinä saa jo kaivaa toppatakin esiin. Kämppä lämpenee hyvin aurinkoisina päivinä, mutta muuten välillä sisälläkin on jo sen verran kylmä, että saa napsaista aina hetkeksi lattialämmityksen päälle. Ei edes oltu tietoisia tuosta lattialämmityksestä ennekun kyselin kaveriltani, että miten nää tyypit täällä selviää talvesta kun kämpät on niin kylmiä ja hän sanoi, että heillä on semmonen pömpeli seinässä, josta voi napsaista lämmityksen päälle. Kappas! Samanlainen pömpeli oli meillä ja rohkeesti sitten nappia painettiin ja johan alkoi lämmitä. (On tosiaan pelkästään meidän ovikello"tietokoneessa" monta nappia, mistä ei mitään hajua mitä niillä pitäisi tehdä). No viikko siinä oltiin ehditty täysvarustus päällä olla kotona ja hyvä ettei nuotiota olkkarin lattialle tehty. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Talothan ei täällä ole todellakaan mitään Suomen laatua ja kylmyys tulee aika hyvin ikkunoista läpi. Vähän jänskättää millainen talvesta tulee, mutta onneksi on tuo lattialämmitys. Ja kaupoissa myydään sellaisia lämmittimiä edullisesti. Ikkunoissammehan oli tullessamme sellaiset kuplamuovit yläkerrassa mutta mehän revittiin ne "näköesteet" pois. Nyt näitä kuplamuoveja myydään joka kulmalla ja niiden tarkoitus oli nimenomaan eristää lämpöä :D Hups. Minä vaan en halua niitä takaisin vasta kun on ihan pakko, koska rakastan istua tuolla yläkerrassa ja katsella ulos.

Noniin ja sitte löpinät sikseen ja siihen aiheeseen eli löydettiin SAUNA. Tässä ihan lähellä Mikon työkaverin kerrosatalossa on semmoinen saunaosasto. Siellä on erilaisia saunoja ja eri asteisia altaita. Ihana! Kertakäynti maksaa euroissa sellaisen 4-5€. Naisille ja miehille on omat puolensa. Yksi niistä saunoista on aikalailla suomalaista saunaa vastaava sellainen kuiva ja reilu 90 asteen lämpöinen. Järkytyin vaan sinne sisäänmennessäni, että tyypit istui siellä lattialla! Ihan oikeat lauteet menivät huoneen ympäri, mutta kukaan ei istunut niillä vaan kaikki olivat kukakin vaikka minkänäköisissä asennoissa lattialla. Osa makasi ihan selällään ja osa istui, yksi venytteli. Hetken aikaa ois tehny mieli tokaista niille että meitsihän tulee Suomesta ja antakaahan ku mää näytän miten tää tapahtuu, mutta päädyin sitte kuitenkin ryhmäpaineesta istumaan myös hiljaa lattialle. Eikä siellä muuten mitään kiuasta ollut mihin ois löylyä voinut heittää. Oikein miellyttävä sauna vaikka hieman erilainen olikin. Kunhan hyvän asennon löysi.. Yksi toinen sauna oli outo. Se oli vaan huone minne piti mennä seisomaan, eikä siellä oikein edes ollut lämmin. Ja huomasin, ettei siellä juuri kukaan kyllä käynytkään. Ne altaat on kyllä ihanat. Ihana käydä vuorotellen lämpimässä ja kylmässä altaassa ja siis kylmä on 20 astetta eli ei edes paha.

Enpä oo kuvia sieltä voinu ottaa, mutta ihanaa, että tollainen löyty. Se on auki aamusta iltaan jokapäivä ja ihan tossa lähellä. Kelpaa näin syksyn tullen. Jotenkin nyt on ihan syksyjutut jo päällä. Oon neulonu kaikenmoista ja meillä on ihan oikeesti joku 20 lankarullaa täällä ostettuna :D Kertoilen tästä innostuksesta toislela kertaa. Jouluakin odotan. Snäppi pursuaa kuvia ja videoita joulun odotuksesta siellä Suomessa ja ai, että itsekin haluaisi saada sen saman fiiliksen. Täällä se on jotenkin hankalampaa, kun joulu on niin eri juttu täällä. Kävin kuitenkin ostamassa parit tontut ikkunan reunalle. Toivottavasti jostain löytyisi vielä pieni tekokuusi :)

Laitanpa vielä loppuun kuvan Pirkosta :D Pirkon kuulumisiakin voin kirjoitella taas joskus. Hyvin sillä menee Oulussa ja kovasti odottelee joulua. En tiedä paljonko tulee hänelle lahjoja tänä vuonna..sen verran hyvin on maistunut Jaanan puserot ja Jussin paidan napit.

Sara

Kävin "ihonpuhdistuksessa"

Moikka!

Oon tässä valitellut kun iho mennyt taas TODELLA huonoon kuntoon :( Teini-iästä asti oon kärsinyt huonosta ihosta. Ajoittain se on ollut parempana. Mulla on iho ollut aina semmoinen, että se reagoi kaikkiin muutoksiin. Tai sitten vaan olen ikuinen teini. Myös fyysisesti. Nyt en tiedä mikä on juuri se syy mikä on saanut naaman taas kukkimaan, mutta tilasin heti Nu Skinilta ihonhoitotuotteet. Ne on tähän mennessä ainoat, jotka auttaa edes yhtään sillon kun iho on huonona. Mihinkään lääkkeisiin en enää edes haluaisi ryhtyä.. En nyt julkaise lähikuvaa ihostani. Kaverit on kyllä saanu niitä whatsapissa läjän millon miltäkin aamulta :D hah.

No mutta, meiän salilla on myös semmonen Skin Care mesta ja aattelin sieltä kysäistä, että oisko mitää apuja saatavissa. Tämä kosmetologi/dermatologi mikä lie en oikein edelleenkään tiedä mikä hän on koulutukseltaan, ei puhu englantia. Hain mukaani salin vastaanotolta tytön, joka puhuu hieman englantia. Kyllä tämä nainen ymmärsi mistä kiikastaa. Salilla minulla ei ole ihomeikkiä, joten hän pystyi tutkailemaan ihoani. Sitten hän ehdotti päivämäärää ja kellonaikaa ja lyötiin se lukkoon. Itse hoito oli vielä suuri kysymysmerkki, joten pyysin tyttöä  kysymään naiselta minkälaisen hoidon hän minulle aikoo tehdä. Siitä alkoikin luento, jonka aikana paljon hoettiin "arumaru", liekkö mitä sitten tarkoittaa.. No ymmärsin tytön käännöksestä, että ainakin hän puristelee näppylöitä. Lähdin hoitoon luottavaisin mielin, koska nainen oli kuitenkin nähnyt ihoni.

                       

Pahaa aavistamattomana. (on muuten ihan super ihanat nuo roikkuvat munatuolit! Istuttiin pitkään noissa ja nautittii kahvista ulkona. Aurinkoisina päivinä on kivan lämmin, vaikka muuten onkin viilennyt.)

Hoitoaika koitti ja ihmettelin miksi minun piti riisua vaatteet. Pikkarit jäivät päälleni. Sain päälleni semmoisen kietaistavan pyyhkeen. Hän puhdisti ihoni ja puristeli finnit (sattui!) ja laitteli ties miten monta naamiota. Naamioinnin lisäksi hän suorastaan muumioi minut jollain sideharsolla :D hengitysaukot vain olivat. Sillä välin kun aineet vaikuttivat niin sitten yllätyksekseni hän yhtäkkiä avasi pyyhkeeni. Ja minä olin siellä silmät ummessa naamiot päässäni, että mitä ihmettä täällä tapahtuu?! Ihonpuhdistus olikin yhtäkkiä muuttunut hieronnaksi! Oli siis niiiiiiin awkward! Siinä sitten möllötin ilkosillaan selällään ja hän alkoi hieroa vatsalihaksiani. Enpä ole ennen moista kokenut. Seuraavana hierottiin rintalihakset. Sen tarpeessa olinkin, mutta muuten kyllä oli kiusallista! Kaikenkaikkiaan hartiat, kädet, niska ja pää hierottiin. Ja oli kyllä hyvä. 

Outous ei suinkaan vielä päättynyt tähän. Yhtäkkiä jalkoihini puettiin reisiin ulottuvat "sukat", jotka nainen kytki verkkovirtaan. Sukat täyttyivät ilmalla ja alkoivat puristella jalkojani samalla tavoin kuin sellaiset hierontatuolit tekevät. Minun piti ihan tosissaan välillä keskittyä ajattelemaan vaalenapunaisia elefantteja, koska olin niin lähellä revetä nauruun koko tilanteesta. Hetki oli jotenkin niin perus mitä nyt minun elämässä aina tuppaa olemaan. Siinä sitten makasin ilkosillani naama muumioituna, avaruusasua muituttavat "sukat" jalassa saaden rinta- ja vatsalihashierontaa tätä kaikkea yhtään aavistamattomana. Hoito kesti kaiken kaikkiaan vieläpä 1,5h. 

No sain sen mitä halusin plus paljon mitä en tilannut, mutta tulihan se hierontakin tarpeeseen. Nainen oli käynyt myös sillä välin kun minä nautin hierontasukista ja makoilin naamiot päässä, kirjoittamassa lapulle hinnan ja tarjouksen 10:n kerran kortista. Teksti oli selkeästi otettu suoraan Google Translatesta tai vastaavasta. Sen verran mahotonta englantia oli, mutta ymmärsin pointin :D Esimerkiksi tästä hoidosta käytettiin sanaa "she". Nojoo, mutta minähän kaikista näistä yllätyksistä huolimatta otin 10:n kerran kortin :D

Toivottavasti säännölliset puhdistukset auttaisivat ihooni.. Ja siellä voi ottaa myös hieronnan. Pyysin häneltä voisimmeko ensi kerralla ottaa vain hieronnan. Yritin oikein tavata että o-n-l-y  m-a-s-s-a-g-e :D Hän nyökytteli päätään, mutta saa nähdä mitä sieltä taas tulee! Aika onkin muuten jo ylihuomenna.

No sepä siitä aiheesta. Täällä on jo ihan syksy :) Aurinkoisina päivinä sellaiset 15 astetta. Välillä on tosi kylmä ja yksi yö kävi jo pakkasen puolella. Jännä miten nopeeta tää ilma on täällä muuttunut!

Heippa!


Sara

Synttärit ja autoilua

Annyeohaseyoooo!

"Kiirettä" taas pukannu, ettei oo ehtiny kirjotella. Tentteihin lukemista riittää ja on tässä muutakin tullut tehtyä. Mulla oli synttärit! Täytin taas kerran 21v! Meidän Busanin reissu oli samalla vähänniinkun mun synttärireissu, mutta kyllä me vähän täälläkin sitten juhlistettiiin . Synttäripäivä sattui tänä vuonna tiistaille. Käytiin dinnerillä ja Mikko toi töistä tullessaan palan kakkua ja kukkia. Maljakkoa ei siihen hätään ollut niin tekaistiin sitten muovisesta vesipullosta hätäinen maljakko :D

Lahjaksi sain Michael Korssin nahkarepun ja oon kyllä ihan rakastunut siihen! Ja miten näppärä täälläkin päiväreissulle. Mahtuu just sopivasti mukaan vaikka vesipullo ja pienet ostokset :)

Siinä se on!

Ja koska hän on niiin kaunis hän ansaitsee toisen kuvan.

Tällanen kakku tänä vuonna. Jäi puhtaasti kakkoseksi viime vuoden kakusta. Mikko oli leiponut sillon mulle porkkanakakun NELINkertaisella kuorrutteella. Sai ihan kaivaa kuorrutetta, että näki sen itse kakkupohjan. Se oli ihan 6/5. Tää saa 3/5. Mikko on parempi leipuri.

"Maljakko" ei saa pisteitä kauneudesta, mutta luovuudesta kyllä! 

Ostin myös talvikengiksi roosanväriset Timberlandit. Lämpimät on, mutta en oo ikinä tuntenu itteeni yhtä kömpelöksi kun nuo jalassa!

No sitten vähän tähän liikenteeseen. Mikko on nyt tottunut korealaiseen liikenteeseen ja uskaltaa ajella jo kauemmaskin. Hatunnosto siitä. En nimittäin ikinä uskaltais ite. Ihan kauhee on toi korealainen liikenne. Siis ihan mahoton. En oo paljoo extreme-lajeja harrastanut, mutta oon melko varma, että vastaavanlainen kokemus on matkustaa korealaiessa taksissa. Oisin kerran halunnu ottaa snäppiin videoo korealaisesta likenteestä kun oltiin taksissa, mutta en yksinkertaisesti pystyny, koska piti keskittyä pitämään penkistä kiinni. No mutta Mikko on jo sisäistänyt nuo korealaiset epäasialliset ja röyhkeät liikennetavat ja pärjää tuolla noiden joukossa.

Gangnamin matkalta videoo.  Voittaa metron siinä mielessä, että saa katella maisemia :)

Ajeltiin sitten yks päivä tuossa Gangnamiin. Matkahan sinne kesti semmosen 1,5h. Jäätävä ruuhka. En tiiä onko täällä aina. Koitetttiin nimittäin kerran mennä myös tohon Pajuun, joka on noin 20km tästä meiltä niin siihenkin matkaan uppos yli tunti! Oltiin käytännössä pysähdyksissä kun ootettiin, että päästäis yhestä motarin liittymästä. En tiiä sitten onko sunnuntai siksi ruuhkainen kun monet ovat sillon vapaalla vai onko täällä vaan aina ruuhka...

Vielä tuosta liikenteestä pakko kertoa sen verran, että siis kaistan voi täällä vaihtaa ihan millon vaan  ja tunkea niin pieneen väliin kun vaan mahdollista. U-käännöksen voit tehdä lähes millon vaan... Ja muutenkin käytännössä voit tehdä melkein mitä vaan. Korealainen parkkeeraus vaatii ihan oman postauksensa. Siihen en jaksa tässä edes mennä. Lyhyesti sen verran, että voit jättää auton ihan mihin vaan, vaikka keskelle parkkihallin sisääntuloliuskaa. Jep.

Yksi esimerkki liikenteestä kun juuri tolla Pajun reissulla me oltiin jo sellainen puolituntia jonotettu ja edetty ehkä noin 1km ja aivan liittymän risteyskohdassa vielä kehtas porukka tykittää sitä motaria viimeseen asti ja sit tehä kauheen äkkijarrutuksen ja tunkee sinne jonon etujoukkoihin. Ei siinäkään siis se pahin törkeys vaan se, että siinähän oli monta vaarallista peräänajoa NIIIIIIN lähellä, koska näiden typerysten perässäajajat joutuivat kanssa tekee äkkijarrutuksen siinä keskellä motaria!! Täällä kyllä siis liikenteessä pitää olla HEREILLÄ. Sanoisin myös mielelläni, että kannattaa pitää turvavälit, mutta täällä se ei oikeen ole todellisuutta, koska jos jätät niin 5 korealaista tunkee vielä siihen sun jättämään väliisi. Eli oikeestaan, jos haluat edetä niin sen kun röyhkeesti vaan menet. Lyhyillä turvaväleillä. Ihan kauheeta. Vaikka hommasin kans kansainvälisen ajokortin nii se pysyköön edelleen tuolla matkalaukussa.


Sitten vähän kuvia ja niiden kautta muita kuulumisia. Tulipa taas sekava teksti. Minä vaan aina istun tähän ilman sen kummempaa suunnitelmaa ja kirjotan mitä sylki suuhun tuo. Pahoittelut, että on aina vähän mitä sattuu. :D


                                                   Gyeongbokgung Palace (경복궁)
'
Vietettiin yks pakollinen turistipäivä ja käytiin kaikkien kehumalla Gyeongbokgung (koitappa sanoa ääneen. NIIIMPÄ!) Palacella. Täytyy sanoa, että no joo olihan se hieno, mutta oikeesti eihän noita jaksa pitkään tuijotella. Kun se on nähty nii se on nähty. Musta vielä tuntuu, että Japanissa näin niiiiiiiin paljon vastaavia, että monikaan ei enää säväytä. Oltiin valehtelematta ehkä 10 min koko reissulla. Onneks mentiin kahestaan nii saatiin mennä omaan tahtiin :D Nyt kuulostaa ihankun se ois ollu huono. Ei siis sentää. Kannattaa mennä, jos ei oo temppeleitä paljoa nähnyt. Todella kaunishan se on.

Siellä meidät yhtäkkiä myös kaapattiin johonkin ryhmäkuvaan. Otinpa sitten samoilla vauhdeila itsellekin kuvan. Oltiin kavereita tasan ton kuvaushetken ajan.








Palatsialue oli täynnä korealaisia pukeutuneena noihin pukuihin, jonka nimeä en vieläkään ole oppinut. Kaikki kuvailivat itseään puvut päällä ja oli muuten monilla sellaisia pro kuvausvälineitä kameratelineestä lähtien, että meitsin selfietikku jäi nolosti takavasemmalle.




Tästä kuvasta sen verran sanottava, että kuvassa poseeraavat henkilöt ovat miehiä. Niin. Eipä mulla muuta siitä. :D

Piipahdettiin samalla reissulla Insadongissa, joka on semmoista vanhempaa perinteisempää aluetta. Tiedän, että äippä ainakin haluaa tuonne tänne tullessaan. Siellä oli paljon käsitöitä ja sen semmosta.

Aina pitää olla ruokakuva. Tuon valkosen kermavaahon alla on sellasta huikeeta kurpitsa"salaattia" mikä on mun ihan all time favourite täällä! En ihan ymmärrä mikä ton ravintolan pointti oli tunkiessaan kermavaahtoo ja kirsikkahilloo sen päälle.. 

Keksejä, mitkä hakataan ite sellaisella puunuijalla, että siitä tulee tommosia paloja niinkuin  alhaallaolevassa kuvassa. 

 Heippa!

Sara